Toggle sidebar

No nyt mulle valkeni miksi jotkut äidit ihmettelee jos toinen kokee vauva-ajan väsyttäväksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "hippu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

"hippu"

Vieras
Tapasin tänään vauvan joka ihan rauhassa ilman kitinöitä 2tuntia odotti ensiavussa(siis potilas ei ollut vauva), aloinpa juttusille äidin kanssa että onpas ihanan rauhallinen, oli kuulemam aina ollut sellanen(syntymästään lähtien) ja aina kuulemma nukahtanut itsekseen syntymästään lähtien. aina nukkunut hyvin. Nytkin väsyneenä vaan naureskeli.

Kiva

Mä sit kerroin että omaani sai tossa iässä kantaa 3-5tuntia/yö että ei huutanut,niin sai joku nukkua, ikinä ei nukahtanut itsekseen, heräili 5-16kertaa yössä 1v 7kuukautta. toisella äidillä oli hämmästynyt ilme :o

No näinerilaisia voi olla vauva kokemukset ja nyt mä haastavan vauvan/taaperon sittemmin leikki-ikäisen äitinä, ymmärrän kuinka helpolla jotkut pääsee, no onhan se silloin ihan kivaa se vauva aika kun ei oikeastaan vauvasta vaivaa ole. :D
 
No niinpä! En nyt jaksa avautua meidän tilanteesta, mut tosiaan joillain on helppoja vauvoja. Meille sanottiin jo synnärillä että "Teille nyt vaan sattu tommonen temperamenttinen ja haastava vauva. Ehkä seuraava on sitte helpompi". Sen jälkeen oli vaikka mitä koliikkia ym.
 
Mun esikoinen oli vauvana superhelppo, kakkonen vaikea, kolmonen helppo ja kuopus supervaikea. Voipi olla, että olisi lapset jääny siihen yhteen, jos kuopuksen kaltainen ois tullut ekana...... :whistle:
 
Sama juttu mulla. Mutta sitten, kun lapsi kasvoi taaperoksi ja uhmaikäiseksi, sitä puolestaan ihmetteli miten jotkut äidit valittavat, että on niin kovin raskasta. Elämä oli vauva-aikaan verrattuna niin helppoa, ettei se tuntunut enää ollenkaan raskaalta, vaikka unet olivat yhä välillä katkonaisia ja lapsi kaikkea muuta kuin rauhallinen.
 
Meillä oli kanssa (ainakin omasta mielestäni) raskas vauva-aika. Mutta 1 -vuotiaana helpotti niin paljon että tuntui kuin olis taivas auennut. Ja siitä lähtien on vaan koko ajan ihanemmaksi ja helpommaksi muuttunut. Kaikki uhmaiätkin on vaan olleet pikkujuttuja siihen vauva-aikaan verrattuna.
 
[QUOTE="lola";26467384]Meillä oli kanssa (ainakin omasta mielestäni) raskas vauva-aika. Mutta 1 -vuotiaana helpotti niin paljon että tuntui kuin olis taivas auennut. Ja siitä lähtien on vaan koko ajan ihanemmaksi ja helpommaksi muuttunut. Kaikki uhmaiätkin on vaan olleet pikkujuttuja siihen vauva-aikaan verrattuna.[/QUOTE]


Lucky you. Meillä paheni paaaljon haastavasta vauva-ajasta.
 
esikoinen oli vaikea herätti yössä aina vähintään tunnin välein, päivälläkään ei pahemmin nukkunut. Itki todella paljon, se oli todelle väsyttävää aikaa ja olin ihan totaali zombie tuon vauva-ajan sinne 1v6kk asti. Sitten rupes nukkumaan yöt yhdellä herätyksellä(sai hyssytellä, että nukahti uudelleen).

No mutta, nyt meillä asustaa helppo vauva: herätys n.kerran yössä, syö päivällä parin tunnin välein ja on tyytyväinen. Ei pahemmin itkeskele, hyvä jos kerran päivässä.

Esikoinen on edelleen hyvin haastava tapaus :D
 
No niin valkeni mullekin tämän toisen lapsen myötä..

Mä oon ihan hämilläni, kun vauva nukkuu yöt. Toki syö pari kertaa mutta sitten JATKAA uniaan eikä jää huutamaan tai valveille. Ei muutenkaan itke juuri koskaan, jokeltelee päivät tyytyväisenä, ei saa raivareita autossa, ei kaupungilla, suostuu sekä tissille että pullolle, suostuu nukkumaan sisällä ja ulkona, on tyytyväisenä hereillä kantorepussa tai vaunuissa.. Mä oon ihan ihmeissäni, välillä mietin onko vauva terve kun on niin rauhallinen ..
 
[QUOTE="vieras";26467365]Sama juttu mulla. Mutta sitten, kun lapsi kasvoi taaperoksi ja uhmaikäiseksi, sitä puolestaan ihmetteli miten jotkut äidit valittavat, että on niin kovin raskasta. Elämä oli vauva-aikaan verrattuna niin helppoa, ettei se tuntunut enää ollenkaan raskaalta, vaikka unet olivat yhä välillä katkonaisia ja lapsi kaikkea muuta kuin rauhallinen.[/QUOTE]

Mulle kävi päinvastoin. Lapsi oli nimittäin vauvana superiloinen, rauhallinen ja helppo tapaus, ja mulla oli tosi helppoa. Nyt sitten kun lapsi on uhmaiässä, kiukuttelee, karkailee, itkee ja vonkuu, mulla on tosi vaikeaa, kun tämä on niin erilaista kuin se helppo arki iloisen vauvan kanssa.
 
[QUOTE="Mie";26467508]Mulle kävi päinvastoin. Lapsi oli nimittäin vauvana superiloinen, rauhallinen ja helppo tapaus, ja mulla oli tosi helppoa. Nyt sitten kun lapsi on uhmaiässä, kiukuttelee, karkailee, itkee ja vonkuu, mulla on tosi vaikeaa, kun tämä on niin erilaista kuin se helppo arki iloisen vauvan kanssa.[/QUOTE]

Niinhän se meidänkin lapsi teki/tekee, mutta se vaan tuntuu niin helpolta, kun saa edes öisin nukkua eikä lapsessa ole jatkuvasti samalla tavalla kiinni kuin itkuisessa ja huonosti nukkuvassa vauvassa, jota piti jatkuvasti kantaa ja heijata ja heräillä itsekin vartin välein.
 
Esikko syntyi ennenaikaisena ja itkij a valvotti. Kuopus oli mitä tyytyväisin ja helppo tapaus. Nyt osat vaihtuneet. Vanhempi helppo murrosikäinen ja pienempi vetää vanhempien hermot tiukoille.
 
Mä olen ihan varma, että helppo vauva on urbaanilegenda. Meillä tuo 1,5v on yhä vaikea tapaus. Varsinainen jästipää luonteeltaan ja siihen vielä uniongelmat allergioiden takia päälle. Ihmekös tuo, että alan unohtamaan asioita, alan olemaan äksy ja söisin mielelläni roskaruokaa. Viimeiset pari viikkoa on taas valvottu enemmän kuin tarpeeksi. Neljässä vrk:ssa mun unisaldoni on 15 tuntia. Huoh.

Viime yönäkin kokeiltiin, että josko neitokainen tyytyisi isänsä hyssyttelyyn yöllä. Kolme varttia jaksoin kuunnella ja sitten oli pakko mennä apuihin. Onneksi tänään kekkasin miksi nyt on valvottu. Josko taas pääsisi siihen 2-5 heräämiseen per yö, niin olisin onnellinen.

Viikonloppuna anoppi ihmetteli, että miksi mä menen aina nukkumaan kun taaperokin nukkuu. Voi v... Huomaa kyllä, että siinä suvussa on kaikki muut helppoja vauvoja. Anoppi ei tajua sitäkään, että vauva/taapero voi autossa pahoin. :headwall:
 
Meillä esikoisella oli rutosti vatsavaivoja ekat 3kk, mutta muuten oli helppo vauva. Tämä toinen on ihan super helppo. Ei vatsavaivoja tai muita kitinöitä, itkee vain jos nälkä pääsee yltymään liian kovaksi, nukkunut yönsä 2kk iästä asti kokonaan tai max yhdellä herätyksellä (sitä enne max 2 herätystä), viihtyy myös leikkimatolla ihan yksinkin jne. Välillä oikein mietin, että onko ihan terve edes kun ei itke juuri koskaan (siis silloin kun oli vastasyntynyt). Täytyy olla kiitollinen helposta vauva ajasta jälleen kerran.
 
[QUOTE="vieras";26467322]No niinpä! En nyt jaksa avautua meidän tilanteesta, mut tosiaan joillain on helppoja vauvoja. Meille sanottiin jo synnärillä että "Teille nyt vaan sattu tommonen temperamenttinen ja haastava vauva. Ehkä seuraava on sitte helpompi". Sen jälkeen oli vaikka mitä koliikkia ym.[/QUOTE]

Sama täällä, ja oikeassa olivat. Kaiken ne tietääkin :)
 
Ja sitten tiedän, että on myös niitä, jotka tekevät ja kokevat asiat vaikeina, vaikka ne eivät sitä periaatteessa olisikaan. Tai siis, huonosti sanottu, kun jokainen kuitenkin kokee asiat omalla tavallaan, mutta tarkoitin kai sitä että asettavat omalle vanhemmuudelleen niin korkeat tavoitteet, että niihin pyrkiessään väsyvät. Kerran esimerkiksi junassa tapasin naisen, jolla oli 4kk vanha vauva, ja jolle hän vaihtoi vaippaa varmaan 4-5 kertaa parin tunnin junamatkan aikana, koska hän vaihtoi sen heti jos siinä tuntui yhtään pissaa. Pieni maitoruokavaliolla oleva vauva kuitenkin pissaili pienet lirut siinä sitten aika tiuhaan, ja äiti sitten suurin piirtein itku kurkussa vaihtoi taas vaippaa, kun se oli niin hankalaa siellä junassa... Valitteli että on se niin vaikeaa liikkua pienen kanssa... Jotenkin kävi hirveästi sääliksi se äiti ja teki mieli sanoa että ei se vauva siihen kuole jos sillä on vähän aikaa pissa siellä vaipassa, mutta en sitten halunnut toisen tapoihin kuitenkaan puuttua. Mietin miten pienistä asioista ko. äiti varmasti stressaa, jos yksi vaipan vaihtaminen oli jo niin iso asia. Vauva vaikutti oikein nauravaiselta ja tyytyväiseltä, jaksoi seurustellakin ihmeen pitkään niin pieneksi vauvaksi.

Ja tiedän perheitä, joissa pienet vauvat itkevät paljon öisin, koska perheellä on periaatteena että vauva nukkuu omassa sängyssään. Mikä tottakai osalla toimiikin, ja on kiva juttu jos kaikki saavat levätä omissa sängyissään. Mutta jos vauva vaan itkee öisin kuukaudesta toiseen ja koko perhe kärsii väsymyksen vuoksi, eikä perhepetiä suostuta silti edes kokeilemaan, niin siinä mielestäni vaan itse tekee tilanteesta vaikean (tai vaikeamman).

Mulla toinen lapsi oli se ensimmäistä haastavampi, ja tuli kieltämättä pienenä shokkina, koska niin moni oli puhunut että toiset lapset on yleensä niitä helpompia ja menevät kyllä helposti siinä sivussa... No ei ihan mennyt. Tiedostan kyllä silti, että hankalampaakin olisi vielä voinut olla, ja meillä sentään univaikeudet loppuivat melkein kuin seinään kun lapsi täytti vuoden.
 
Meillä on lapset saaneet nukkua perhepedissä 3-vuotiaiksi ja silti ne on heräilleet joka jumalan yö. Jos yritti nukuttaa pinnasängyssä vauvaa, niin se heräsi 10 minuutin välein, perhepedissä herättiin tunnin välein.

Vituttaa kun perhepeti on joku ihmeratkaisu. Ei todellakaan ole, moni vauva rääkyy perhepedissäkin itsensä uneen. Meillä näin teki molemmat vaikka saivat nukkua meidän välissä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sateenkaaren väärässä päässä;26467605:
Mä olen ihan varma, että helppo vauva on urbaanilegenda. Meillä tuo 1,5v on yhä vaikea tapaus. Varsinainen jästipää luonteeltaan ja siihen vielä uniongelmat allergioiden takia päälle. Ihmekös tuo, että alan unohtamaan asioita, alan olemaan äksy ja söisin mielelläni roskaruokaa. Viimeiset pari viikkoa on taas valvottu enemmän kuin tarpeeksi. Neljässä vrk:ssa mun unisaldoni on 15 tuntia. Huoh.

Viime yönäkin kokeiltiin, että josko neitokainen tyytyisi isänsä hyssyttelyyn yöllä. Kolme varttia jaksoin kuunnella ja sitten oli pakko mennä apuihin. Onneksi tänään kekkasin miksi nyt on valvottu. Josko taas pääsisi siihen 2-5 heräämiseen per yö, niin olisin onnellinen.

Viikonloppuna anoppi ihmetteli, että miksi mä menen aina nukkumaan kun taaperokin nukkuu. Voi v... Huomaa kyllä, että siinä suvussa on kaikki muut helppoja vauvoja. Anoppi ei tajua sitäkään, että vauva/taapero voi autossa pahoin. :headwall:
Click to expand...


Tiedän tunteen aikanaan yhtä huonoilla unilla selvinneenä, niin ei se kyllä herkkua ollut, nykyään on siinä mielessä ihanaa että aamusin saattaa olla jopa pirteä... vauva-aikana ei ollut ikinä pirteä olo. Tiesitkös muuten että jotkut kokee jo ton 2-5kertaa yössä raskaaksi,mutta kun ei ole tietoa pahemmastakaan... Nimittäin itekkin jouduin herää parhaimmillaan 20kertaa yössä.

ei pahemmin siinä vaiheessa tippunut sääliä niille joilla vauva heräs 2-3krt yö. vaikak sekin voi pidemmän päälle väsyttää.

Meillä vielä kaiken lisäksi päivisin hnukku maks 15min kerrallaan.
hyvä syy ettei tuu lisää vauvoja :D
 
Meillä pojat on olleet juuri tuollaisia helppoja vauvoja. Esikoisella oli alkuun mahanpuruja, jotka vaivasivat, mutta syöttöasentoa vaihtamalla ja röyhtyyttämällä nekin loppuivat. Tytöt toivat jo sitten pikkaisen haastetta, mutta iloisia vauvoja hekin olivat, vaikka vähän passuuttivatkin öisin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pahvikannu:
Ja sitten tiedän, että on myös niitä, jotka tekevät ja kokevat asiat vaikeina, vaikka ne eivät sitä periaatteessa olisikaan. Tai siis, huonosti sanottu, kun jokainen kuitenkin kokee asiat omalla tavallaan, mutta tarkoitin kai sitä että asettavat omalle vanhemmuudelleen niin korkeat tavoitteet, että niihin pyrkiessään väsyvät. Kerran esimerkiksi junassa tapasin naisen, jolla oli 4kk vanha vauva, ja jolle hän vaihtoi vaippaa varmaan 4-5 kertaa parin tunnin junamatkan aikana, koska hän vaihtoi sen heti jos siinä tuntui yhtään pissaa. Pieni maitoruokavaliolla oleva vauva kuitenkin pissaili pienet lirut siinä sitten aika tiuhaan, ja äiti sitten suurin piirtein itku kurkussa vaihtoi taas vaippaa, kun se oli niin hankalaa siellä junassa... Valitteli että on se niin vaikeaa liikkua pienen kanssa... Jotenkin kävi hirveästi sääliksi se äiti ja teki mieli sanoa että ei se vauva siihen kuole jos sillä on vähän aikaa pissa siellä vaipassa, mutta en sitten halunnut toisen tapoihin kuitenkaan puuttua. Mietin miten pienistä asioista ko. äiti varmasti stressaa, jos yksi vaipan vaihtaminen oli jo niin iso asia. Vauva vaikutti oikein nauravaiselta ja tyytyväiseltä, jaksoi seurustellakin ihmeen pitkään niin pieneksi vauvaksi.

Ja tiedän perheitä, joissa pienet vauvat itkevät paljon öisin, koska perheellä on periaatteena että vauva nukkuu omassa sängyssään. Mikä tottakai osalla toimiikin, ja on kiva juttu jos kaikki saavat levätä omissa sängyissään. Mutta jos vauva vaan itkee öisin kuukaudesta toiseen ja koko perhe kärsii väsymyksen vuoksi, eikä perhepetiä suostuta silti edes kokeilemaan, niin siinä mielestäni vaan itse tekee tilanteesta vaikean (tai vaikeamman).

Mulla toinen lapsi oli se ensimmäistä haastavampi, ja tuli kieltämättä pienenä shokkina, koska niin moni oli puhunut että toiset lapset on yleensä niitä helpompia ja menevät kyllä helposti siinä sivussa... No ei ihan mennyt. Tiedostan kyllä silti, että hankalampaakin olisi vielä voinut olla, ja meillä sentään univaikeudet loppuivat melkein kuin seinään kun lapsi täytti vuoden.
Click to expand...

Kuule varmasti jotkut tekee asioista vaikeampia kuin ne ovat, mutta sellaiset jotka ovat kokeneet mitä se on kun vauva ei vaan nuku ja syö niinku sanotaan,niin se on aikamoista vähättelyä!


esim vuorokausi saattoi olla tälläinen(aika kyllä pistää unohtaa mutta koetan kaivella) : vauva nukahti klo 22. heräsi klo 22.15.
Nukahti parissa minuutissa. heräsi 22.40. Nukahti 10min päästä.
heräsi 22.50. nukahti hetken päästä
heräsi 23. 40 nukahti hetken päästä
heräsi 00.30 nukahti muutamassa minuutissa
heräsi 01.50 valvoi 3tuntia, koko ajan piti kantaa, muuten ois huutanut ja kukaan ei ois nukkunut
heräsi klo6 ja klo 07.00.

ite nukkui öö jotain.

tai sit heräsi kerran tunnissa joka tunti...
 
Alkuperäinen kirjoittaja aletheia:
Mun esikoinen oli vauvana superhelppo, kakkonen vaikea, kolmonen helppo ja kuopus supervaikea. Voipi olla, että olisi lapset jääny siihen yhteen, jos kuopuksen kaltainen ois tullut ekana...... :whistle:
Click to expand...

Meillä olis jänyt, jos eka olisi ollut samanlainen kuin keskimmäinen.
Tai siis keskimmäisen vaikeudet alkoivat vasta vauva-ajan jälkeen, jolloin kuopuskin oli jo syntynyt. Mutta ääneen olen sanonut, että yhteen olis jäänyt jos kaikki olisi ollut ennakoitavissa :whistle:

Kaikki olleet todella helppoja vauvoina, haastetta ovat aiheuttaneet sitten sen jälkeen.
 
[QUOTE="hippu";26479642]Kuule varmasti jotkut tekee asioista vaikeampia kuin ne ovat, mutta sellaiset jotka ovat kokeneet mitä se on kun vauva ei vaan nuku ja syö niinku sanotaan,niin se on aikamoista vähättelyä!


esim vuorokausi saattoi olla tälläinen(aika kyllä pistää unohtaa mutta koetan kaivella) : vauva nukahti klo 22. heräsi klo 22.15.
Nukahti parissa minuutissa. heräsi 22.40. Nukahti 10min päästä.
heräsi 22.50. nukahti hetken päästä
heräsi 23. 40 nukahti hetken päästä
heräsi 00.30 nukahti muutamassa minuutissa
heräsi 01.50 valvoi 3tuntia, koko ajan piti kantaa, muuten ois huutanut ja kukaan ei ois nukkunut
heräsi klo6 ja klo 07.00.

ite nukkui öö jotain.

tai sit heräsi kerran tunnissa joka tunti...[/QUOTE]

Hei, sanoinko että kaikki, jotka kokevat vauva-ajan raskaaksi, tekevät siitä vain itse raskasta? :) Mainitsin vain, että jotkut kokevat sen vaikeaksi ihan vain sen takia, että asettavat itselleen niin korkeat tavoitteet. Sitten kun eivät niihin pääsekään, niin kokevat sen raskaaksi ja hirveäksi pettymykseksi, vaikka periaatteessa vauva itsessään olisikin ollut ihan perustyytyväinen tapaus.

Tuossa lainaamassasi tekstinpätkässä kerroin myös, että meillä kuopus oli esikoista vaativampi (vai voiko tuotakaan sanaa käyttää, kun onhan jotkut tällä palstalla sitä mieltä että lapsi ei voi olla vaativa). Joten tuo kirjoittamasi unirytmi näyttää hyvinkin tutulta. No, sillä erotuksella että meillä nuo tuntien valvomiset yöaikaan tuli kuvioihin vasta joskus 8-9kk:n iässä, sitä ennen poika yleensä nukahti kun vaan sai tissin suuhun, ja sen takia nukkuikin vieressä. Mutta useimmiten heräsi sen 10-15 kertaa yössä, välillä vartin välein, välillä nukkui jonkun tunnin pätkänkin. Alle puolivuotiaana ei myöskään nukkunut varmaan kertaakaan yli puolen tunnin päiväunia, paitsi jos sai koisia tissi suussa. Teki muuten ulkoilun esikoisen kanssa aika haasteelliseksi, kun ei päästy ulos muuten kuin jos pienempi oli Manducassa, ja sitten sai vältellä aurinkoa ja itikoita eikä 2-vuotiasta esikoista voinut nostella jos oli menossa kiellettyyn paikkaan jne. Pojalla oli myös syömisongelmia(kiinteiden kanssa), kasvu lähes pysähtyi neljäksi kuukaudeksi alle 1-vuotiaana. Ja minullekin jäi tästä toisen lapsen vauva-ajasta sellainen "trauma", että ajatus siitä että pitäisi vielä kolmas(ainakaan pienellä ikäerolla edellisiin) tehdä saa suorastaan fyysisen pahoinvoinnin aikaan. Vaikka tietysti kaikesta huolimatta aivan ihana ja rakas lapsi on tämä kakkonenkin, on hän vaan ottanut aika paljon... :)

Sillä vaan sitä vähän päivittelin, että kun jotkut saa sitten jonkun vaipan vaihtamisenkin tuntumaan suurelta vastoinkäymiseltä... Tosin mistäs mä tiedän, voihan olla että sekin junassa tapaamani äiti oli valvonut muutaman kuukauden öisin ja mennyt siitä jotenkin niin sekaisin että pieni pissa vaipassa sai koko maailman näyttämään ihan mustalta... :)

Niin, ja kun sanoin että toiset tekee itse vauva-ajasta raskaampaa omine tavoitteineen... Niin olisin varmaan itsekin voinut tehdä jotain toisin, ja vauva-aika olisi voinut mennä helpommin. Esim. luulen, että jos olisimme jossain vaiheessa siirtyneet korvikkeeseen, niin poika olisi huolinut sitä tai tuttiakin öisin, eikä ollut niin valtavan tissiriippuvainen. Olisi tietysti silti voinut heräillä, mutta enpä voi tietää kun ei tullut kokeiltua. Tai jos olisimme huudattaneet vauvaa pienenä ja totuttaneet heti omaan sänkyyn, niin kenties ne hankaluudet olisivat loppuneet siihen pikkuvauva-aikaan, eivätkä jatkuneet koko ensimmäistä vuotta. Tai sitten ei, en voi tietää. Mutta ainakin ajattelin, että en ota paineita tai aseta tavoitteita enää mistään ei-välttämättömästä, kuten siitä onko kotona siistiä tai käytänkö aina kestovaippoja tai ovatko kaikki soseet itse tehtyjä.
 

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa