Tahtoihminen
On tuulet tyyntyneet ja lahti peilikirkas,
ja tuomi tuoksuu rantapensaikossa.
Ja unohtaa voit arjen, huolet, virkas,
varhaiskesän illan hurmiossa.
Saunapuhtaana näin istun laiturille,
asunani pelkkä koivunlehti,
irronnut, kipeille kun lihaksille
jo tuoreen vihdan ensilempi ehti.
Kun ulapalla viipyy illan rusko,
ja lahjana saan suven henkäyksen lauhan,
niin mielen täyttää, kiitollisuus, usko.
On tämä hetki tyytymyksen, rauhan.
Olen vanheneva, tavallinen mies
vaan kokenut taas täydellisen hetken.
Pelkästään tämän vuoksi, kukaties,
voi kestää koetukset elonretken.
En parhaiten lie aina elänyt,
ja tuskin tunnen kaikki syntini ja syyni.
Vaan tähän päästyäni tiedän nyt,
Nautinto puhtain viaton on, tyyni.
ja tuomi tuoksuu rantapensaikossa.
Ja unohtaa voit arjen, huolet, virkas,
varhaiskesän illan hurmiossa.
Saunapuhtaana näin istun laiturille,
asunani pelkkä koivunlehti,
irronnut, kipeille kun lihaksille
jo tuoreen vihdan ensilempi ehti.
Kun ulapalla viipyy illan rusko,
ja lahjana saan suven henkäyksen lauhan,
niin mielen täyttää, kiitollisuus, usko.
On tämä hetki tyytymyksen, rauhan.
Olen vanheneva, tavallinen mies
vaan kokenut taas täydellisen hetken.
Pelkästään tämän vuoksi, kukaties,
voi kestää koetukset elonretken.
En parhaiten lie aina elänyt,
ja tuskin tunnen kaikki syntini ja syyni.
Vaan tähän päästyäni tiedän nyt,
Nautinto puhtain viaton on, tyyni.