Noin 1v päiväkotiin, koska jää hoitoon ilman itkua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kohta töihin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kohta töihin

Vieras
Eli 1v lapsellani olisi päiväkotiin meno edessä, kun itse lähden töihin takaisin. Kerran ollaan käyty tutustumassa ja kerran jätin hänet sinne joksikin aikaa yksin, oli tuolloin itkenyt aika lailla ja oli kyllä itkuisen näköinen pikkunen kun hain hänet pois. Miten teillä muilla on tämän ikäiset tottuneet jäämään hoitoon? Yhden kaverin lapsella oli mennyt muutama päivä ja nyt jää mielellään, välillä alkaa itkeä kun haetaan pois :D

Ja te, joiden mielestä alle 3v ei kuulu tarhaan; älkää suotta kiihdyttäkö itseänne tässä ketjussa. :)
 
JAa-a. Se on niin lapsikohtaista. Meillä lapset on olleet kotihoidossa pääosin mutta esim kolmonen jää ja on aina jäänyt ilman mitään itkua hoitoon kelle vaan ja mihin vaan, mutta nelonen ei jäänyt 1v-1,5v mihinkään eikä kellekään itkemättä, ja yleensä oli itkenyt koko ajan kun olin pois. ja tää siis jatku puoli vuotta. Usein en raaskinut jättääkään (esim lapsiparkkiin, joka oli tuttu paikka ja sisarukset mukana), koska tiesin että itkee koko ajan. Ehkä olisi "karaistunut" nopeammin jos olisin vaan kylmästi jättänyt.
 
Meidän poika aloitti nyt syksyllä kolmannen kautensa päiväkodissa.. Ja siis huutanut hysteerisenä ekat vuodet, samalla huudolla alotti taasen syksyllä mutta sitten loppui kun seinään, ihan kauhulla ajateltiin syksyllä, että eikö lapsi ikinä totu hoitoon. Alkoi viihtymään ja ihan pitämään päiväkodista.

Poika siis nyt 4v.
 
Mun 3,5vuotias alotti syksyllä tarhan ja mä olin sen kanssa ensin 2viikkoa siellä joka päivä, sitten jätin hetkeks leikkimään ja seuraavana päivänä vähän kauemmaksi jne. sitten kun neljäs viikko alko niin jätin lapsen sinne ja oli kuulemma ihan hetken itkenyt, eikä sen jälkeen enää laisinkaan. tosin mun tyttö on kyllä aikas ujo..
 
Meidän 1v3kk jäi hoitoon päiväkotiin tosi reippaasti heti alusta lähtien, muutamia kertoja itkeskeli perään. Ongelmia on tullut enemmäkin nykyään kun lapsella on ikää vajaat 3 vuotta.
 
[QUOTE="äiti";25370110]voe ei,lapsi kahdestaan äidin kanssa ja yht äkkiä vierään suureen hälinä joukkoon muiden jalkoihin tallattavaksi. Ei voi olla totta.[/QUOTE]

Niin miten tämä kommentti vastaa kysymykseeni? Lapseni on erittäin sosiaalinen tapaus, eikä todellakaan ole kyhjännyt kanssani äitiyslomaani kahdestaan, vaan päivittäin ollaan muiden äitien ja lasten kanssa oltu tekemisissä. Hyvin jää hoitoon isovanhemmilleen ja tutuille, vieraalle ei olla vielä koskaan ennen yritetty. En ymmärrä ihmettelyäsi, tiesitkö että Suomessa jopa 9kk-ikäiset viedään hoitoon, jos vanhemmat menee töihin?
 
[QUOTE="aloittaja";25370161]Niin miten tämä kommentti vastaa kysymykseeni? Lapseni on erittäin sosiaalinen tapaus, eikä todellakaan ole kyhjännyt kanssani äitiyslomaani kahdestaan, vaan päivittäin ollaan muiden äitien ja lasten kanssa oltu tekemisissä. Hyvin jää hoitoon isovanhemmilleen ja tutuille, vieraalle ei olla vielä koskaan ennen yritetty. En ymmärrä ihmettelyäsi, tiesitkö että Suomessa jopa 9kk-ikäiset viedään hoitoon, jos vanhemmat menee töihin?[/QUOTE]

se että lapsi on mummulla tai tutuilla hoidossa on aivan eri kun vierään hoitoon päiväkotiin. Päiväkodissa noin pieni jää vaille huomioo.
 
Meillä on ollut itkuinen vain jos on nahistellut vanhempien kanssa aamulla - silloinkin syy on ollut riitely ei päiväkoti. Mun lapseni hylkäsi mut heti ekana päivänä päiväkodissa (1v3kk) ja juoksi muiden mukaan. Päiväkoti kuitenkaan ei ollut eka hoitopaikka hänellä. Aika kultaa muistot ja en muista lainkaan miten ekassa hoitopaikassa meni. En muista itkemistä vaan välittömästi ekat sanat "auto ajaa wrum wrum". Siellä oli vähän isompia pikkupoikia ja aivan ihania traktoreita...

Meillä syyt voi pistää isälle, joka lähti töihin ja "hylkäsi" vauvansa... Minä olin jo töissä :D
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="vieras";25370184]se että lapsi on mummulla tai tutuilla hoidossa on aivan eri kun vierään hoitoon päiväkotiin. Päiväkodissa noin pieni jää vaille huomioo.[/QUOTE]

Kyseessä on pieni päiväkoti ja lapsemme tulee olemaan nuorin. Hänen lisäkseen on vain toinen alle 2-vuotias ja muut ovat jo reilusti taaperoiässä ja yli. Hoitajia kyllä siis riittää näille kahdelle pienimmälle, kun muut esim. syövät jo itse :) En veisi edes isompaan tarhaan, onneksi kävi tuuri ja löytyi tollanen unelmapaikka!
 
Meillä tyttö oli 1v3kk aloittaessaan hoidon syksyllä. Yhden käden sormilla laskettavissa itkukerrat, eikä nekään tulleet ensimmäisinä päivinä. Käytiin tutustumassa alkuun koko perhe ja sitten lähellä hoidon aloitusta oli yksin harjoittelemassa pari tuntia kerrallaan, hain ennen ruokaa jo pois. Sitten alkoi 8,5h hoitopäivät.. Ei sitten ollutkaan olosuhteiden muuttuessa kokoaikaisena hoidossa kuin 2kk kunnes siirtyi 10pv/kk ja on sillä nyt toistaiseksi.

Ihan alussa, ekan kuukauden ajan ehkä, oli havaittavissa hoitopäivän jälkeen "ripustautumista", en sano tätä siis pahalla. Halusi kovasti olla sylissä hoidon jälkeen ja näin sitten tehtiin. Muutenkin aika rauhalliseksi tehtiin elämä syksyllä, ei rahdattu tyttöä kauppaan pitkän päivän jälkeen tms. Vapaapäivät pyhitettiin täysin kotona oloon ja perheelle, ettei stressaantunut liikaa. Nyt jo elellään normaalisti, tosin en mä vieläkään hoitopäivien jälkeen vie tyttöä mielellään kyläilemaan tms enää, vapaapäivinä sitten.

On kyllä tosi utelias ja reipas luonteeltaan, koko syksy ja talvi mennyt mielettömän hyvin. Nyt jo innoissaan yrittää kertoilla päivän kulusta, sanat ei tietty vielä alle 2veellä ihan riitä :) Aamulla herätän sanoilla "lähdetään leikkimään" ja toinen alkaa heti hymyillä ja toistelee leikkikaverien ja hoitajien nimiä. Innoissaan lähtee hoitoon ja mielellään myös kotiin, tänäänkin huusi vaan että "lakaaaasss" (=rakas) kun tulin hakemaan :)
 
Niin ja meilläkin siis päiväkoti, jossa oman tyttöni lisäksi kaksi muuta samanikäistä (jotka harvoin ovat yhtäaikaa) ja muut vanhempia ryhmässä. Ihana paikka on :)
 
Keskimäärin pariviikkoa menee tottuessa. Joku kotiutuu päivissä, hankalin tapaus huusi 1,5kk kokoajan ja sen jälkeenkin paljon.
Kannattaa ap itse olla positiivisella asenteella päiväkotia kohtaan, auttaa lastakin kun äiti ei ahdistele ja heijasta lapseen. Markkinoida mukavana paikkana ja lapsi oppii senkin että aina haetaan pois myöskin.
 
Ja ei ap kannata ihmetellä jos hoidon alettua lapsi ripustautuu ja hakee öisin sitä läheisyyttä. Omanikin teki sitä alkuun ja alotti hoidon reilu 2v. Halusi nukkua lähellä ja tarkisteli. Illat roikkui minussa. Se loppui kun kunnolla tottui päivähoitoon.
 
Kiitos asiallisista vastauksista, lisää otetaan vastaan! :) Ja odotankin, että saattaa enemmän takertua minuun työpäivän jälkeen, mutta pienen ehdoilla kyllä vapaa-ajat mennään kun hoito alkaa. Meillä nukkuu edelleen osan yötä meidän keksekllä, että se ei tule varmaan muuttumaan :)
 
Tosi lapsikohtaistahan se on (lohduttavaa, eikö:), mutta itse olen kokenut että lasta auttaa kun vanhempi on luottavaisella ja reippaalla asenteella liikenteessä. Jos lasta itkettää, niin silti annetaan hänet hoitajalle syliin, toivotellaan heipat ja hyvät päivät. Ensi alkuun on toki toivottavaa, että ollaan oltu tutustumassa ko. hoitopaikkaan yhdessä (päiväkodista riippuen se tutustumisaika, mun kokemusten mukaan kannattaa käydä useampana päivänä ja hitaasti totutella). Mutta pääasia, että itse olet reipas, ja jos tuntuu pahalta niin voithan tovin kuluttua soittaa päiväkotiin ja kysyä miten siellä menee.

Lasta voi myös helpottaa jos mukana on jokin tuttu lelu, unirätti tms. Ujohkoilla lapsilla voi mennä pitkäänkin sopeutua, kuten myös niillä sosiaalisilla tapauksilla. Se on niin paikasta ja ties mistä kiinni miten kukin asettuu aloilleen. Ap:n tapauksessa kuulostaa kuitenkin onneksi siltä, että äidillä on kiva fiilis hoitopaikasta, joten kyllä se siitä alkaa sujumaan. :)
 
Mä lähen maanantaina tyttären kanssa tutustuu päiväkotiin. Ite meen jatkaa opinnot loppuun 16. päivä. Ehtii viikon ajan totutella päiväkoti maailmaan. Tosin oon aika varma, että tyttärelle on lyhyt aika toi viikko. On ollu aina riippuvainen musta, takertuvainen, on ainakin neljästi ollu miehen äitillä hoidossa ja muuten olen hoitanu ite. Vierastaa aika paljon ja syliin ei saa ottaa kukaan muu kuin minä tai mies, ei anna myöskään koskea, viimeks kun tytär jäi miehen kanssa kaksin, niin tytär itki koko sen ajan mun perään minkä olin yksin lenkillä. Tytär nyt 1v9kk.
 
No 1veestä ei oo kokemuksia mutta mä kävin 2veen kanssa melkein kaksi viikkoa joka päivä pk:ssa tutustumassa. Viimeisinä päivinä jäi yksin syömään ja nukkumaan. Musta toi tutustumisaika oli tosi tärkeä niin äidille kuin lapsellekin.

Kotona meillä ei ollu ollu mitään unilelua, mutta vietiin kuitenkin yks muumi pk:hon ja siitä tuli tosi tärkeä pojalle heti. Suosittelen jotain unilelua mukaan vaik ois tuttikin.
 
Pitkälti luonnekysymys, et voi varmaksi tietää ennen kuin viet lapsesi hoitoon... Oma poikani aloitti hoidon perhepäivähoitajalla kun oli 1v4kk, ja ekana päivänä hämmentyneenä itki vähän perääni, mutta sekin itku oli loppunut kun hävisin näköpiiristä. Ei oltu edes kertaakaan käyty "harjoittelemassa" hoitopaikassa, kerran vain pikaisesti tutustumassa, saimme tietää hoitopaikasta vasta reilua viikkoa ennen hoidon aloitusta. Meillä oli onni, että hoitajalla ei ollut sillä hetkellä ollenkaan muita hoitolapsia(poika aloitti hoidon heinäkuussa).

Poika on vieläpä hieman hitaasti lämpiävä ja ujo luonteeltaan, siksi olin todella positiivisesti yllättynyt. Enemmän jännittää se, että poika pikkusisaruksen syntymän takia lopetti hoidon ja aloittaa ensi syksynä uudelleen... Luulen että hoitoon totuttelu voi olla sitten jo vaikeampaa kun on niin äidin seuraan tottunut ja päälle 3-vuotiaalta jo odotetaan vähän sosiaalisia taitojakin, eikä ne pojalla ole oikein päässeet kehittymään... : /
 
Ihan pakko tulla hehkuttaan; toinen tutustumispäivä takana (tai muutama tunti) ja lapsi jäi päiväkotiin, aivan kuin minua ei olisikaan. Jonkun aikaa lähtöni jälkeen oli etsiskellyt minua, mutta rauhoittunut samantien hoitajan otettua syliin ja jatkanut sitten leikkejä muiden lasten kanssa. Kun tulin hakemaan, niin siellähän tuo pikkuinen leikki muiden seassa leikkihuoneessa! :D ihanaa, hoitajien mielestä voin ihan huoletta mennä töihin ensi viikolla, kun on niin reipas poika meillä :) olipas sydän kyllä pakahtua ylpeydestä, ollaan jotain tehty oikein kun on noin rohkea ja sosiaalinen vekara :)
 

Uusimmat

Yhteistyössä