Itse odotan ensimmäistäni ja mietimme np-ultraan menoa. Paikkakunnallamme ei tehdä rakenneultraa ja halusimme nähdä tulokkaan, joten varasimme ajan ensimmäiseen ultraan. Laskettu aikakin oli epäselvä, joten ultrassa saataisiin selvyys siihen.
Äitiyspolin vastaanotossa keski-ikäinen kätilö oli repiä pelihousunsa, kun en suostunut allekirjoittamaan suostumustani seuloihin. Meillä tehdään lisäksi jotkut verikokeet, joilla tutkitaan suomalaisen geeniperimän munuaissairautta ja jotain toista juttua. Sain tosi tylyn vastaanoton, kätilö tokaisi, että tutkimus jää sitten hyvin vaillinaiseksi. Kerroin, että saa sitten jäädä.
Meidän vauvan niskapussia ei siis mitattu, mutta lääkäri katsoi sen rakenteet ja sisäelimet läpi. Kerroin perusteluksi, ettei down ole mielestäni vammoista pahin, työssäni näen lapsia, joilla on vaikeita ongelmia niin fyysisellä kuin psyykkiselläkin puolella ja nämä ovat mielestäni paljon pahempia lapsen sairauksia. Ja näitä ei voida seuloa mitenkään!!!
Lisäksi np-mittaus ja tietokoneohjelmalla tehtävä arvio äidin riskistä saada down-lapsi on epävarma ja kertoo todellakin vain siitä riskistä. Ja vaikka kokeet ovat osoittaneet vauvan olevan vammainen, onkin syntynyt terve lapsi. Niin kauan kuin ei ole olemassa ""satavarmoja"" tutkimuksia, niin en jaksa enkä halua huolestuttaa itseäni enää tiedolla siitä, että minulla on RISKI saada vammainen lapsi.
Jokaisen on itse mietittävä, mitä tietoa ja tutkimuksia haluaa. Jos tieto riskistä helpottaa, on siihen jokaisella oikeus. Mutta oikeus on myös kieltäytyä. Meidän ratkaisumme oli, että mahdollinen down ei johtaisi raskauden keskeytykseen.
