norppa75 ja muut, joiden lapset huonoja syömään...

[atuli 78]

Siis norppa75 luin tekstisi tuosta 1-vuotiaan ruokailusta "puolelta" ja päätin avata tämän aiheen, koska kirjoituksesi oli kuin meiltä!
Meillä poika tosin jo 1v 6kk, mutta ollut aina myös huono syömään. Välillä saattaa noin viikon verran syödä hyvin niin, että saa silmät pyöreänä syöttää, että meneekö tosiaan vielä, mutta näitä viikkoja on kuitenkin harvassa! Tissiä syödään vielä meilläkin. Kohta lopetan, koska menee hermot ainaiseen vaatimiseen, kun viihtyisi rinnalla 24h vrk ja just ruuan jälkeen heti vaatimassa vaikka ei olisi ruokaan koskenutkaan. Tissi kelpaisi! Sittenpähän ainakin näkee, viekö meillä tissimaito ruokahalut ja jättääkö sen takia syömättä, kun turvaa tissin saantiin ruuan jälkeen. Meillä kans välil leluja pöydäs et saa "salaa" syötettyä kun keskittyy niihin. Muuten tahtoo vastustaa aina ensimmäistäkin lusikkaa. Ja jos jättää yksin syömään ja seuraa sivummalta...ei ala syömään. Katsoo ruokaa vain ja mulkoilee kulmien alta minua, et pitäskö tuohon koskea?! Välillä niin raivostuttavaa, kun teet hyvää ruokaa ja tiedät, ettei se kuitenkaa syö. Ruokatilanteet niin kärsivällisyyttä koettelevia ja inhottaviksi tulleet. Poikakin sen huomaa, et äiti herppaa ja ei koe tilanteita miellyttäviksi. Niin monesti sorrun huutamiseen kun ei syö. Isäntä kokeilee, mut ei syö niin ei syö. Otetaan lautanen pois ja odotetaan myöhemmäksi. Vaan ei aina syö silloinkaan. Saa vain ihmetellä millä elää? Painoa ja pituutta oli tullut nyt puolitoista vuotis neuvolas ihan ok. Eli käyrät menee ihan hyvin tosin vaakatasossa ei ylös eikä alas. Vauva vaihees meil joskus meni alaski käyrät mut korjaantu myöhemmin. Olen itse kuulema ollut äitini mukaan just samanlainen "rasittava" syötettävä, nirso kai? Tsemppiä ja kärsivällisyyttä kaikille "nirsojen" lasten vanhemmille! Lohdutetaan itseämme, ettei kukaan suomessa ruokalautasen ääreen kuole, kyllä ne syö, kun kunnon nälkä tulee. Lapsihan osaa itse säädellä energian tarpeensa ja tähän meidän tulisi luottaa, niin vaikeaa kuin se onkin. Voimia :heart:

 

[norppa75 harmaana]

Kiitos kirjoituksestasi. Onneksi (?) meitä on muitakin samassa sopassa. Itse olen muuten ollut ainakin leikki-ikäisenä tosi huono ja nirso syömään. Liekö sitten sukuvika? Kyllähän se lapsi kai sitten syö kun nälkä on ja jotkut pärjäävät pienemmällä ruokamäärällä. Katsotaan sitten murrosiässä miten ruoka maittaa. Sitten varmaan äiti manaa kun ruokaa uppoaisi vaikka kuinka paljon.
Jaksamista meille kaikille ja sovitaanko että tänään/huomenna ei menetetä hermoja ruokailun suhteen!

 

[juuei]

Ihmettelen myös, millä tyttö elää 1v7kk nyt. Maidolla ja hedelmillä, jos saisi itse päättää. Kinkkukiusaus kelpaa myös, mutta ei juuri muut ruoat. Lisäksi sen pitää olla kaupan kinkkukiusausta, eikä itse tehtyä. Syy lienee se, että kaupan ruoat on niin suolaisia, ja sehän maistuu hyvälle. Iskä sai kerran syötettyä risottoa, ja kun ihmettelin, niin tämä paljastaa, että laittoi soijakastiketta! Makeat kelpaisi, ja niitä annetaan vähän jälkkäriksi. Ei tietenkään syö puuroa eikä leipää (kinkkuleikettä kyllä!) niin annan tutteli/muksuvelliä aamuin illoin, on siinä sentään viljaa ja muutenkin vitamiinit sun muut.
Ihan on käyrillä ja joku totesikin, että syö sentään hedelmiä. Jos vanhempiinsa tulee, niin kyllä se tosta ohi menee.

 

[Jijope]

\

Siis norppa75 luin tekstisi tuosta 1-vuotiaan ruokailusta "puolelta" ja päätin avata tämän aiheen, koska kirjoituksesi oli kuin meiltä!
Meillä poika tosin jo 1v 6kk, mutta ollut aina myös huono syömään. Välillä saattaa noin viikon verran syödä hyvin niin, että saa silmät pyöreänä syöttää, että meneekö tosiaan vielä, mutta näitä viikkoja on kuitenkin harvassa! Tissiä syödään vielä meilläkin. Kohta lopetan, koska menee hermot ainaiseen vaatimiseen, kun viihtyisi rinnalla 24h vrk ja just ruuan jälkeen heti vaatimassa vaikka ei olisi ruokaan koskenutkaan. Tissi kelpaisi! Sittenpähän ainakin näkee, viekö meillä tissimaito ruokahalut ja jättääkö sen takia syömättä, kun turvaa tissin saantiin ruuan jälkeen. Meillä kans välil leluja pöydäs et saa "salaa" syötettyä kun keskittyy niihin. Muuten tahtoo vastustaa aina ensimmäistäkin lusikkaa. Ja jos jättää yksin syömään ja seuraa sivummalta...ei ala syömään. Katsoo ruokaa vain ja mulkoilee kulmien alta minua, et pitäskö tuohon koskea?! Välillä niin raivostuttavaa, kun teet hyvää ruokaa ja tiedät, ettei se kuitenkaa syö. Ruokatilanteet niin kärsivällisyyttä koettelevia ja inhottaviksi tulleet. Poikakin sen huomaa, et äiti herppaa ja ei koe tilanteita miellyttäviksi. Niin monesti sorrun huutamiseen kun ei syö. Isäntä kokeilee, mut ei syö niin ei syö. Otetaan lautanen pois ja odotetaan myöhemmäksi. Vaan ei aina syö silloinkaan. Saa vain ihmetellä millä elää? Painoa ja pituutta oli tullut nyt puolitoista vuotis neuvolas ihan ok. Eli käyrät menee ihan hyvin tosin vaakatasossa ei ylös eikä alas. Vauva vaihees meil joskus meni alaski käyrät mut korjaantu myöhemmin. Olen itse kuulema ollut äitini mukaan just samanlainen "rasittava" syötettävä, nirso kai? Tsemppiä ja kärsivällisyyttä kaikille "nirsojen" lasten vanhemmille! Lohdutetaan itseämme, ettei kukaan suomessa ruokalautasen ääreen kuole, kyllä ne syö, kun kunnon nälkä tulee. Lapsihan osaa itse säädellä energian tarpeensa ja tähän meidän tulisi luottaa, niin vaikeaa kuin se onkin. Voimia :heart:

Kirjoituksesi oli kyllä ihan niinkuin itse olisin sen kirjoittanut, kaikki tuo on niin tuttua. Meillä poika on jo kohta 2v ja huono syöjä edelleen. Aikaisemmin menetin hermoni tämän asian kanssa melkein päivittäin, mutta enää en jaksa. Olen tuon ruoan laitonkin kanssa luovuttanut eli enää en tarjoa joka kerta terveellistä kotiruokaa vaan yritän päästä välillä helpommallakin. Kaipa tämä syömättömyys joskus ohi menee... :wave:

 

[Mie vaan]

Tulin vierailemaan tälle puolelle vaikka omat lapset jo isoja. Tähän oli pakko kommentoida, Ap kirjoitus kuullosti niin kovin tutulta. Mulla oli kans nirso lapsi jonka kanssa tappelin syömisen kanssa ensimmäiset vuodet :/ Ajattelin monesti että millä tuo likka oikein elää, mutta kukaan ei ole ruokapöytään vielä kuollut ja lapset pärjää hyvinkin niukalla syömisellä, tämä olkoon lohdutus teille äideille jotka nyt painitte tämän ongelman kanssa. Joku tuolla jo mainitsi jossain, että kyllä ne joskus alkaa sitten syömään paremmin ja niin minäkin ajattelin, sen voimalla jaksoi =) . Nyt tytsy on jo 8 vuotias ja syö lautasen AINA TYHJÄKSI ja ruokahalua on kasvanut iän myötä. Ja isommalle lapselle voi aina pakottaa maistamaan ruokaa ja kertoa hänelle miksi pitää syödä. Näin jälkeenpäin ajateltuna ihan turhaan stressasin ja hermoilin tytsyn nirsoilun takia. Olisin vaan ottanut rennommin, mutta helppo se nyt on sanoa .Tsemppiä kaikille äideille :hug:

 

[suski]

Joo-o, ihan sattumalta tänne ajelehdin ja näihin 1 vuotiaan syömis-asioihin pysähdyin. Meillä on 1 vuotias, rinnalla yhä ja syö huonosti. Paino oli nyt mennyt alakäyrälle ja kun syöminen on hankalaa, niin lohduttaa samojen asioiden kanssa painivien kommentit.
Meillä ei syödä yö-tissuttelun jälkeen aamupuuroa, piimää juo pullosta. Aamupäivä-ruoka menee huonosti, olen yrittänyt pitää samat ruoka-ajat kuin muillakin, silloin syödään tai ei syödä. Tissillä käy välipaloilla, nukkuu ihan hyvin ja sitten iltaruokaa menee vähäsen. Mieluiten syö kaikenlaista omalta lautaselta ja käsin... Samalla yritän työntää perunaa suuhun mutta usein tyttö kääntää päänsä ja haluaa syödä vain omalta lautaselta. Illalla äidinmaitoa.
Puuroja syö vaihtelevasti, yleensä vain maistelun verran.
Hengissähän tuo pysyy ja reipas tyttö on, liikkuu kovasti, ulkoillaan päivittäin. Yritän rinnalta vieroittaa ja siirtyä hiljalleen siihen että söisi ruokaa kunnolla. minusta tuntuu että tässä välissä menikin paremmin mutta nyt on joku nirsoilu-vaihe.
Tsemppiä kaikille näiden kanssa painiville!