No mitä sanoisitte 12-vuotiaalle kun kyselee isästään? Isää ei kiinnosta

Joskus ihan pienenä on nähnyt isänsä, aina välillä tulee juttua isästä ja hän itse kysyy, tai hänen pikkusisaruksensa kysyy, että miksei XXX koskaan mene isän luokse

Mitä vastaisitte?
Isää ei yksinkertaisesti vain kiinnosta nähdä lastaan, erosimme kun lapsi oli vajaa 2v. Tämän jälkeen muutaman kerran näki, eikä ole siis vuosikausiin nähnyt lastaan.

 

Sanoisin, että isän elämäntilanne on sellainen ettei voi tavata tai kykene tapaamaan..

 

Ja voin olla aika varma, ettei isä tule koskaan tapaamaankaan lasta. Yrittänyt kyllä olen

 

Tai voithan sanoa 12 vuotiaalle tuon jotta iskän elämäntilanne on nyt sellainen jottei iskä välttämättä voi nähdä ja jotta jos lapsi haluaa hän voisi kirjoittaa isälleen kirjeen. Lähetät sitten kirjeen exälle ja sen jälkeen toivotaan parasta

 

Onko sinulla uusi mies? Eikö lapsesi voi kutsua häntä isänään?
Ei se isyys aina ole vaan sitä biologista.

 

Sanoisin melko rehellisesti. Mun terapeutti sanoi, että totuus on lähes aina parempi kuin valhe tai kertomatta jättäminen, sillä lapset aistii kyllä, että kaikki ei ole ok.

Sanoisin jotenkin niin, että ihmisillä voi olla monenlaisia ongelmia, osa niistä voi olla ihmisen mielessä, niin, että ei osaa/pysty toimimaan ihan normaalisti elämässä. Isäsi on on yksi heistä. Sanoisin tietysti, että vika ei ole lapsessa, että olisi aivan sama, kuka lapsi olisi kyseessä ja minkälainen hän olisi luonteeltaan.

 

Sanoisin, että anteeksi kun äiti oli niin tyhmä ettei valinnut sinulle parempaa isää.

 

Sanoisin, että hänellä on oma elämä, eikä lapsi mahdu siihen.

Ja jos lapsi rupeaa vielä jotain inttämään, niin voihan sitä sanoa, että isä on vähän sairas päästään, eikä osaa ottaa muita huomioon.

 

Suoraan vaan, että isällä on ongelmia itsensä ja päänsä kanssa eikä osaa olla oikea isä.

 

Sanoisin melko rehellisesti. Mun terapeutti sanoi, että totuus on lähes aina parempi kuin valhe tai kertomatta jättäminen, sillä lapset aistii kyllä, että kaikki ei ole ok.

Sanoisin jotenkin niin, että ihmisillä voi olla monenlaisia ongelmia, osa niistä voi olla ihmisen mielessä, niin, että ei osaa/pysty toimimaan ihan normaalisti elämässä. Isäsi on on yksi heistä. Sanoisin tietysti, että vika ei ole lapsessa, että olisi aivan sama, kuka lapsi olisi kyseessä ja minkälainen hän olisi luonteeltaan.

Juuri näin.

 

Sanoisin, että hänellä on oma elämä, eikä lapsi mahdu siihen.

Ja jos lapsi rupeaa vielä jotain inttämään, niin voihan sitä sanoa, että isä on vähän sairas päästään, eikä osaa ottaa muita huomioon.

Mä taas en missään tapauksessa sanoisi lapselleni noin, koska silloinhan lapsi saattaisi alkaa pohtimaan, onko myös hän päästään sairas kuten isänsä. Mieluummin siis puhuisin elämäntilainteista tms syistä.

 

"Isääs ei kiinnosta nähdä tommosta ärsyttävää kitisevää räkänokkaa ja äitikin on harkinnut sun vaihtamista retinanäyttöiseen ipadiin."

 

Mä taas en missään tapauksessa sanoisi lapselleni noin, koska silloinhan lapsi saattaisi alkaa pohtimaan, onko myös hän päästään sairas kuten isänsä. Mieluummin siis puhuisin elämäntilainteista tms syistä.

Me on käytetty tuota sairautta tai sanottu, että on tavallaan sairas sillä tavalla ettei kykene tapaamaan. Ainoat elämäntilanteet, jotka minusta on hyväksyttäviä on päätyminen autiolle saarelle tai vankilaan.

 

[QUOTE="Carelia";28733050]Me on käytetty tuota sairautta tai sanottu, että on tavallaan sairas sillä tavalla ettei kykene tapaamaan. Ainoat elämäntilanteet, jotka minusta on hyväksyttäviä on päätyminen autiolle saarelle tai vankilaan.[/QUOTE]
Huh, jotenkin musta aika karmeaa sanoa lapselle - jolla siis on isänsä geeniperimä - noin. Toki tietysti sitten, jos sillä isällä on jokin sairaus ja lapsi on sen verran vanha, että osaa sen tiedon käsitellä.

 

Sanoisin, että isän elämäntilanne on sellainen ettei voi tavata tai kykene tapaamaan..

Ei isää ole syytä puolustella millää tavalla, eikä varsinkaan valehdella. Ellei tiedä miksi isä ei halua tavata lasta, se pitää rehellisesti kertoa lapselle. Jos tietää syyn, sekin pitää kertoa.

 

[QUOTE="Carelia";28733050]Me on käytetty tuota sairautta tai sanottu, että on tavallaan sairas sillä tavalla ettei kykene tapaamaan. Ainoat elämäntilanteet, jotka minusta on hyväksyttäviä on päätyminen autiolle saarelle tai vankilaan.[/QUOTE]

Tuo on hyvä, minustakin elämäntilanteella selittely on turhaa ja epäuskottavaa. Sairauksia on ja ne voivat muuttaa ihmisen persoonaa (lääkkeet ja sairauden luonne) ettei ihminen enää ole kiinnostunut läheisistä.

 

Mä sanoisin vaan, että en tiedä. Sehän on totuus.

 

Mun poika on kohta 2kk, eikä hänen isänsä halua olla millään tavalla missään mukana. Ei suostu edes testeihin. Ja varmasti poju alkaa aikanaan kysellä isästä.. joten kiitos hyvistä vinkeistä, miten asiaa voisi lähteä avaamaan lapselle.

 

Mun poika on kohta 2kk, eikä hänen isänsä halua olla millään tavalla missään mukana. Ei suostu edes testeihin. Ja varmasti poju alkaa aikanaan kysellä isästä.. joten kiitos hyvistä vinkeistä, miten asiaa voisi lähteä avaamaan lapselle.

miehen suostumuksesta ole kiinni se testeihin meno, sinne viedään vaikka poliisi voimin jos kieltäytyy, ja hyvä näin vastuuta pakoilevat äijät joutuvat ainakin elareita maksamaan!

 

Sanoisin suoraan että isää ei kiinnosta.Lapselle on ihan turha valehdella.