Nopea liikkeissä ja päätöksen teossa ja puoliso hidas kaikessa...pää halkeaa, muita?

[vastakohdat]

Me sovitaan muuten hyvin yhteen, mutta tämä: minä päätän nopeaa ja toimisin heti. Mies tarvitsee pitkän miettimisajan ja valmista tulee, jos hän saa rauhassa tehdä omaan tahtiin. Hän on hidas, mutta kuitenkin tekee paljon kaikkea, enempi kuin minä, syystä että minä lamaannun. Lamaannun siitä, ettei mies innostu ja lähde mukaan päätöksen tekoon ja toimimiseen. Siksi moni loistava idea ja toteutus on jäänyt tekemättä. Työssäni olen paljon aikaa saava, kotona en. Harrastuksessa taas olen.

Mies ei voi ymmärtää mun impulssiivisuutta, jonka vuoksi osittain minuun rakastuikin.
Mies puhuu enempi ja pidempään suunnitelmista, kuin mielestäni olisi tarpeenkaan.


Kertokaa, millaista teillä.

 

["vieras"]

Ikävä kuulla mutta sinun tapauksessasi ainoa oikea ratkaisu on valitettavasti ERO. Se ei ole helppoa mutta sinun on ajateltava itseäsi ja tulevaisuuttasi. Hanki hyvä juristi, kyni miehesi putipuhtaaksi, evää lasten tapaamisoikeus häneltä keinolla millä hyvänsä (juristin avulla tämä on naiselle helppoa) äläkä ikinä katso taaksesi. Sinua odottaa uusi elämä!

Tällä palstalla on todettu tuhansia ja taas tuhansia kertoja että minkäänlaisia parisuhteen ongelmia ja ihmisten erilaisuutta ei tarvitse eikä kannata sietää vaan oikea ratkaisu on aina ERO.

 

["vieras"]

Hidaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaas , nopee. harri ja toto, pari harvinainen , jänis ja kilpikonnaaaa

 

[lauantaipussi]

Mä oisin kans tekemässä heti enkä kohta, ja mies sit jarruttelee mua ja se ottaa päähän!!! :headwall: "Älä nyt vielä" "Mietitäänpä vielä", "Saahan noita muualtaki" Voi aaak!!
Sama on jos mä oon mun äidin kans ostoksilla, sillä alkaa kans tollanen "no tarvitko sä tuota?", "pitäskö kattoa vielä muualta?"

Niin raivostuttavaa...Tulee sellanen et no v*ttu ei sitte tehä mitään ku ei ketään kiinnosta... :kieh:

 

[hahaa]

Meillä mies on impulsiivinen, minä hitaasti lämpiävä ja harkitseva. Mies tykkää juhlimisesta ja muitten seurasta, minä olen erakkoluonne, miehellä on paljon ystäviä ja harrastuksia, minulla ei yhtään kumpiakaan. Yhdessä on kuitenkin oltu jo yli 30 vuotta. Välillä erilaisuus rassaa, mutta ei niin paljon, ettei sen kanssa toimeen tultaisi.

 

["hehe"]

[QUOTE="vieras";23679991]Hidaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaas , nopee. harri ja toto, pari harvinainen , jänis ja kilpikonnaaaa[/QUOTE]

voi ei, mulla kävi soimaan tämä kanssa heti kun luin otsikon...

 

[vastakohdat]

vieras..
Oliko mun teksti noin paha? Muuten meillä menee ihanasti. Rakastan miestäni, hän minua, lapsia on jne,. Teemme asioita erikseen loistavasti. Esim. arkiaskareet sujuu. Mutta ne isommat päätökset esim. remontin aikataulut, materiaalit jne. Pihan istutukset ja suunnittelu. Matkustelu. Minä innostun, mies rauhoittelee omalla tavallaan. Ja sit mä ajattelen: äh, antaa sitten olla. Jos minä teen rohkeasti päätöksiä, mies ne hyväksyy, jos ne toteutankin itse esim. matkojen varaus yms. Silti on paljon asioita, jotka meidän perheessä on miehen alueita, esim.lämmitysjärjestelmän vaihto. Mä en tajua niistä mitään, enkäjaksaisi ottaa selvää, kun ne miehelle on ihan perusasioita, jos vaan olisi nopeampi päätöksissään, nih!

 

["Mamma italiana"]

mà ymmàrràn ap:ta siinà mielessà ettà esim opiskelussa, tyòelàmàssà, liikenteessà, marketissa etc mà olin/olen muita huomattavasti nopeampi. joskus on vaikeaa sopeutua kun tuntuu ettà toiset on vaan tiellà, mutta toisaalta pitàà muistaa ettà me kaikki olemme erilaisia. yrità ottaa huomioon teidàn perheen erilaisuus rikkautena. toinen tasapainottaa toista

 

[vastakohdat]

Mä oisin kans tekemässä heti enkä kohta, ja mies sit jarruttelee mua ja se ottaa päähän!!! :headwall: "Älä nyt vielä" "Mietitäänpä vielä", "Saahan noita muualtaki" Voi aaak!!
Sama on jos mä oon mun äidin kans ostoksilla, sillä alkaa kans tollanen "no tarvitko sä tuota?", "pitäskö kattoa vielä muualta?"

Niin raivostuttavaa...Tulee sellanen et no v*ttu ei sitte tehä mitään ku ei ketään kiinnosta... :kieh:

Ihan kuin meiltä ...joo todella raivostuttavaa on

 

[vastakohdat]

[QUOTE="Mamma italiana";23680040]mà ymmàrràn ap:ta siinà mielessà ettà esim opiskelussa, tyòelàmàssà, liikenteessà, marketissa etc mà olin/olen muita huomattavasti nopeampi. joskus on vaikeaa sopeutua kun tuntuu ettà toiset on vaan tiellà, mutta toisaalta pitàà muistaa ettà me kaikki olemme erilaisia. yrità ottaa huomioon teidàn perheen erilaisuus rikkautena. toinen tasapainottaa toista [/QUOTE]

Kiitos tästä! =) tiedän tämän, mutta sen muistaminen on joskus vaikeaa.

 

[miemiemie]

[QUOTE="vieras";23679983]Ikävä kuulla mutta sinun tapauksessasi ainoa oikea ratkaisu on valitettavasti ERO. Se ei ole helppoa mutta sinun on ajateltava itseäsi ja tulevaisuuttasi. Hanki hyvä juristi, kyni miehesi putipuhtaaksi, evää lasten tapaamisoikeus häneltä keinolla millä hyvänsä (juristin avulla tämä on naiselle helppoa) äläkä ikinä katso taaksesi. Sinua odottaa uusi elämä!

Tällä palstalla on todettu tuhansia ja taas tuhansia kertoja että minkäänlaisia parisuhteen ongelmia ja ihmisten erilaisuutta ei tarvitse eikä kannata sietää vaan oikea ratkaisu on aina ERO.[/QUOTE]



Mä siis oletan että tää on läppä...

Niin, sitähän se parisuhteessa on. Kompromissien tekoa ja kultaisen keskitien hakemista.

 

[tike]

Meillä ihan sama kaava. En kestä, niin en kestä.

Ja toinen juttu; tyyppi saattaa istua 5 tuntia illalla netissä, tuijottaa ja miettiä, pitäskö lähtee jonnekin lasten kanssa, voitas joskus mennä tonne tai tonne tai tonne. Ja kun minä innostun kalenteri kädessä, se istuu vielä viikon, kaksi, viisi, siinä koneella. Siinä menee lomat, vaput, juhannukset...
Nykyään otan ensimmäisten huokailujen aikana koneen siltä ja varaan asian/jutun ja homma on sillä selvä. En yksinkertaisesti kestä tuollaista jahkaamista ja jankkaamista.

"Pitäskö sitä multaa tilata"....sitten se lähtee ajelulle...kolmen tunnin päästä tulee takaisin, pitää vielä soitella ja miettiä ja pähkäillä. Mulle luuri käteen ja soitto kaverille "Kun tuut rekalla töistä, tuo multakuorma tullessas, saat rahdin tölkkeinä" JEPS! Ja homma hoidossa.

Eikun mä envaan kestä tuollaista juu-ei-ehkä-joopas-eipäs :stick:

Ja jos tässä asiassa olisi kompromisseja meidän suhteessa, voin sanoa että YHTÄKÄÄN asiaa ei olisi hoidettu koskaan.

 

[paha olla]

mä oon se hidas erakko ja mies nopea ja seurallinen. muuten ei haittais mutta en tykkää kun mies suuttuu jos en heti sekunnilla poimi ylös esim jotain lattialle tippunutta lelua tms. Ei mun mielestä saisi suuttua koska toinen on hidas tai siitä että on ujo ja hiljainen ihminen. Minä olen vain sellainen enkä voi sille mitään. En minäkään suutu ja huuda miehelle koska se on nopea ja stressaava.

 

[fifiia]

Temperamenttia on ehkä vaikea muuttaa varsinkaan siinä toisessa ihmisessä.
Temperamenttierot plussaa parisuhteessa - Terveys - Turun Sanomat

 

[levoton]

Meille tuli ero, kun minä en kestänyt.. mies on sellainen mietiskelijä, jahkailija, myöhästelijä jne.. minä taas sellainen äkkipikainen, levoton, puhelias ja toimelias. Minun suhteet ei kestä, koska ahdistun niissä aina. Toivottavasti te kuitenkin pystytte jatkamaan suhdettani eroistanne huolimatta. Tiedän monta paria, jotka ovat hyvin erilaisia ja silti niiden suhde on elinvoimainen.

 

["joo"]

Meillä on ihan sama homma Vuosia stressasi, sitten päätin, että nyt riittää. Aloin tekemään vaan itse päätöksiä, sanoin, että tuo ostetaan nyt, vaikka mies olisi voinut vielä katsella "koska niitä on muuallakin" Aloin varaamaan itse matkoja ja sanoin miehelle, että varasin sen loman sinne mistä puhuttiin. Meillä kävi niin, että mieskin on jotenkin helpottunut, ksoka vuosia päätöksienteko on ollut sellaista soutamista ja huopaamista kun olen tajuamatta lähtenyt siihen mukaan.
Rauhallinen mies rauhoittaa omaa impulsiivisuuttani ja todellakin olen kuin ilmapallo ja tarvitsen jonkun joka pitää narusta kiinni
Kannattaa yrittää vaan käyttää kaikki erilaisuudet hyödyksi, koska ne ovat rikkaus.

 

[........]

Täällä ihan sama homma . Mutta meillä mun mielestä toimii, mä teen päätökset koska olen niissä nopeampi, nimellisesti kyllä aina kysyn mieheltä . Silloin kun tuskastun sen hitauteen mies yleensä nauraa mulle ja mä tajuan itsekinmiten tyhmää tuskastua sellaisesta mille toinen ei mitään voi! Toisaalta rakastan sen rauhallisuutta ja sen kautta luotettavuutta, tiedän että se ei vois esim. pettää mua ainakaan hetken mielijohteesta . Mutta on se ihana ja me tasapainotetaan toisiamme <3!

 

["..."]

Sama tilanne. Mutta nyt kun yhteiseloa on takana 10 vuotta, eivät hermot mene enää niiiin helposti
OLemme molemmat "oppineet" toisiltamme; mieheni ei enää jahkaile ihan niin paljon, ja minä puolestani mietin edes vähän, ennen kun teen päätökseni.

 

[lauantaipussi]

mä oon se hidas erakko ja mies nopea ja seurallinen. muuten ei haittais mutta en tykkää kun mies suuttuu jos en heti sekunnilla poimi ylös esim jotain lattialle tippunutta lelua tms. Ei mun mielestä saisi suuttua koska toinen on hidas tai siitä että on ujo ja hiljainen ihminen. Minä olen vain sellainen enkä voi sille mitään. En minäkään suutu ja huuda miehelle koska se on nopea ja stressaava.

Sunlaisessa tilanteessa ymmärrän kyllä ettei ole kyl mitenkään reilua. :/
Mut normaali erilaisuus toista alentamatta on ihan hyvä.