No nyt mie sen keksin...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Aurinkokunta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Aurinkokunta

Aktiivinen jäsen
01.11.2006
11 030
1
36
Kouvolan peräkylä
Menen kulmasohvan kulmapalan luo. Nousen varpaille. Pinnistän toisen jalkani sohvalle ja ponnistan... ja niin sitä ollaan sohvalla.
Äiti tai sisko tulee ja palauttaa alas.
Teen sen uudestaan... ja uudestaan... ja uudestaan... Aina mut vaan nostetaan pois ja sanotaan että se on vaarallista, voin pudota ja satuttaa itseni.
Tähän täytyy olla helpompikin keino. Tämä on niin rankkaa, että itkukin meinaa jo tulla.

Katsotaan... Hmm... Tuolla on mun leluni, laatikossa.
Äiti hymyilee tyytyväisenä, kun alan lapata leluja pois laatikosta. Heilutan vähän helistintä, niin se kai kuvittelee mun leikkivän.
Mutta mullapa on suunnitelma.
No niin, nyt laatikko on tyhjä.
Työnnetään lelulaatikko ihan hiljaa sohvan eteen... ja no nyt, nyt sinne pääsee helposti.

Vaan miks ihmeessä äiti vei mun lelulaatikon pois? Ja sen kuorma-auton? Ja ison nukenkin?
Hei... tahtoo isompia leluja kun pienet rakennuspalikat ja helistimet ja vauvan purulelut - tämä on ihan epäreiluaaaa!

T: Aurinkokunnan kuopus, ikää 1v1kk ja jostain syystä kärsivällisyytensä äärimmilleen kohta virittänyt äiti
 
Alkuperäinen kirjoittaja höh:
miksi ihmeessä 1-vuotias ei saisi olla siellä sohvalla, mitä vaarallista siellä on?

Tuolla 1-vuotisella kuitenkin pää on vielä suhteellisen painava verrattuna muuhun kroppaan. Kun sohvalla nousee seisomaan ja tanssii selkänojaa vasten, niin tuon matalahkon selkänojan yli tulee vauhdilla alas päälleen jos paha tuuri sattuu.
 

Yhteistyössä