Heipparallaa!
Ihan alkajaisiksi ryhmän sotanorsu ilmoittautuu: kiloja on kertynyt tähän mennessä sellaiset pirteät
viisitoista! Niistä muutamat viimeisimmät taitavat kyllä olla turvotusta, joka on parin-kolmen viikon aikana selvästi lisääntynyt (neuvolatätikään ei enää epäillyt ylensyömistä vaan kehoitti vain välttämään suolaa). En enää uskalla käyttää sormuksia, kun ne tuntuvat jumittuvan, kaikista sukista jää jäljet jalkoihin ja uimahallin avainrinkula kiristää... Mutta tuossa välissä oli pidempi aika, että paino ei noussut lainkaan.
Samirja, Amanda, selällään nukkumisesta (tai muuten vaan selällään olemisesta): neuvolassa tosiaan havaittiin ihan konkreettisesti, että pikkuisen sykkeet reagoivat asentoon. Mutta tämä tapahtui siis viikolla 33+6 eikä koskaan sitä ennen. Terkkari sanoi, että tämä(kin) on yksilöllistä - jotkut äidit voivat tavalla tai toisella pahoin itsekin ja joissain tapauksissa verenkierron muutoksia ei itse niin huomaa, mutta vauva saattaa muuttua erityisen vilkkaaksi (ja herättää huomion asennon vaihdosta). Ja kaikilla kohtu ei sitten kuitenkaan paina samalla lailla tärkeitä suonia. Eli äh, ota tuostakin nyt selvää. Mulle tulee aika pian jotenkin ahdistava ja huono olo, jos olen selälläni. Yöt me nukutaan melkoisten tyynyviritelmien keskellä kuin sillit (joista toinen on erityisen paksu silli) suolassa, joten en tule pyörähdelleeksi juuri mihinkään heräämättä. Eipä nuo liikkeet muutenkaan kovin sulavia ole, asennonvaihto ei ole enää kovin helppoa.
Mulla maha on kasvanut kanssa sillä lailla yläreunasta, että rintalastan alareuna on lähes kosketusarka. Närästyksenkin saa aikaiseksi hyvin helposti, kun vatsalaukku on jossain kurkun tienoilla. Ja niin, en oikein usko, että saan kerättyä oikeita läskikiloja enää, sillä kerralla ei pysty syömään paljoa, enkä saa millään aikaiseksi syötyä kovin usein. Toivon todella, että luonto ottaa kontolleen ainakin osan massan purkamisesta seuraavan vuoden aikana...
Nyt muuten huomaa, että oikeastaan hyvinkin helppo ja rento raskausaika alkaa olla takana. Se tuntuu sekä mielialapuolella että fyysisesti - ei minään suurina muutoksina ehkä vaan enemmän sellaisena vähittäisenä *kaiken* hankaloitumisena. Mä olen vaan jo niin hidas ja tuntuu, että pelkkään olemassaoloon menee valtavasti energiaa... Etten sitten siihen päälle jaksaisi millään mitään neuvoja, rasittavia ihmisiä (onneksi en ole enää töissä kiukuttelemassa!), ulkovaatteiden tai minkään muidenkaan vaatteiden pukemista - mitä näitä hommia nyt onkaan. Vielä ihan vähän aikaa sitten tuntui siltä, että voisin helpostikin olla raskaana vaikka kuinka pitkään ja saatoin unohtaakin koko asian, eikä läheskään koko aikaa ollut mitään erityistuntemuksia. No, ei nytkään välttämättä tunnu "joltain" jatkuvasti, mutta alan ymmärtää paremmin juttuja loppuraskaudesta.
Tosi hienoa
Amanda että teillä on järkevästi järjestelty tuo äippäloman sijaistus. Kuukaudessa ehtii ihmeitä, jos vaikka ei olisi ihan täyttä virtaa enää käytettävissä sitten vapaiden lähestyessä. Monihan tietysti jaksaa töissä hyvin loppuun asti.
Liikkeet saattaa muuten olla ehkä omituisimmillaan noihin aikoihin, kun vauva vielä mahtuu vääntäytymään miten päin vain. Musta tuntuu, että meidän pikkuinen panostaa nykyään lähinnä kylkiluiden monotteluun ja alavatsahikkailuun, kun vähän aikaa sitten oli vielä tosi kummallisia venyttelyitä ja muljumisia milloin missäkin.
Kipuiluista, mulla ei edelleenkään ole mitään valtavia liitoskipuja, mutta ihan ajoittaisia vihlomisia on kyllä ilmaantunut. Ei niinkään liikkuessa kuin makuullaan. Mulla meinasi mennä totaalisesti kuppi nurin, kun valvoin toissayönä tavallisten 2-3 vessakäynnin lisäksi yli tunnin 3-4 välillä. Se oli tosin enemmän yleistä levottomuutta kuin särkyä. Mutta jotenkin tää kylmä ilma on tuonut mukanaan niskajumin ja kaiketi siitä seuraavan päänsäryn. Ehdin muuten huolestua jo siitäkin, että eikö synnytyskanava anna periksi normaalisti, jos liitoskipuja ei ole..?
GK - excel-liikuttuminen oli ihan paras
Raskauden epälineaarisesta ajankulusta lohduke
Saralle ja kaikille mahdollisesti hermoileville: ei kai tässä mistään järkevästi mitattavasta elämänvaiheestas taida olla kyse
... Päivä ja viikko voi tuntua ikuisuudelta, kun katsoo eteenpäin - sitten yhtä äkkiä huomaa olevansa tosi pitkällä ja syvällä pallomahaisuudessa ja tuntuu, että kaikki onkin käynyt tosi nopeasti. Tai toisaalta, että on ollut raskaana jo ikuisuuden ja on ihan normielämää, että hahmottaa kaupungin julkisten vessojen ja todennäköisesti vähiten liukkaiden, mäettömien kävelyreittien perusteella
Kuinka
Samirjan selkä kesti työpäivän päälle seisoskelun? Me oltiin eilen myös keikalla, mutta istumapaikoilla ja useampi tunti meni tosi kivuttomasti. Oli ihan mahtavaa, kun vieressä oli noin puolivuotias vauva Peltorit päässä: ensin se tsekkaili mestoja tutti suussa, sitten kuolaili jonkun kurkunpalan kanssa ja nukahti lopulta umpiuneen :heart: Ai niin ja asiasta miljardinteen: selvisi se
Haikaranpesän ylimääräisten ryhmätapaamisten mysteerio. Kaikki muut kuin raskaana olevien rentoutusryhmät on lopetettu säästösyistä vuoden alusta alkaen. Jep jep - paljonhan HUS tällä toimenpiteellä säästää? Oikein satojakin euroja?
Jaha, tällanen romaani tänään. Lienee päiväuniaika. Oikein rauhaisia ja hyviä vointeja kaikille!
-Lallaa ja Pikku-Inkkari 34+6
