Ä
Äiti ihmeissään
Vieras
3v4kk tyttö kyseessä. Itse olen alkanut miettimään, että joku ei ole ihan kohdallaan, että ihan kaikki ei mene uhmaiän piikkiin. Ja tätä mieltä on myös tuntemani ihminen, jolla kokemusta adhd/add lapsista. Olen kyllä ottamassa asiaa esille päivähoitopaikassa ja/tai neuvolassa asap. Mutta olisin kiinnostunut kuulemaan mielipiteitä seuraavista piirteistä/ominaisuuksista lapsessa (sanon tässä vaiheessa, että ei ole ainoa lapsi eikä hemmoteltu):
-Joka ikinen uloslähtö, vessassakäynti, nukkumaanmeno, ruokapöytään istuminen jne aiheuttaa vähintään vastustelua ja kiukkua, ja useimmiten raivarin/kirkumista (kun joutuu asian tekemään vastusteluista huolimatta.) Ja näistä on taisteltu KAUAN ja tuntuu että pahemmaksi vaan menee.
-Ei pue eikä riisu juurikaan itse, tai osaisi kyllä muttei viitsi tai sitten tekeytyy osaamattomaksi.
-Useinkaan ei kuuntele. En tiedä onko oikeasti uppoutunut omiin juttuihinsa vai eikö ole kuulevinaankaan. Asiasta kuin asiasta saa sanoa sata kertaa, ja kun menee ihan lähelle ja sanoo kuuluvalla äänellä, ikään kuin havahtuu että "ai puhutsä mulle vai?"
-Menee ihan sekaisin jos joku mitätönkin pikkujuttu tehdään milliäkään eri tavalla kuin on ennen tehty. Ja lähes kaikesta uudesta mitä tehdään, tulee nopeasti rutiini ja jos tätä uutta rutiinia ei noudateta, tulee raivarit
-On nirso ruuan suhteen, ja ei kertakaikkiaan suostu maistamaan mitään uutta, eikä syömään mitään mistä ei tykkää. On nälissään ennemmin.
-Puhuu lähes kirjakieltä ja muistaa pitkiä tekstejä hänelle luetuista kirjoista, pitkien laulujen sanoja, osaa tehdä vanhemmille lapsille tarkoitettuja palapelejä ihan tosta vaan
-Oppi aakkoset ja numerot ja tunnisti kaikki värit reilu 2-vuotiaana, jolloin oppi puhumaan ja alkoi heti puhua lauseita ja sanavarasto oli valtava.
-Osaa jonkin verran laskea (yhteenlaskua)
-Puhuu paljon (lähes koko ajan) ja vähän kuin itsekseen, vastausta odottamatta ja saattaa toistella samaa asiaa lukemattomia kertoja
-On melko kömpelö ja arka kiipeilemään. Jopa seisomalaudalla seisominen on pelottavaa. Oppi viime kesänä ajamaan pyörällä, mutta "unohti" tuon taidon yhtäkkiä ja väitti ettei osaa. Eikä ole sen jälkeen suostunut itse polkemaan.
-Leikkii paljon itsekseen
-Tönii pikkusiskoa loputtomasta napakasta kieltämisestä/jäähyilystä huolimatta. Tuntuu että tajuaa tekevänsä väärin, mutta ei vaan pysty tai halua olla tekemättä
Kaikkea nyt ei edes tule mieleen ja vaikea pukea sanoiksi. Joskus vaan lapsen käytös tuntuu "häiriintyneeltä". Kiitos jos viitsit kertoa mielipiteesi!
-Joka ikinen uloslähtö, vessassakäynti, nukkumaanmeno, ruokapöytään istuminen jne aiheuttaa vähintään vastustelua ja kiukkua, ja useimmiten raivarin/kirkumista (kun joutuu asian tekemään vastusteluista huolimatta.) Ja näistä on taisteltu KAUAN ja tuntuu että pahemmaksi vaan menee.
-Ei pue eikä riisu juurikaan itse, tai osaisi kyllä muttei viitsi tai sitten tekeytyy osaamattomaksi.
-Useinkaan ei kuuntele. En tiedä onko oikeasti uppoutunut omiin juttuihinsa vai eikö ole kuulevinaankaan. Asiasta kuin asiasta saa sanoa sata kertaa, ja kun menee ihan lähelle ja sanoo kuuluvalla äänellä, ikään kuin havahtuu että "ai puhutsä mulle vai?"
-Menee ihan sekaisin jos joku mitätönkin pikkujuttu tehdään milliäkään eri tavalla kuin on ennen tehty. Ja lähes kaikesta uudesta mitä tehdään, tulee nopeasti rutiini ja jos tätä uutta rutiinia ei noudateta, tulee raivarit
-On nirso ruuan suhteen, ja ei kertakaikkiaan suostu maistamaan mitään uutta, eikä syömään mitään mistä ei tykkää. On nälissään ennemmin.
-Puhuu lähes kirjakieltä ja muistaa pitkiä tekstejä hänelle luetuista kirjoista, pitkien laulujen sanoja, osaa tehdä vanhemmille lapsille tarkoitettuja palapelejä ihan tosta vaan
-Oppi aakkoset ja numerot ja tunnisti kaikki värit reilu 2-vuotiaana, jolloin oppi puhumaan ja alkoi heti puhua lauseita ja sanavarasto oli valtava.
-Osaa jonkin verran laskea (yhteenlaskua)
-Puhuu paljon (lähes koko ajan) ja vähän kuin itsekseen, vastausta odottamatta ja saattaa toistella samaa asiaa lukemattomia kertoja
-On melko kömpelö ja arka kiipeilemään. Jopa seisomalaudalla seisominen on pelottavaa. Oppi viime kesänä ajamaan pyörällä, mutta "unohti" tuon taidon yhtäkkiä ja väitti ettei osaa. Eikä ole sen jälkeen suostunut itse polkemaan.
-Leikkii paljon itsekseen
-Tönii pikkusiskoa loputtomasta napakasta kieltämisestä/jäähyilystä huolimatta. Tuntuu että tajuaa tekevänsä väärin, mutta ei vaan pysty tai halua olla tekemättä
Kaikkea nyt ei edes tule mieleen ja vaikea pukea sanoiksi. Joskus vaan lapsen käytös tuntuu "häiriintyneeltä". Kiitos jos viitsit kertoa mielipiteesi!