Nolotti entisten työkavereiden puolesta

[Terveisiä maalta]

Olin eilen entisen työkaverini hautajaisissa. Mä vaihdoin työpaikkaa reilu vuosi sitten ja hän oli jo sillon sairaslomalla. Pidettiin yhteyttä kuitenkin ja niinpä miehensä kutsui mut hautajaisiin.

Siellä sitten selvis, että mun laskettavaksi tuli myös työkavereiden kukkavihko. "*****a sanomattomasti kaivaten, työkaverit"

Tosi sanomaton oli kaipuu, nimittäin KUKAAN ei ollut pitänyt yhteyttä, ei soittanut, ei laittanut viestiä, ei käynyt katsomassa. Tuntui typerältä, että yht äkkiä oli niin kova kaipuu... :'(

 

[jfklsl]

Mä vihaan tuollaista tekopyhyyttä. Ihan hyvin voisi sanoa totuudenmukaisesti, että hyvää työkaveria muistaen, työkaverit tms. Musta tuntuis omaisenakin vähän oudolta, että työkaverit ihan sanomattomasti kaipais, jos kukaan ei ole edes pitänyt mitään yhteyttä sairausloman aikana..

 

["vieras"]

Kuulostaa ihan typerältä pilalta - on mietitty mitä värssyä laitetaan ja joku on keksinyt "sanomattomasti" kun ei ole löytynyt sopivia sanoja. Samalla näytetään hyvältä muiden surijoiden silmissä. Törkeää kyllä. Hienoa että sinä sait laskea kukkavihon, kun aidosti välitit ja huolehdit. Leski varmsti arvosti sitä.

 

["vieras"]

No mitä siinä sitten olisi pitänyt lukea? Tapanahan on työpaikalta kukat laittaa hautajaisiin. Jos eivät ole olleet yhteyksissä, niin tuohan on kirjaimellisesti ihan kohdalleen osunut värssy. Kyllä se aina jotenkin tuntuu, kun joku tuttu kuolee, vaikkei maailma siihen kaadu.

 

["huokaus"]

tuotahan se on hautajaisissa. Muistovärssyjä kirjoitellaan ja niitä lukiessa tulee mieleen, että olikohan tuokin totsissaan ( kun ihmisen eläessä ei ole pitänyt vuosiin yhteyttä tai olleet ilmiriidoissa ) kuollessaan sitten onkin heti sanomattomasti kaivattu. Jotenkin kamalaa tekopyhyyttä!

Sairaanhoitajana näihin törmää päivittäin. Kun esim. vanhus kuolee jota kukaan ei ole vuosiin käynyt katsomassa. Itse istut sängyn vieressä ja pidät kädestä kiinni viimeiset hengenvedot ja sitten tulee omaiset ja alkaa syyttämään ties mistä, hakevat tavarat ja se oli sitten siinä. Tokihan täytyy aina ottaa huomioon, että emmem voi tietää kaikkien ihmisten/sukujen taustoja jne. mutta tuntuu se kuitenkin kamalan pahalta.

 

[Terveisiä maalta]

Mulla oli siis ihan omat kukat, kun en tosiaan enää ole edes töissä siellä, missä oltiin ennen. Lisäksi nää meidän miehet on kavereita keskenään eli senkin takia menin hautajaisiin. Sain tietää työkavereiden kukista vasta siinä vaiheessa, kun menin hakemaan omaa kukkavihkoani ja mukaan annettiin tämä toinenkin. Sanomattomasta kaipuusta kertoo myös se, että kukat oli tilattu edellisenä päivänä hätäsesti ja kun kukkakauppias oli sanonut, että kyllähän ne kannatas vähän etukäteen tilata, et osais varautua, niin kuulemma oli sanottu, että "ei sen väliä, mitä kukkia laitat, kunhan jotain on".