NinaTT! Kerrohan, miksi lasta ei saisi kiittää, kehua ja kannustaa?

Kysymys taas:

Sun täytyy aamulla viedä sun lapsi sun veljelle hoitoon koska sä menet töihin. Ulkona on pakkasta -20 astetta ja sun tytär päättää et tänään hän ei halua pukea vaatteita. Siis et vaan tänään ei käy. Hän kyllä lähtee sinne hoitoon mutta ilman vaatteita. Huomenna hän taas lupaa laittaa vaatteet mutta tänään hän haluaa kokeilla mennä täysin alasti. Mitä sä teet?

a) puet lapsen väkisin
b) otat lapsen mukaan alasti
c) soitat töihin et mä en voi tänään tulla kun mun tytär on päättänyt kokeilla viettää päivää alasti

????

 

Miksi ihmeessä siis pienempi lapsi toimisi täysin päinvastaisesti kuin teini-ikäinen? Miten tämä mun taapero nyt voi huonosti? Mä en näe. Vai tuleeko se "päinvastasuusvaihe" vasta myöhemmin? Minkäikäisenä vauva menettää kykynsä säädellä unta, syömistä ja leikkimistä? Minkäikäisenä nuori saa sen maagisesti takaisin? Ja mihin ihmeeseen se katoaa siinä välissä?!?

Mitä mieltä olisit jos puolisosi asettaisi sinulle nukkumaanmenoajan? Jos et tottelisi, hän tulisi hakemaan sinut ja pistäisi sänkyyn vaikka sinulla olisi kuinka tärkeää tai mielekästä tekemistä koneella Entä jos sinä sanoisit puolisollesi, että et saa syödä tuota tai tuota yhtään enempää. Minä tiedän mikä sinulle on parhaaksi, ja tuo ei ole terveellistä. Entä jos anoppisi tulisi käymään ja käskisi sinun siivota kämppä, muuten hän ei kutsu sinua enää kylään.

Eikö ole olemassa vähän kypsempiäkin tapoja käsitellä noita tilanteita? Miksi lasta saa kohdella huonosti?

Kun ei me nyt puhutaan mistään syömisestä tai nukkumisesta vaan esim auton alle juoksemisesta. Vai osaako alle 2v vaistomaisesti varota? Me puhutaan siitä miten toisia ihmisiä kohdellaan, kädestä ei oteta, toisia ei purra jos harmittaa, välillä pitää istua hiljaa ja kuunnella mitä sanottavaa muilla on. Vai osaako alle 6v nuo asiat vaistomaisesti? Me puhutaan siitä, että ihminen tuntee tarvetta mennä töihin ja elättää itsensä. Ymmärtää, että yhteiskunnassa on tiettyjä lakeja joita on noudatettava vaikka omasta mielestä niissä ei ole järkeä. Vai osaako alle 18v nuo asiat vaistomaisesti?

Mä ymmärrän et sä et osaa ajatella asiaa vielä pidemmälle kun syöminen ja nukkuminen kun eihän se alle 1v oikeastaan muuta tee. Mutta yrittäisit edes kuunnella meitä jotka tietää mitä sulla on vielä edessä.

 

Siis hohhoijaa.


Eli tietyn ajan lapsuudestaan lapsi on täysin kykenemätön tekemään päätöksiä omasta elämästään. Hän syntyy kyvykkäänä tekemään päätöksiä mm omasta ruokailustaan ja nukkumisistaan, mutta menettää tämän kyvyn tietyssä iässä lapsesta riippuen.

Pitäisi määritellä sana päätös. Minusta se tarkoittaa että on vaihtoehtoja joiden perusteella tehdään päätös.
Lapsi syntyy tähän maailmaan ja hänellä on elämän perustarpeet, kuten nälän tyydyttäminen. Se ei ole mikään kyky tehdä päätös vaan tarve, joka pitää tyydyttää, muutenhan lapsi kuolee. Pienellä vauvalla ei siis ole vaihtoehtoja (syödäkö vai olla syömättä) eli vauva ei voi tehdä päätöstä olla syömättä!

On aivan eriasia oppia tekemään vaihtoehtojen perusteella päätöksiä. Jos lapsi jää yksin vaihtoehtojen pariin, hän voi olla aika hukassa josta seuraa turvattomuuden tunne. Vanhempaa tarvitaan apuun päätösten teossa!

Jos ajatellaan eläinmaailmaa, sielläkin emo ohjaa pentuaan tekemään päätöksiä. Ihminen ei sentäs ole ihan kalan tai kilpikonnan tasolla, joka jää yksin pelkkien vaistojen varassa toimimaan.

Muoks. Ja lapsi nimenomaan OPPII kehityksensä myötä tekemään päätöksiä eikä suinkaan menetä sitä.

 

antakaa sen ninan äpärän kasvaa ensin niin kyllä se mieli alkaa muuttua

 

Nina, sä et oo todellinen tai sitten oikeesti se sun hissis ei mee ihan ylimpään kerrokseen.
Tottakai lapsella pitää olla rajat. Lapsi ei osaa itse asettaa välttämättä itselleen rajoja, lasta on pakko ohjata.
Lapset eivät ole tyhmiä, mutta lapset eivät vielä ymmärrä kaikkea samalla tavalla kun aikuinen ymmärtää.
lapsen tapa ymmärtää on vielä puutteellinen ja siksi juuri tarvitaan turvallista aikuista asettamaan niitä rajoja joita lapsi ei vielä itse ymmärrä asettaa.

Ja kyllä lasta pitää kehua, mielestäni koskaan ei voi kehua liikaa asioista joita voi kehua.
Minua ei kehuttu paljoa lapsena ja on vieläkin vaikea ottaa kehuja vastaan. Alan vähättelemään tai vaivaannun....

 

Miksi ihmeessä siis pienempi lapsi toimisi täysin päinvastaisesti kuin teini-ikäinen? Miten tämä mun taapero nyt voi huonosti? Mä en näe. Vai tuleeko se "päinvastasuusvaihe" vasta myöhemmin? Minkäikäisenä vauva menettää kykynsä säädellä unta, syömistä ja leikkimistä? Minkäikäisenä nuori saa sen maagisesti takaisin? Ja mihin ihmeeseen se katoaa siinä välissä?!?

Mitä mieltä olisit jos puolisosi asettaisi sinulle nukkumaanmenoajan? Jos et tottelisi, hän tulisi hakemaan sinut ja pistäisi sänkyyn vaikka sinulla olisi kuinka tärkeää tai mielekästä tekemistä koneella Entä jos sinä sanoisit puolisollesi, että et saa syödä tuota tai tuota yhtään enempää. Minä tiedän mikä sinulle on parhaaksi, ja tuo ei ole terveellistä. Entä jos anoppisi tulisi käymään ja käskisi sinun siivota kämppä, muuten hän ei kutsu sinua enää kylään.

Eikö ole olemassa vähän kypsempiäkin tapoja käsitellä noita tilanteita? Miksi lasta saa kohdella huonosti?

Kun ei me nyt puhutaan mistään syömisestä tai nukkumisesta vaan esim auton alle juoksemisesta. Vai osaako alle 2v vaistomaisesti varota? Me puhutaan siitä miten toisia ihmisiä kohdellaan, kädestä ei oteta, toisia ei purra jos harmittaa, välillä pitää istua hiljaa ja kuunnella mitä sanottavaa muilla on. Vai osaako alle 6v nuo asiat vaistomaisesti? Me puhutaan siitä, että ihminen tuntee tarvetta mennä töihin ja elättää itsensä. Ymmärtää, että yhteiskunnassa on tiettyjä lakeja joita on noudatettava vaikka omasta mielestä niissä ei ole järkeä. Vai osaako alle 18v nuo asiat vaistomaisesti?

Mä ymmärrän et sä et osaa ajatella asiaa vielä pidemmälle kun syöminen ja nukkuminen kun eihän se alle 1v oikeastaan muuta tee. Mutta yrittäisit edes kuunnella meitä jotka tietää mitä sulla on vielä edessä.

Jos sun puoliso on juoksemassa epähuomiossaan auton alle niin kai sä sille huudat tai tarpeen tullen vaikka töytäiset vaaran edeltä pois? Välittömässä hengenvaarassa olevan saa toki pelastaa keinolla millä hyvänsä.

Kyllä alle 6v jo pystyy ympäristöstään aistimaan mikä on yleisesti hyväksyttyä ja mikä ei. Ja alle 18-vuotias on hyvinkin kykeneväinen ymmärtämään miksi lakeja on olemassa ja miksi meidän on hyvä noudattaa niitä. Alle 18-vuotias kyllä tuntee sen saman tarpeen olla hyödyksi itselleen, perheelleen ja yhteisölleen tekemällä jotain järkevää, oli se sitten töitä tai vaikkapa opiskelua.

Kaikkia näitä asioita lapsi imee itseensä (ja lapsen kanssa voi niistä keskustella) ilman että mielivaltaisesti jakelee tuomioita istuimeltaan =)

 

Siis hohhoijaa.


Eli tietyn ajan lapsuudestaan lapsi on täysin kykenemätön tekemään päätöksiä omasta elämästään. Hän syntyy kyvykkäänä tekemään päätöksiä mm omasta ruokailustaan ja nukkumisistaan, mutta menettää tämän kyvyn tietyssä iässä lapsesta riippuen.

Pitäisi määritellä sana päätös. Minusta se tarkoittaa että on vaihtoehtoja joiden perusteella tehdään päätös.
Lapsi syntyy tähän maailmaan ja hänellä on elämän perustarpeet, kuten nälän tyydyttäminen. Se ei ole mikään kyky tehdä päätös vaan tarve, joka pitää tyydyttää, muutenhan lapsi kuolee. Pienellä vauvalla ei siis ole vaihtoehtoja (syödäkö vai olla syömättä) eli vauva ei voi tehdä päätöstä olla syömättä!

On aivan eriasia oppia tekemään vaihtoehtojen perusteella päätöksiä. Jos lapsi jää yksin vaihtoehtojen pariin, hän voi olla aika hukassa josta seuraa turvattomuuden tunne. Vanhempaa tarvitaan apuun päätösten teossa!

Jos ajatellaan eläinmaailmaa, sielläkin emo ohjaa pentuaan tekemään päätöksiä. Ihminen ei sentäs ole ihan kalan tai kilpikonnan tasolla, joka jää yksin pelkkien vaistojen varassa toimimaan.

Muoks. Ja lapsi nimenomaan OPPII kehityksensä myötä tekemään päätöksiä eikä suinkaan menetä sitä.

Asiaa! :flower:

Pointti on nimenomaan siinä, että pientä lasta pitää ohjata oikeiden valintojen äärelle: luoda mahdollisuuksia hyvään uneen, terveelliseen ravintoon, riittävään liikuntaan ja muihin virikkeisiin. Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä itseohjautuvampi hän on. Teini-ikäinen, jota on ohjattu oikeisiin valintoihin, osaa niitä jo halutessaan tehdä - tosin murrosikä saattaa hetkeksi sekoittaa pakkaa, koska eheän minäkuvan saavuttamiseksi nuoren on tavalla tai tosella noustava kapinaan vanhempiaan vastaan. Ongelmallista on, jos rajoja, joita vastaan kapinoida, ei ole - tämä on ihan tutkittu juttu. Liikaa vanhemman ei pidä luottaa nuoren itsenäisyyteen ja päätöksentekokykyyn. Itsenäisinkin nuori tarvitsee vielä huolenpitoa, tosin muodoltaan yhä abstraktimpaa.

 

Fiksuja kirjoituksia mm. Sörhikseltä ja poppaliinalta. Kyllä näkee Sörhiksen kohdalla, että on luettu muutakin kuin Aku Ankkaa ja näkee, että hän on myös opettanut koulussa. Fiksu nainen ja puhuu asiaa.

 

yritätkö nina päästä mahdollisimman helpolla äitiyden hommasta?

 

Mitä mieltä olisit jos puolisosi asettaisi sinulle nukkumaanmenoajan? Jos et tottelisi, hän tulisi hakemaan sinut ja pistäisi sänkyyn vaikka sinulla olisi kuinka tärkeää tai mielekästä tekemistä koneella Entä jos sinä sanoisit puolisollesi, että et saa syödä tuota tai tuota yhtään enempää. Minä tiedän mikä sinulle on parhaaksi, ja tuo ei ole terveellistä.


Mä kiittäissin miestäni kun pitääminusta hyvän huolen. Sen verran monta vuotta hän on minut tuntenut ja tietää kyllä millainen mä olen, jos en ole nukkunut tai syönyt hyvin. Mun mielestä on mukavaa, kun ihan oikeastikin mieheni joskus tekee niin.

Vielä omasta kokemuksestani: Mun tyttö 3v monesti kokeilee mua eim. tänään pyysin hänen kypäräänsä, jotta olisin laittanut en fillarin sarveen. Tyttö kieltäytyi. Sanoin, että laita se sitten naulakkoon. Jolloin tyttö heti alkoi natisemaan, että ei kun fillariin. Näin on käynyt ennenkin ja tästä oletan tyttöni tarvitsevan selkeitä ulkoisia sääntöjä ja äitiä, joka jaksaisi pitää niistä kiinni.

Vauva ei tarvitse kuin unta ja maitoa, mutta jo taaperolle tulee pikkuhiljaa tarpeita enenmmän kuin mitä hän pystyy itsenäisesti hallitsemaan.

 

Kysymys taas:

Sun täytyy aamulla viedä sun lapsi sun veljelle hoitoon koska sä menet töihin. Ulkona on pakkasta -20 astetta ja sun tytär päättää et tänään hän ei halua pukea vaatteita. Siis et vaan tänään ei käy. Hän kyllä lähtee sinne hoitoon mutta ilman vaatteita. Huomenna hän taas lupaa laittaa vaatteet mutta tänään hän haluaa kokeilla mennä täysin alasti. Mitä sä teet?

a) puet lapsen väkisin
b) otat lapsen mukaan alasti
c) soitat töihin et mä en voi tänään tulla kun mun tytär on päättänyt kokeilla viettää päivää alasti

????

Mä en näe mitään ongelmaa tossa. Toki alasti kulkemisen olen kieltänyt, mutta varaisin vaan vaatteet mukaan ja lähdettäisiin pikkuhousuissa. Ei kauaa menisi, että pikkuinen tai isompikin päättää kuitenkin pukea vaatteet päälle.

 

Fiksuja kirjoituksia mm. Sörhikseltä ja poppaliinalta. Kyllä näkee Sörhiksen kohdalla, että on luettu muutakin kuin Aku Ankkaa ja näkee, että hän on myös opettanut koulussa. Fiksu nainen ja puhuu asiaa.

Samaa mieltä Sörhiksen järkevistä kirjoituksista. Tuli mieleen etteivät ole kasvatustieteen opinnot hukkaan menneet

 

Kysymys taas:

Sun täytyy aamulla viedä sun lapsi sun veljelle hoitoon koska sä menet töihin. Ulkona on pakkasta -20 astetta ja sun tytär päättää et tänään hän ei halua pukea vaatteita. Siis et vaan tänään ei käy. Hän kyllä lähtee sinne hoitoon mutta ilman vaatteita. Huomenna hän taas lupaa laittaa vaatteet mutta tänään hän haluaa kokeilla mennä täysin alasti. Mitä sä teet?

a) puet lapsen väkisin
b) otat lapsen mukaan alasti
c) soitat töihin et mä en voi tänään tulla kun mun tytär on päättänyt kokeilla viettää päivää alasti

????

Mä en näe mitään ongelmaa tossa. Toki alasti kulkemisen olen kieltänyt, mutta varaisin vaan vaatteet mukaan ja lähdettäisiin pikkuhousuissa. Ei kauaa menisi, että pikkuinen tai isompikin päättää kuitenkin pukea vaatteet päälle.

Oikeastiko päästäisit lapsen jo ulko-ovesta ulos -20 asteisessa pakkasessa ja alkaisit vasta siellä pukemaan sitä lasta...?

 

Fiksuja kirjoituksia mm. Sörhikseltä ja poppaliinalta. Kyllä näkee Sörhiksen kohdalla, että on luettu muutakin kuin Aku Ankkaa ja näkee, että hän on myös opettanut koulussa. Fiksu nainen ja puhuu asiaa.

Samaa mieltä Sörhiksen järkevistä kirjoituksista. Tuli mieleen etteivät ole kasvatustieteen opinnot hukkaan menneet

Kiitos teille mukavista kommenteista - ja kaikille asiallisille keskustelijoille hedelmällisestä ajatustenvaihdosta .

 

"On parempi tulehduttaa aikuisen ja lapsen välit ja tehdä elämästä valtataistelu ku antaa lapsen muutaman kerran tehdä huono päätös. "

Siis väitätkö nyt, että ne vanhemmat tulehduttaa välit lastensa kanssa jos asettaa rajoja? Että tää sun juttus on se ainoa oikea?
Jos nyt ihan oikeesti näin väität, niin menee tosiaan uskottavuus sulta lopullisesti, ja suosittelisin, että jättäisit lasten tekemisen aikuisille. Ja varsinkin nää kasvatusneuvot joillekkin jotka oikeasti tietää siitä jotain.

 

Mun täytyy olla Söhriksen kanssa samaa mieltä.

Ehkäpä neiti ninaTT oppii vielä tässä maailmaan nähdessään, että tietyt asiat vain ei ehkä mene ihan niin kuin hän kuvittelee.

Kyllä huomaa lapsista, jotka ovat saaneet vapaan kasvatuksen. Tiukka kuri ei tarkoita sitä, että olisi huonompi vanhempi kuin esim. ninaTT tässä asiassa.

Ehkä teini oppii siitä mikä hänelle on hyväksi, jos hän saa tehdä ihan miten haluaa, mutta siinä voi käydä hyvinkin toisin päin ja teini voi jäädä sille tielleen. Mitenkäs sitten käy? Kenellä on vastuu siinä vaiheessa?

 

Mä olen kyllä tosissani yrittänyt ymmärtää NinaTT:n ajatuksia ja mielestäni olen jostain saanut kiinnikin, vaikken kylläkään sellaisenaan suurinta osaa jaakaan. Mutta se mikä mua tässä ihmetyttää, on se asioiden mustavalkoinen jaottelu ja ehdottomuus, mikä mun mielestä NinaTT:n kirjoituksista aika usein paistaa läpi. Toki jos itseäni ajattelen kymmenen vuotta nuorempana, niin kovin ehdoton olin itsekin-kummasti ikä ja pari lasta on ajattelua laajentanut.

Lapsen kasvatus tai kasvattamattomuus kun ei ole mun kokemuksen mukaan mustavalkoista joko-tai-touhua. Eihän se, että lapselle asetetaan rakkaudella rajat, tarkoita sitä, että elämästä tulee valtataistelu ja lapsen ja vanhemman välit tulehtuvat. Taikka jos on olemassa asioita, joista päättää vanhempi, ei se tarkoita suoraan sitä, ettei lapsi saa ikinä päättää mistään itseään koskevasta ennenkuin täyttää 18v. Tai jos lasta kehutaan aiheesta, niin hänestä tehdään kehuista riippuvainen ja niiden ehdoilla ohjautuva ja hän ei koskaan tule tekemään mitään omasta halustaan ellei joku ole suitsuttamassa. Ja jos lapsi ei saa itse päättää milloin menee nukkumaan, niin silloin hänet pakotetaan nukkumaan.

Mä kuitenkin ajattelen edelleen niin, että se kultainen keskitie ja herkkyys lapsen suhteen tuo parhaan tuloksen-en siis kannata sen enempää tätä "vapaata"kasvatusta kuin sitäkään että vanhempi on diktaattori, joka ylhäältä sanelee mitä ja milloin lapsi saa tehdä.

 

Lainatakseni Ninatt:n siskoa Pilkettä,

"
Joo tullaan juttuun ja sanon suoraan jos se liikaa omia ajatuksiaan mulle tyrkyttää. Mun lapset on nukkunut pinnasängyssä, ja oon syöttänyt niitä suuhun ihan lusikalla, ja rattaitakin käytän paljon, enkä aio imettää niitä 3 vuotiaaksi, eikä Nina ole sen kummemmin mua noista sättinyt =) Nina muutti pois pari viikkoa sitten tohon aika lähelle kun tila rupesi käymään ahtaaksi mutta nähdään vielä lähes päivittäin. Eikä sekään niin absoluuttinen näkemyksissään ole kuin mitä antaa täällä kaikkien luulla, sekin on ihminen, jolla on periaatteita mutta tosielämässä eivät asiat mene 100% niin kuin oli suunnitellut. Täällä se lähinnä keskustelee asioista ja väittelee, ja haluaa saada ihmiset kyseenalaistamaan tutut tavat, ei siinä mitään pahaa ole."

http://kaksplus.fi/keskustelu/t1445218,25#m16310407

Että tuskin se Ninakaan kirvesposkella ohjeitaan noudattaa. Kunhan nyt haluaa herttää kiivasta keskustelua.

 

Kyllä huomaa lapsista, jotka ovat saaneet vapaan kasvatuksen. Tiukka kuri ei tarkoita sitä, että olisi huonompi vanhempi kuin esim. ninaTT tässä asiassa.

Miten sen huomaa?
Minun vapaan kasvatuksen saaneet/saavat lapseni kun ovat ainakin päiväkodissa ja kaupoissa niitä kilteimmästä, tottelevaisimmasta ja sopeutuvaisimmasta päästä olevia...ja esim. näitä ilmeisen yleisiä syömis- tai nukkumaanmenotemppuilujakaan ei ole ollut.
Vapaa kasvatus, miten minä sen miellän, ei ole ollenkaan sitä etteikö lapsella olisi mitään rajoja ja etteikö häntä ohjattaisi.

 

Kysymys taas:

Sun täytyy aamulla viedä sun lapsi sun veljelle hoitoon koska sä menet töihin. Ulkona on pakkasta -20 astetta ja sun tytär päättää et tänään hän ei halua pukea vaatteita. Siis et vaan tänään ei käy. Hän kyllä lähtee sinne hoitoon mutta ilman vaatteita. Huomenna hän taas lupaa laittaa vaatteet mutta tänään hän haluaa kokeilla mennä täysin alasti. Mitä sä teet?

a) puet lapsen väkisin
b) otat lapsen mukaan alasti
c) soitat töihin et mä en voi tänään tulla kun mun tytär on päättänyt kokeilla viettää päivää alasti

????

Mä en näe mitään ongelmaa tossa. Toki alasti kulkemisen olen kieltänyt, mutta varaisin vaan vaatteet mukaan ja lähdettäisiin pikkuhousuissa. Ei kauaa menisi, että pikkuinen tai isompikin päättää kuitenkin pukea vaatteet päälle.

Oikeastiko päästäisit lapsen jo ulko-ovesta ulos -20 asteisessa pakkasessa ja alkaisit vasta siellä pukemaan sitä lasta...?

Ei pukemaan vaan lapsi pukisi itse
Mulla ei vaan valitettavasti riitä aamuisin aika, tai riittäisi jos heräisin varmuudeksi klo 4 jos lapsi ei tänään haluakkaan.... Kun mulla on vahvasti sellainen olo että se olis byebye työpaikka jos sieltä harva se aamu olis myöhässä sen takia että lapsi ei tänään aamulla halunnut.... mitä nyt milloinkin

Niin ja Nina miten voit kieltää alasti kulkemisen jos kerran et kiellä lasta? tai miten ne pikkarit sinne jalkaan menee jos lapsi ei sitä halua?

 

Siis hohhoijaa.


Eli tietyn ajan lapsuudestaan lapsi on täysin kykenemätön tekemään päätöksiä omasta elämästään. Hän syntyy kyvykkäänä tekemään päätöksiä mm omasta ruokailustaan ja nukkumisistaan, mutta menettää tämän kyvyn tietyssä iässä lapsesta riippuen. Sitten joidenkin mielestä teini osaa jo taas päättää asioitaan kun taas jonkun toisen mielestä teini on vielä huonompi ottamaan itsestään ja tekemisistään vastuuta.

Mä en oikein näe mitään johdonmukaisuutta tässä tavassa

Ilmeisesti jos lapsi valvoo yhtenä iltana liian myöhään, on se suuri, suuri katastrofi, mutta aikuisella on oikeus joka ilta kiusata lasta päättämällä tämän tekemisistä ja niiden loppumisesta. On parempi tulehduttaa aikuisen ja lapsen välit ja tehdä elämästä valtataistelu ku antaa lapsen muutaman kerran tehdä huono päätös.

Lapsen kuuluu oppia, että hän ei itse tunnista mitään omia rajojaan ja hänen kannattaa totella muita niin elämä luistaa. Mä näen tärkeämpänä antaa lapsen luottaa itseensä ja omiin rajoihinsa asettelematta keinotekoisia rakenteita hänen ympärillensä. Lapsi on osa perhettä. Ihminen heti alusta asti. Ihminen on aika samanlainen lapsena ku aikuisenakin.

Tämänlainen "vapaa" kasvatus ei suinkaan ole lapsikeskeistä eikä lapsi päätä kaikkivaltiaana perheen asioista. Eikä se tarkoita välinpitämättömyyttä. Se, että saa mennä minne haluaa ei tarkoita sitä, etteikö vanhemmat välittäisi yhtään. Vanhemmat voivat välittää ja osoittavatkin välittämistänsä parhaiten luottamalla lapsen kykyihin. Lapsi elää tätä elämää itseänsä varten. He eivät ole olemassa miellyttääkseen meitä. Mikä oikeus meillä on kohdella toisia huonosti vain sen takia, että he ovat pieniä? Ja entäs sitten ku eivät enää ole pieniä?


Moni sanoo, että tällaisia vapaan kasvatuksen hedelmiä sitten poimitaan kaduilta teineinä. Jaahas. No entäs minunlaisia, ihan normaalilla kurilla kasvatettuja? Miksi MEITÄ löytyi ja löytyy kaduilta yömyöhään? Meillehän on asetettu RAJAT. Mitä ihmettä me siellä teemme yöllä? Ja miksi on sellaisia nuoria joilla ei ole mitään kotiintuloaikoja asetettu vanhempien taholta jotka tulevat kotiin illalla ihan säälliseen aikaan...? Mun ollessa teini en tiennyt YHTÄKÄÄN siellä ulkona roikkuvasta jolla ei olisi ollut kotiintuloaikoja ja näit rajoja. Sen sijaan tunsin koulun kautta monia jotka menivät joka ilta ennen yhdeksää kotiin vaikkei heille oltu saneltu mitään kotiintuloaikoja. Miten tämä nyt on mahdollista? Selittäkää, olkaa hyvä.

Ne ihmiset joilla oli vapainta saivat hyvän alun aikuisuuteen. Heillä oli työkaluja oman elämänsä hallitsemiseen ja motivaatiota tehdä itseänsä kohtaan oikein.

Miksi ihmeessä siis pienempi lapsi toimisi täysin päinvastaisesti kuin teini-ikäinen? Miten tämä mun taapero nyt voi huonosti? Mä en näe. Vai tuleeko se "päinvastasuusvaihe" vasta myöhemmin? Minkäikäisenä vauva menettää kykynsä säädellä unta, syömistä ja leikkimistä? Minkäikäisenä nuori saa sen maagisesti takaisin? Ja mihin ihmeeseen se katoaa siinä välissä?!?

Mitä mieltä olisit jos puolisosi asettaisi sinulle nukkumaanmenoajan? Jos et tottelisi, hän tulisi hakemaan sinut ja pistäisi sänkyyn vaikka sinulla olisi kuinka tärkeää tai mielekästä tekemistä koneella Entä jos sinä sanoisit puolisollesi, että et saa syödä tuota tai tuota yhtään enempää. Minä tiedän mikä sinulle on parhaaksi, ja tuo ei ole terveellistä. Entä jos anoppisi tulisi käymään ja käskisi sinun siivota kämppä, muuten hän ei kutsu sinua enää kylään.

Eikö ole olemassa vähän kypsempiäkin tapoja käsitellä noita tilanteita? Miksi lasta saa kohdella huonosti?

varmaan siksi että aikuisen jjaksamisesta pitkälle riippuu lapsen tulevaisuus. jos aikuinen ei jaksakaan selitää ja säätää (jos lapsia yli 1) ja ohjata 24/7 vaan sanookin miten tehdään, hän itse ei uuvu.

 

Åbo, ehkä sä et ihan sitä vapaimpaa kasvatusta annakaan lapselle Vapaalla kasvatuksella tarkotin sitä ettei lapsella ole mitään rajoja tai häntä ohjattaisi mitenkään. Lapsia, jotka saavat tehdä mitä ikinä lystää ja saavat tahtonsa läpi.

Kyllä mun muksuilla on suht tiukat rajat ja heitä ohjataan. Toisaalta heillä on myös sitä omaa valtaa ja heidän kanssaan voi keskustella asioista. En siltikään ajattele, että antasin muksujen hyppiä mielensä mukaan yömyöhään ulkona, jos hän vain niin haluaa. En antais syödä ihan mitä haluaa, mutta meillä ei myöskään pakoteta syömään ruokaa, mitä on tarjolla.

 

miten toimit jos sulla 2 lasta jakaa pienen makuuhuoneen. toinen haluaa lukea, toinen nukkua, mutta ei valossa?
miten toimit jos sulla 1v ja 3v. toinen haluaa olla ulkona toinen sisällä?
sulla ei ole apua vaan olet yksin.

 

Se pointti sijaitsee jotakuinkin siinä, että sä teet sen lapsen riippuvaiseks niistä kehuista. Ihan ku se ei olis hieno saavutus ilman kehuja. Ja lapselle olis tärkeempää, että joku osoittaa kiinnostusta ku sanoo sen auttomaattisen "oi, ompa hieno..."

Mites tän selittäis... Jotkut asiat mistä me aikuiset lapsia kiitetään ovat lapsille ihan itsestäänselviä juttuja ja se on vähän hassu paikka kiittää. USA:ssa ollaan vuosikausia harrastettu tätä lasten itsetunno "parantamista" ja se on johtanu kauheeseen kriisiin...
.

En jaksa lukea koko vitjaa, vastauksia on niin paljon että menisi liikaa aikaa. Kommentoin vain tätä. Kuulun siihen ilmeisesti vanhempaan sukupolveen (?) ja elin sellaisessa ympäristössä, jossa ihailtiin vaatimattomuutta. Minua kehuttiin äärimmäisen harvoin. Ei edes silloin, kun loistin tietyissä aineissa koulussa ja sain kymppejä. Aina piti pyrkiä parempaan ja parempaan... Olisi ollut kiva, kun joskus olisi kiitetty ja kehuttu! Nyt kärsin huonosta itsetunnosta ja sairaalloisesta perfektionismista, koska koen, ettei mikään riitä.

Mitä tulee tuohon USA-väitteeseen, puppua on. Siellä ihmisillä on sentään ITSETUNTO. Kehutaan ja kannustetaan muita. Olen nähnyt melko läheltä!

 

Mä oon nyt kokeillu ninan tapaa viikon, ja aika raskasta on ollut.
Toinen lapsista on nyt itse sit päättänyt nukkua klo 8 - 18, ja toinen taas nukkuu 21 - 07 . Lapset ei oikein näe toisiaan eri rytmin takia, ja itse olen suht poikki kun en ole saanut juuri lainkaan nukkua :/
Ja tämä joka valvoo yöt, ei sitten pärjäilekään sillon yksin. Kerran yritin selittää, että äiti päättää itsestään ja menee nyt nukkumaan, mutta lapsi olikin sitten yöllä saanut ulko-oven auki ja häipynyt!