Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.11 **
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="sintti -79, post: 28191122, member: 56091"]</p><p>Huh, mikä urakka sulla on ollut, <strong>Vissyliini</strong>! :hug: Voin vain yrittää kuvitella, minkälaista on ollut kärvistellä viisi päivää kovien kipujen kanssa... Onneksi kaikki päättyi hyvin!</p><p></p><p>Jospa itsekin jakaisin synnytyskertomukseni nyt, kun poika kerrankin nukkuu eikä ole mitään polttavaa tekemistä hoidettavana...</p><p></p><p>Ensimmäiset merkit synnytyksen alkamisesta saatiin keskiviikon ja torstain välisenä yönä, kun kipeät supistukset alkoivat aivan yllättäen juuri nukkumaan mentyäni (puoli yhden maissa). Ensin tuli kolme selvästi kipeää supistusta kolmen minuutin välein, ja sitten väli harveni noin 8-12 minuuttiin. Supparit tuntuivat niin erilaisilta harjoitussupistuksiin verrattuna, että tiesin heti mistä oli kysymys. Makasin valveilla aamuneljään asti - jänskätti niin, etten saanut nukuttua, ja kyllähän supistukset tekivät aika kipeääkin - mutta sitten suppareita alkoi tulla jo viiden minuutin välein ja olivat niin kipeitä, että oli pakko päästä jalkeille. Seuraavat puolitoista tuntia kärvistelin pystyssä, heijaten lantiota etunojassa aina supistuksen tullessa, kunnes vähän ennen kuutta kävin herättämässä miehen ja sanoin että taitaa tulla lähtö.</p><p></p><p>Synnärin puhelinpäivystyksessä kuitenkin kehotettiin odottamaan vielä kotona, kunnes tuntuisi siltä etten enää pärjäisi ilman kivunlievitystä (vähän hassu neuvo sikäli, että elättelin toiveita lääkkeettömästä synnytyksestä...). No, söimme sitten aamiaista ja kävimme suihkussa... Ja samassa supistukset alkoivat harveta. Lopulta niitä tuli enää 10 minuutin välein, ja aikamme pähkäiltyämme päädyimme siihen, että mies lähtee sittenkin töihin ja minä yritän saada vielä vähän unta.</p><p></p><p>Sain torkuttua puolitoista tuntia supistusten välissä klo kymmeneen, kunnes kivut olivat taas niin kovat, etten voinut enää maata paikoillani. Suppareiden väli oli myös tihentynyt uudestaan. Hengittelin ja liikuin seuraavat pari tuntia supistusten kanssa, kunnes niitä alkoi olla 4 minuutin välein ja tuntui että synnärille on päästävä. Ei muuta kuin lähistöllä asuva appiukko kuskiksi ja matkaan.</p><p></p><p>Naikkarille päästyäni kävi ilmi, että olin jo 7 cm auki, ja alkututkimusten jälkeen pääsin suoraan synnytyssaliin noin klo 13.30. Tässä vaiheessa miehenikin ehti sopivasti paikalle. Kätilö kyseli kivunlievitystoiveeni, ja kerroin että haluaisin kokeilla synnyttää ilman puudutteita, ellei jossain vaiheessa alkaisi tuntua siltä että kivut käyvät liian pahoiksi. Sain ilokaasua kipuun, ja vaikka sillä ei hirveän suurta vaikutusta ollutkaan, koin että hengitykseen keskittyminen auttoi jaksamaan supistusten yli.</p><p></p><p>Seuraavat viisi tuntia menivät lähinnä keinutuolissa kiikkuen ja ilokaasua hönkäillen. (Olin ajatellut liikkua synnytyksen aikana, mutta supparit säteilivät niin kipeästi reisiin etten pystynyt olemaan jaloillani.) Meitä hoitavat kätilö ja opiskelija olivat aivan ihania ja todella kannustavia. Tuntien kuluessa kuitenkin kävi ilmeiseksi, ettei synnytys edistynyt ja supistukset tulivat liian harvoin ollakseen tehokkaita (nyt enää 7 min välein). Noin kolmen tunnin kohdalla opiskelija tutki minut ja totesi, että olin 8 cm auki ja kohdunsuulla oli sikiökalvoa. Harkitsimme kalvojen puhkaisua, mutta pelkäsin kipuja joten päätimme odottaa vielä hetken. Sain akuneuloja päähän auttamaan rentoutumisessa. Noin klo 18.30 kätilö teki uuden sisätutkimuksen, jossa lapsen pään ja kohdunsuun välistä löytyi kalvopussi. Se esti vauvaa laskeutumasta ja oli pysäyttänyt avautumisen siihen 7 cm:iin, missä olin ollut siitä asti kun tulin sairaalaan (opiskelijan arvio oli ollut väärä). Teimme päätöksen kalvojen puhkaisusta, minkä jälkeen supistukset alkoivat taas tihentyä.</p><p></p><p>Tässä vaiheessa aloin olla jo aika väsynyt lähes olemattomien yöunien ja kipeiden suppareiden ansiosta, ja kalvojen puhkaisun jälkeen kivut vain yltyivät. Lopulta harkitsin jo epiduraaliakin, kun pelkäsin synnytyksen pitkittyvän kipujen takia. Kätilö ehdotti kuitenkin ensin sisätutkimusta, ja olinkin jo 9 cm auki. Niinpä päätin yrittää vielä ilman lääkkeitä.</p><p></p><p>Pian tämän jälkeen aloinkin tuntea ponnistamisen tarvetta, ja yhdeksän aikaan siirryimme jakkaralle. Ponnistusvaihe kesti 50 minuuttia ja muistan siitä lähinnä sen, että pelkäsin aivan järkyttävästi. Olin varma, etten saa vauvaa ponnistettua ulos, ja toisaalta hallitsematon ponnistamisen pakko tuntui todella hurjalta ja minun oli vaikea saada vedettyä henkeä ponnistusten välissä. En jotenkin edes uskonut, kun kätilöt sanoivat pään näkyvän, enkä pystynyt yhtään ajattelemaan vauvaa... Kätilö sai minut ylipuhuttua kokeilemaan päätä, kun se oli syntymässä - se oli aivan täynnä pitkää tukkaa. Silti vielä vauvan synnyttyäkin olin niin sekaisin, etten tajunnut mitä oli tapahtunut enkä tunnistanut häntä omaksi lapsekseni :ashamed: katsoin vain, että onpa kummallisen näköinen vauva ja tunsin helpotusta siitä, että synnytys oli ohi ja olin yhä hengissä. Onneksi tulin aika pian kuitenkin tolkkuihini, ja äidinrakkaus heräsi kun olin kavunnut vuoteelle ja sain pikkuisen syliini. :heart: Loppu menikin hyvin - istukka syntyi vartissa, ja vauva oli todella virkeä ja alkoi syödä heti syliin päästyään.</p><p></p><p>Sain synnytyksessä kolme 1. asteen repeämää (yhden välilihaan ja kaksi häppäreihin), jotka ovat parantuneet kohtalaisesti - yksi haavoista on vielä kipeä, muuten varmaan pystyisin jo istumaan ongelmitta. Nyt alan kyllä olla tikkeihin jo melkoisen kyllästynyt ja toivon vain, että ne paranisivat nopeasti kokonaan...</p><p></p><p>Tulipas pitkä kertomus. Ja pikkuinenkin ääntelee siihen malliin, että kohta pitää mennä syöttämään... Voikaahan paksusti!</p><p></p><p>T. Sintti ja murmeli 13 päivää</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="sintti -79, post: 28191122, member: 56091"] Huh, mikä urakka sulla on ollut, [B]Vissyliini[/B]! :hug: Voin vain yrittää kuvitella, minkälaista on ollut kärvistellä viisi päivää kovien kipujen kanssa... Onneksi kaikki päättyi hyvin! Jospa itsekin jakaisin synnytyskertomukseni nyt, kun poika kerrankin nukkuu eikä ole mitään polttavaa tekemistä hoidettavana... Ensimmäiset merkit synnytyksen alkamisesta saatiin keskiviikon ja torstain välisenä yönä, kun kipeät supistukset alkoivat aivan yllättäen juuri nukkumaan mentyäni (puoli yhden maissa). Ensin tuli kolme selvästi kipeää supistusta kolmen minuutin välein, ja sitten väli harveni noin 8-12 minuuttiin. Supparit tuntuivat niin erilaisilta harjoitussupistuksiin verrattuna, että tiesin heti mistä oli kysymys. Makasin valveilla aamuneljään asti - jänskätti niin, etten saanut nukuttua, ja kyllähän supistukset tekivät aika kipeääkin - mutta sitten suppareita alkoi tulla jo viiden minuutin välein ja olivat niin kipeitä, että oli pakko päästä jalkeille. Seuraavat puolitoista tuntia kärvistelin pystyssä, heijaten lantiota etunojassa aina supistuksen tullessa, kunnes vähän ennen kuutta kävin herättämässä miehen ja sanoin että taitaa tulla lähtö. Synnärin puhelinpäivystyksessä kuitenkin kehotettiin odottamaan vielä kotona, kunnes tuntuisi siltä etten enää pärjäisi ilman kivunlievitystä (vähän hassu neuvo sikäli, että elättelin toiveita lääkkeettömästä synnytyksestä...). No, söimme sitten aamiaista ja kävimme suihkussa... Ja samassa supistukset alkoivat harveta. Lopulta niitä tuli enää 10 minuutin välein, ja aikamme pähkäiltyämme päädyimme siihen, että mies lähtee sittenkin töihin ja minä yritän saada vielä vähän unta. Sain torkuttua puolitoista tuntia supistusten välissä klo kymmeneen, kunnes kivut olivat taas niin kovat, etten voinut enää maata paikoillani. Suppareiden väli oli myös tihentynyt uudestaan. Hengittelin ja liikuin seuraavat pari tuntia supistusten kanssa, kunnes niitä alkoi olla 4 minuutin välein ja tuntui että synnärille on päästävä. Ei muuta kuin lähistöllä asuva appiukko kuskiksi ja matkaan. Naikkarille päästyäni kävi ilmi, että olin jo 7 cm auki, ja alkututkimusten jälkeen pääsin suoraan synnytyssaliin noin klo 13.30. Tässä vaiheessa miehenikin ehti sopivasti paikalle. Kätilö kyseli kivunlievitystoiveeni, ja kerroin että haluaisin kokeilla synnyttää ilman puudutteita, ellei jossain vaiheessa alkaisi tuntua siltä että kivut käyvät liian pahoiksi. Sain ilokaasua kipuun, ja vaikka sillä ei hirveän suurta vaikutusta ollutkaan, koin että hengitykseen keskittyminen auttoi jaksamaan supistusten yli. Seuraavat viisi tuntia menivät lähinnä keinutuolissa kiikkuen ja ilokaasua hönkäillen. (Olin ajatellut liikkua synnytyksen aikana, mutta supparit säteilivät niin kipeästi reisiin etten pystynyt olemaan jaloillani.) Meitä hoitavat kätilö ja opiskelija olivat aivan ihania ja todella kannustavia. Tuntien kuluessa kuitenkin kävi ilmeiseksi, ettei synnytys edistynyt ja supistukset tulivat liian harvoin ollakseen tehokkaita (nyt enää 7 min välein). Noin kolmen tunnin kohdalla opiskelija tutki minut ja totesi, että olin 8 cm auki ja kohdunsuulla oli sikiökalvoa. Harkitsimme kalvojen puhkaisua, mutta pelkäsin kipuja joten päätimme odottaa vielä hetken. Sain akuneuloja päähän auttamaan rentoutumisessa. Noin klo 18.30 kätilö teki uuden sisätutkimuksen, jossa lapsen pään ja kohdunsuun välistä löytyi kalvopussi. Se esti vauvaa laskeutumasta ja oli pysäyttänyt avautumisen siihen 7 cm:iin, missä olin ollut siitä asti kun tulin sairaalaan (opiskelijan arvio oli ollut väärä). Teimme päätöksen kalvojen puhkaisusta, minkä jälkeen supistukset alkoivat taas tihentyä. Tässä vaiheessa aloin olla jo aika väsynyt lähes olemattomien yöunien ja kipeiden suppareiden ansiosta, ja kalvojen puhkaisun jälkeen kivut vain yltyivät. Lopulta harkitsin jo epiduraaliakin, kun pelkäsin synnytyksen pitkittyvän kipujen takia. Kätilö ehdotti kuitenkin ensin sisätutkimusta, ja olinkin jo 9 cm auki. Niinpä päätin yrittää vielä ilman lääkkeitä. Pian tämän jälkeen aloinkin tuntea ponnistamisen tarvetta, ja yhdeksän aikaan siirryimme jakkaralle. Ponnistusvaihe kesti 50 minuuttia ja muistan siitä lähinnä sen, että pelkäsin aivan järkyttävästi. Olin varma, etten saa vauvaa ponnistettua ulos, ja toisaalta hallitsematon ponnistamisen pakko tuntui todella hurjalta ja minun oli vaikea saada vedettyä henkeä ponnistusten välissä. En jotenkin edes uskonut, kun kätilöt sanoivat pään näkyvän, enkä pystynyt yhtään ajattelemaan vauvaa... Kätilö sai minut ylipuhuttua kokeilemaan päätä, kun se oli syntymässä - se oli aivan täynnä pitkää tukkaa. Silti vielä vauvan synnyttyäkin olin niin sekaisin, etten tajunnut mitä oli tapahtunut enkä tunnistanut häntä omaksi lapsekseni :ashamed: katsoin vain, että onpa kummallisen näköinen vauva ja tunsin helpotusta siitä, että synnytys oli ohi ja olin yhä hengissä. Onneksi tulin aika pian kuitenkin tolkkuihini, ja äidinrakkaus heräsi kun olin kavunnut vuoteelle ja sain pikkuisen syliini. :heart: Loppu menikin hyvin - istukka syntyi vartissa, ja vauva oli todella virkeä ja alkoi syödä heti syliin päästyään. Sain synnytyksessä kolme 1. asteen repeämää (yhden välilihaan ja kaksi häppäreihin), jotka ovat parantuneet kohtalaisesti - yksi haavoista on vielä kipeä, muuten varmaan pystyisin jo istumaan ongelmitta. Nyt alan kyllä olla tikkeihin jo melkoisen kyllästynyt ja toivon vain, että ne paranisivat nopeasti kokonaan... Tulipas pitkä kertomus. Ja pikkuinenkin ääntelee siihen malliin, että kohta pitää mennä syöttämään... Voikaahan paksusti! T. Sintti ja murmeli 13 päivää [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Tupenrapinat"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Mnt Everest siivottiin, kymmeniä ruskeiden ja mustien kantajien luurankoja "potkiskeltiin sivummalle!"
Tänään 04:44
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Järjen Äänet EU vaaleissa ovat
Tänään 01:06
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Ilmaista vuokraan sisältyvää nettiä ei todellisuudessa ole
Tänään 00:29
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Yhtäkkiä tullut kylmä sää "shokki"
Eilen 23:53
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
5.
SDP:n Antti Lindtman vastustaa yhteisvelkaa toisin kuin kokoomus, RKP, vihreät ja vasemmistoliitto
Eilen 23:36
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Jarkko Tontti on kirjailija, oikeustieteen tohtori ja varatuomari: "Punavihreät vetoavat tieteeseen, mutta levittävät harhaisia sukupuoliteorioita"
Eilen 23:30
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Maalausliike Lääperi. Perättömiä lastensuojelu- ja rikosilmoituksia, pommeja, sekä ilkivaltaa
Eilen 23:25
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Haluaisin ihan tavallisen rannekellon mutta onko sellaista mistä näkee yöllä kellonajan?
Eilen 23:25
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Välimeren ruokavalio kerää jälleen ylistystä – merkittävää hyötyä naisille
Started by vierailija
Tiistai klo 20:59
Luettu: 1K
Aihe vapaa
2.
Tunnettu rap-artisti C. Gambino kuoli eilen ampumaväIikohtauksessa Ruotsin Göteborgissa
Started by vierailija
Keskiviikko klo 11:19
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
Jos sota syttyisi, niin mihin sinä menisit turvaan
Started by viisikymppinen isoäiti
Keskiviikko klo 10:43
Luettu: 603
Aihe vapaa
4.
Yksi kuva näyttää Reissu-Sanna Marinin hurjan matkatahdin. Kerosiiniä palaa ja aukkoja tulee otsonikerrokseen 😢
Started by vierailija
Sunnuntai klo 08:34
Luettu: 466
Aihe vapaa
5.
50v Ivan Puopolo ottaa turpaan piliittisessa argumentoinnissa parikymppiseltä
Started by vierailija
Sunnuntai klo 16:58
Luettu: 462
Aihe vapaa
6.
Sanna irstaili keskellä katua
Started by vierailija
Keskiviikko klo 13:59
Luettu: 431
Aihe vapaa
7.
Alkionsiirto ja raskaustesti
Started by vierailija
Maanantai klo 16:43
Luettu: 411
Lapsen saaminen
8.
Miten dementiaa voi ennaltaehkäistä?
Started by vierailija
Keskiviikko klo 13:16
Luettu: 334
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Mnt Everest siivottiin, kymmeniä ruskeiden ja mustien kantajien luurankoja "potkiskeltiin sivummalle!"
Latest: vierailija
48 min sitten
Aihe vapaa
2.
Top 2 ehdokkaat EU-vaaleissa ovat
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 03:50
Aihe vapaa
3.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
Tänään 03:34
Aihe vapaa
4.
Jarkko Tontti on kirjailija, oikeustieteen tohtori ja varatuomari: "Punavihreät vetoavat tieteeseen, mutta levittävät harhaisia sukupuoliteorioita"
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 01:59
Aihe vapaa
5.
Miten dementiaa voi ennaltaehkäistä?
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 01:37
Aihe vapaa
6.
Maalausliike Lääperi. Perättömiä lastensuojelu- ja rikosilmoituksia, pommeja, sekä ilkivaltaa
Latest: vierailija
Tänään 01:27
Aihe vapaa
7.
Yhtäkkiä tullut kylmä sää "shokki"
Latest: vierailija
Tänään 01:26
Aihe vapaa
8.
Ilmaista vuokraan sisältyvää nettiä ei todellisuudessa ole
Latest: vierailija
Tänään 01:24
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.11 **
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu