H
hmm
Vieras
laittaa tänne jonkun ihanan rakkausrunon.... Meillä 10. hääpäivä huomenna ja ajattelin miehelle jotain taulua jossa olisi joku runo... Tykkää niin runoista.
Käykö tällanen perinteinen:
Minä laulan sun iltasi tähtihin
ja sun yöhösi kuutamoista,
minä laulan sun aamuhus, armahin,
kevätkiuruja, purppuroita.
Minä laulan sun kätees kukkasen,
kun silmäsi surusta kastuu,
teen ruusutarhaksi tienoon sen,
missä jalkasi pieni astuu.
Minä laulan loitolle maailman,
minä vien sinut kotihis uuteen:
minä laulan sun sielusi valkean
yli aikojen ikuisuuteen.
V. A. Koskenniemi
Minä laulan sun iltasi tähtihin
ja sun yöhösi kuutamoista,
minä laulan sun aamuhus, armahin,
kevätkiuruja, purppuroita.
Minä laulan sun kätees kukkasen,
kun silmäsi surusta kastuu,
teen ruusutarhaksi tienoon sen,
missä jalkasi pieni astuu.
Minä laulan loitolle maailman,
minä vien sinut kotihis uuteen:
minä laulan sun sielusi valkean
yli aikojen ikuisuuteen.
V. A. Koskenniemi
minä rakastan sinua
niin kuin vierasta maata
kallioita ja siltaa
niin kuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni joka on veistetty ja sinua
Pentti Saarikoski
niin kuin vierasta maata
kallioita ja siltaa
niin kuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni joka on veistetty ja sinua
Pentti Saarikoski
Jos sinä olet omenapuu tahdon minä olla omena
Jos sinä sytyt tuleen tahdon minä olla vesi
tai herkästi syttyvä aine
Jos sinä hukut tahdon minä olla pohja tai virta
Jos sinä katsot kauas tahdon minä olla etäinen piste
Jos sinä suljet luomesi tahdon minä olla äkillinen pimeys
Tommy Tabermann
Jos sinä sytyt tuleen tahdon minä olla vesi
tai herkästi syttyvä aine
Jos sinä hukut tahdon minä olla pohja tai virta
Jos sinä katsot kauas tahdon minä olla etäinen piste
Jos sinä suljet luomesi tahdon minä olla äkillinen pimeys
Tommy Tabermann
Sinun ei tarvitse kertoa minulle kuinka suuresti minua rakastat, jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi, kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa, että olen sydämesi valittu, jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni.
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin, kun en itsekään itseäni ymmärrä, ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin, kun itse itsellenikin olen sietämätön, en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle, kuinka suuresti minua rakastat, mutta kerro Rakkaani silti. Kerro usein, jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen, mitä vapiseva sydämeni jo tietää.
Johanna Matthiesen.
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa, että olen sydämesi valittu, jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni.
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin, kun en itsekään itseäni ymmärrä, ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin, kun itse itsellenikin olen sietämätön, en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle, kuinka suuresti minua rakastat, mutta kerro Rakkaani silti. Kerro usein, jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen, mitä vapiseva sydämeni jo tietää.
Johanna Matthiesen.
Missä maassa, millä tähdellä kohtasimme
missä metsässä huojuimme
millä niityllä kasvoimme kukkien rinnakkain.
Kulkivatko sielumme samojen usvien läpi
saman ikävän kantamina
ja nyt, tällä tähdellä
tällä polulla kohdatessamme
sielumme samaa sukua
löysivät levon toisissamme.
(En tiedä kirjoittajaa!)
missä metsässä huojuimme
millä niityllä kasvoimme kukkien rinnakkain.
Kulkivatko sielumme samojen usvien läpi
saman ikävän kantamina
ja nyt, tällä tähdellä
tällä polulla kohdatessamme
sielumme samaa sukua
löysivät levon toisissamme.
(En tiedä kirjoittajaa!)
