Heips!
Täällä sitä edelleen paksuillaan... ja vaihteeksi ihan hyvinvoivana (kiitos kysymästä
Samirja).
Onpa hieno meno kuumeilijoiden puolella - ja tervetuloa
Ronjaliina (muutkin sieltä :wave
heti kun uskallatte. Ronjaliinalle kommentit molempiin kysymyksiin: meillä ivf tehtiin Väestöliitossa ja samaan aikaan oltiin jonossa julkiselle. Niinpä käytiin varhaisultrassa seiskaviikon vaiheilla VL:ssa ja julkiselle ilmoittelin aika myöhään, kun aattelin että alussa saattaa kuitenkin jotain mennä pieleen :ashamed: Pelot johtuivat a) heikkohermoisuudesta, b) tiputteluista/vuodoista -> josta päästäänkin toiseen kysymykseesi eli punaisen näkemiseen. Mulla oli säännöllisesti jonkinlaista tuhrua aina kiertojen yhteydessä. Hormonikierroissa Lugesteron piti sen poissa, mutta ivf-plussan jälkeen hormonitukea ei jatkettu, joten pientä tiputtelua tuli melko pian taas. Siinä kuutosviikon alussa tuli sitten ihan selkeää kirkasta punaista vuotoa saunassa käydessä - säikähdettiin niin, että tultiin mökiltä Kättärille päivystykseen (jolloin nähtiin ekan kerran pienenpieni sydän :heart
. Vuodot lakkasivat siihen, tullakseen taas takaisin jokusen viikon päästä. Vikan kerran vuotoa oli jossain viikkojen 15-16 tienoilla (muistaakseni, nyt voi mennä metsään) ja silloin yksityisellä ultratessa todettiin, että istukka oli vielä hyvin lähellä kohdunsuuta. Todennäköisesti vuodot olivat siis tuosta voimakkaan verenkierron alueelta peräisin ja loppuivat siihen, kun istukka alkoi hilaantua ylöspäin. Kyllä niitä verisiä päiviä säikähti ihan joka kerralla, mutta kun verenvuotoon ei liittynyt kipua, eikä verta tullut kovin paljoa, niin ei ne sitten olleet vaaraksi kuitenkaan. Vuodot olisivat voineet olla peräisin hematoomasta, pois vuotaneesta kaksosesta (meidän tapauksessa, kun kyytiin laitettiin kaksi alkiota), istukan reunasta tai aristavista limakalvoista tai siitä, että kroppa ei ihan usko olevansa raskaana ja leikkii välillä kuukautisia. Tulehdusvaaran vuoksi suositeltiin välttämään uimista, kylpemistä ja yhdyntää verenvuodon aikana. Onnekkaita ovat ne, joiden ei tarvitse tutustua minkäänlaisiin verenvuotoihin, mutta useammasta lähteestä luin, että jonkinlaista tuhrua esiintyy noin kolmanneksessa onnistuneita raskauksia. Ja joka tapauksessa - ennen puoltaväliä asialle ei kauheasti mitään tehdä, korkeintaan tsekataan tilanne ultralla... Mutta tosiaan, kyseessä ei tartte olla mitään vakavaa ja monesti syytä vuotoihin ei löydy tutkimallakaan. Jos varhaisultrassa näkyy syke, niin ootte jo tosi vahvoilla
Hops, kylläpä tuntuvat kaukaisilta nuo alkuraskauden muistot! Oikein joutui pinnistelemään...
Amanda mä oon kanssa huomannut tuon Vauvalehden valitettavan taipumuksen "kauhutarinoihin". Pahoin pelkään, että kyseessä on ikävä myyntikikka - ainakin mut saa nykyään niin helposti nyyhkimään pikkukeskosilla ja sen semmoisilla. Onhan ne paljon dramaattisempia juttuja kuin perussetit, joten osittain kyse lienee markkinoinnista ja toimituksellisista valinnoista. Mun mielestä on vähän epäreiluakin sekä lukijoita että lapsensa menettäneitä kohtaan, että nuo jutut on aina "ihmeistä" eli niistä, jotka selviävät vaikka ei pitänyt. Onhan se tietysti onnellista ja kivempia nuo on lukea kuin ne toiset tarinat, mutta mutta... ne on vaan isompana otoksena jotenkin falskeja. Tykkäisin tilastollisesta rehellisyydestä: 99% juttuja tavallisesta vauvameiningistä ja sitten oikeessa suhteessa niitä muita. Siis ihan informaatioarvonkin vuoksi, tavisjutut auttaisivat kaltaisiani urpoja ensikertalaisia (jotka toivovat olevansa jatkossa siinä "tavallisten" joukossa...).
Asiasta miljardinteen - ja vähän Ginatricotiin liittyen: Ootteko (pitemmällä olevat) yhtään miettineet
imetyspukeutumista? Kun mulle tuossa valkeni juuri, että itse asiassa jo sairaalassa saisi olla omissa vaatteissa ja ois tarkoitus syöttää pikkutyyppiä rintarauhasilla. Mulla on parit aiheeseen soveltuvat rintsikat, mutta paitoja tms en ole kyllä yrittänytkään löytää. Raskausajan olen ketkutellut mieluummin just tavallisissa trikoopaidoissa, joten ei näissä ole mitään luukkuja! Ja lisäksi arvatkaapa mitä: meillä on jo kaikki aika hyvällä mallilla, mutta eipä päästä sairaalasta kotiin, koska turvakaukaloa ei ole ilmaantunut keskuuteemme. Hohhoi, kuinka laiskasti ihminen voi suhtautua asiaan!?!? Meillä on pari tuttua lupaillut omiaan, mutta ne eivät ole ihan vielä saatavilla ja nyt on vähän tällanen uhkapelitilanne sitten. Plaah, toi on niin tylsä aihe senkin takia, että kun ei ole autoa eikä siis paljoa käyttöä kaukalolle, niin siihen ei vain jaksa tarttua.
Ootko
Samirja selvinnyt jo flunssasta? Mun osaltani tää tuntuisi olevan menossa ohi onneksi - en olisi jaksanut enää yhtään enempää! Lauantaina olin jo irtisanomassa koko sopimusta - mahaa, verenpainetta, turvotusta. Mutta sitten tehtiin jotain erityisen keski-ikäistä ja lähdettiin yhdeksi yöksi Kirkkonummelle Långvikiin kylpylöimään. Heh, kyllä. Mäkin pääsin siis talvilomalle
Ja vaikka tuo kuullostaa tosi surulliselta (vrt trooppiset saaret ja elegantit keskieurooppalaiset kaupungit) niin kyllä vain hyvä ruoka, takan tuijottelu ja pieni maisemanvaihdos piristävät ihan lähialueellakin.
Sitten vakava ehdotus ihan kaikille: yrittäkää - jos vain pysytytte - pitää yllä jonkinlaista liikkuvuutta niin pitkään kuin mahdollista. Mä olen vahvasti sitä mieltä, että on parempi säästää voimiaan esim. lopettamalla työt vähän aikasemmin, jotta jaksaa vähän hoitaa selkäänsä, liikuskella ja vesijuosta, jumpata, joogata tai ihan mikä vaan huvittaa. Koska tää loppuvaiheen möhötys-pöhötys on TODELLA KYPSÄÄ PUUHAA. Mulla meni nyt puolitoista viiikkoa melko mitääntekemättömänä flunssan takia ja siinä ajassa ehtii tulla todella huonolle tuulelle. Lopussa odottavan aika on myös pitkä ja epämääräinen - kun ei tiedä, odottaako huomista vai neljän viikon päähän. Viikonloppuna kun pääsi vähän uiskentelemaan, eilen aurinkoiselle kävelylle ja tänään joogaan, niin maailma tuntuu taas paljon valoisammalta paikalta.
Oikein hyviä vointeja kaikille ja varovaisuutta liukkailla!
t. Lallaa ja Pikkuinen (jonka havaittiin tänään neuvolassa laskeutuneen selvästi - SF-mitta alkaa pienentyä :O) 37+6
ps. Ai niin ne tuutulaulujutut... palaan asiaan