Nocturne 2

[Tahtoihminen]

Ja taasen astuskelin saunarantaan
ihon löylyn jälkeen höyryten ja rinnan huokuin,
hain penkin, istuin, auoin kaljatölkin,
ja illan rauhaan vajosin ja nuokuin.

Ja siinä rojotin kuin naavakuusi,
vaan viereen istui mies, sorja niinkuin honka.
avasi tölkkinsä ja skoolasimme
katsoimme, kuinka siinsi pilvenlonka.

Tuon muistin nuoren miehen tekohetken,
ja koliikit, vaipanvaihdot, kolhut, itkuyöt.
Siis miestä tuota kannoin olkaa vasten,
ken tuossa lepää, tehnyt mökkityöt.

Se outoa on, haikeaa, niin kummallista.
Se hetki halun, kaipuun, himon ylivuodon,
vaimoni mielijohde, oma pyyde, hupsuus,
on tuollaisen nyt saanut hahmon, muodon.

No, kiitos elämälle, ei kai hukkaan
yö yhteinen se mennyt, jonka vuoksi tässä
nyt kaksi miestä, erovuoroinen ja nuori,
on olevaisen syytä etsimässä.

 

[Voi jee]

Olipa tosi nätti runo. En ole tavallisesti runoihmisiä mutta näistä sinun ""värssyistäsi"" olen tosiaan tykänny. Tämä oikein jymähti. Lapsia kun mullakin on ja poikia niistä 3, 1 tyttö. Mukavaa jatkoa sulle. Aina ei ole aikaa täällä surffailla mutta sillon tällön kurkkaan näkyykö hyviä ""lyöntejä"" tahtoihmiseltä.

 

[näppy]

Kuvittelin, että kaiken tuon näin,
ja sanattomaksi jäin.

 

[Vain vänrikki]

Kuules hyvä Tahtoihminen,tiedätkö mitä kenraaliluutnantti
T.J.A.Heikkilä sanoi aikanaan?

RUNOILJJAN SAA AMPUA LUPAA KYSELEMÄTTÄ,SILLÄ TERVE MIES EI RUNOILE.
Että sillälailla. Toivottavasti et ole mies.

 

[Tahtoihminen]

Mies olen ja huvikseni runoilen.
Ampua uhattu muutaman kerran.
Alikersanttina teen kunniaa,
mutta en lopeta pelossa herran.

Mies oli kai Urho Jylhäkin,
oli mies, missä ne muutkin.
Kun runoili taistoista Taipaleen,
kun vierivät viikot ja kuutkin.

(Nuo viime säkeet plagioin,
mutta lähteeni tunnustan heti.
Kaikkihan tuntevat ""Pyhän yön"",
joka kyyneleet silmiin veti.)

 

[Jylhäkö??]

Haavoissaan nyt tahtis huokaa:
""Veljet vesikelkka tuokaa...""

 

[Tahtoihminen]

Niinhän se huokaa, minuutissa,
kun töiden väliin nämä riimit rustaa.
Jää joskus tavut väliin, paniikissa,
myös soinnut joskus ontuu, ihan mustaa
on joskus päässä, etsiessäin sanaa.
Vaan haastettahan pitää olla,
ja jos joku näistä ärsyyntyy ja manaa,
niin ei kai sisältökään ollut nolla,
kun kirvoittaa se edes vastineen.
Helpompi tietty sen, ken ilmoittaa,
yleisölle - kera perkeleen -
vain yksinkertaisesti, kuinka panettaa.