Niin voimiakuluttava 4v

[buleria]

.. täällä itkua väännään, kun tänään taas koko päivä on ollut pelkkää tahtojen taistoa tuon 4v tytön kanssa.., en enää tiedä miten toimia ja miten ylipäänsä jaksan. Kukaan ei voi enempää ketään rakastaa, kuin minä häntä, ja jumaliste oikean käteni laitan vakuudeksi siitä, että kaikkeni olen yrittänyt , mutta tuo tyttö ei usko mitään! Ei sitten mitään, ei koskaan! Puhuu kavereilleen ja perheelleen rumasti, on itsekäs ja määräilevä..yms. Rangaistukset on koetettu laidasta laitaan, laihoin tuloksin..

Juuh, en edes tiedä mitä haen tällä aloituksella, nyt vaan on niin paha mieli, että oli pakko avautua..

 

[.]

Sama homma täällä! Rankkaa on ja en tiedä mitä tässä pitäisi tehdä ?

 

[buleria]

vastaavaa tapausta.. olisin kaivannut kommentteja, edes jonkinlaisia..

 

[vieras]

Voitko laittaa jotain esimerkkiä tilanteista ja kuinka olette toimineet/rangaisseet?

 

[peesaan]

Ihan samanlainen tyttö on meilläkin ja ikää kohta 6v..... Tiedän tunteen. Tyttö on kova, mutta minä olen kovempi. Mutta harmittaa aina se jatkuva vääntäminen asioista. Ja tuo rumasti puhuminen on kyllä kaikista pahinta Ja vieraille ihmisille saattaa laukoa mitä tahansa tai jättää kiittämättä tai anteeksi pyytämättä... Ikävää ja niin raivostuttavaa huonoa käytöstä! Ja tiedän että ei saisi, mutta vertaan monesti isoveljiinsä (ei xxx koskaan ole puhunut vieraille noin rumasti jne.).

 

[vieras]

Minä itse olin tuollainen hirviölapsi aikanaan, ja äiti repi hiukset päästään mun kanssani. Nyt olen tooodella rauhallinen ja kiltti ihminen. Mutta mikään kurinpito ei tepsinyt muhun ollenkaan, murrosiästä puhumattakaan, olin ihan hirvee rääkyvä murkku... Sitten rauhoituin vasta parikymppisenä. Siihen aikaan oli vielä tukkapöllyt ja luunapitkin käytössä.

 

[äippä]

Pojan kanssa rankkaa välillä. Useinkin. Tänään oli niin noloa mennä kirjastoon, kun heti ovesta sisään astuttaessa alkoi se kauheas huuto ja potkiminen. Yritin ottaa pojan kainaloon ja lähteä pois, mutta tietenkin kirjat (joita olin menossa palauttamaan) alkoi hälyttämään. Joten siinä sitten huutava lapsi rimpuillen toisessa kädessä, naama punaisena, hiki valuen palautin kirjoja automaattiin. Ja jos tästä ei jo tarpeeksi kammottavaa tullut, niin loppu silauksen antoi se ihastuttava vanha rouva, joka tuli siihen nyrpeänä minut haukkumaan ja kertomaan, että minun lapseni ei jaksa kävellä.

 

[buleria]

Vierailija tuosta ihanasta kommentista " sama täällä" se just pelasti mun maailmani tällä hetkellä, kiitos!

Noh esimerkkejä riittää vinopino, nyt mainitsen vaikka viimeisimmän: Tytön jo vanhempi kaveri(12v) tuli leikkimään meidän pihaan hänen kanssaan, myös minä ja kuopus (2v) olimme pihalla, joten kuulin , kun tyttöni puhui koko aika rumasti kaverilleen, tyyliin: mä haluun, että sä meet kotiin kun sä aina pilaat kaiken! Ei noin, näin se pitää tehdä, sä et osaa mitään! sä oot tosi tyhmä! Yms. Ja tämä kyseinen tyttö todellakin on oikea ihanne varhaistein, aina käyttäytyy mallikekpoisesti! Rangaistukseksi, tyttöni sai mennä omaan huoneeseensa yksi, ja tämä kaveri jäi leikkimään pikkusiskon kanssa. Minä hetken päästä juttelin tytön kansaa ja selitin hyvinkin kertovalla ( en kysyvällä) äänellä, miksi hän joutui huoneeseensa ja miksi näin ei voi toimia..

Ihan todella koen epäonnistuneeni, olen kotiäiti, joten tämä tällähetkellä on ainoa työni..

Lisään vielä, että itse olen ollut ihan hirveä (äitini mukaan ensimmäiset 20v) ja mieheni on sitö edelleenn, joten ehkä se vaan on niin, että sitä saa mitä tilaa..

 

[vieras]

Mulla on 4½v tyttö ja allekirjoitan IHAN KAIKEN, mitä ekassa tekstissäsi laitoit. Eniten itseäni harmittaa tuo rumasti puhuminen Mutta pakko kyllä myöntää, että 4½-vuotias on jo helpompi kuin 4-vuotias - ainakin meillä Tai sitten se johtuu siitä, että 2½v pikkuveli on aloittanut sen luokan uhmaamiset, että tytöllä ei ole enää tarvetta olla perheen räyhä Tyttö on nykyään hyvinkin sopuisa ja aina sitä enemmän, mitä pikkuveli rähjää

 

[Januliittus]

Meillä 4v tyttö saa mut monesti itkemään ku on niin mahdoton että en enää tiedä mitä sen kanssa tehdä kiukuttelua aamusta iltaan ihan turhista asioista. Pikkusiskon kiusausta ja ovien paiskomista. Olen tällä hetkellä raskaana ja tuntuu etten jaksa sitäkään vähää mitä ennen jaksoin! No jospa nää hermot taas vähän palautuisi synnytyksen jälkeen, mutta vois tuo tyttökin vähän tulla vastaan ja rauhoittua :snotty:

 

[buleria]

kyyneleet tulee noroina just nyt.. Ihanaa, että muillakin vastaavia kokemuksia, etten ole ainoa. Tiedätteko, se jos mikä antaa voimia jaksaa! Välillä vaan tuntuu,että minä ainoastaan olen onnistunut kasvattamaan hirviön, mutta helpottaa kummasti tietää, että muutkin ovat onnistuneet samassa..

Kiitos koko sydämestä, sillä just nyt oon tosi loppu!

 

[vieras]

Ihan todella koen epäonnistuneeni, olen kotiäiti, joten tämä tällähetkellä on ainoa työni..

Lisään vielä, että itse olen ollut ihan hirveä (äitini mukaan ensimmäiset 20v) ja mieheni on sitö edelleenn, joten ehkä se vaan on niin, että sitä saa mitä tilaa..

No eikä. En usko, että se on sinun syysi ollenkaan. Voimakastahtoisen lapsen kanssa on vaikeeta, ja on vaikeeta olla voimakastahtoinen lapsi, joka luulee aina olevansa oikeassa. Kun yrittää olla kiltisti, mutta se on vaan niin vaikeeta, kun joku ääni päässä sanoo, että minäpä tiedän paremmin kuin toi, ja minä olen nokkelampi kuin tuo.

Minä muistan lapsuudesta, mulla aina sellainen varma olo kaikesta, muka tiesin mikä on oikein ja väärin, vaikka vanhemmat kielsi tai käski. Jos minä ajattelin, että olin oikeassa, mun oli vaan pakko tehä niin. En osannut millään olla kiltisti, se tuntui vaan niin väärältä. En tiedä ymmärrätkö yhtään, kun itsekin olit voimakastahtoinen lapsi, mutta sellainen päällepäsmäri olotila. Aina jyräsin kaikki kaverit, koska minusta ne OLI vähän yksinkertasempia kuin minä, ja niitä oli helppo pomottaa, joten siitä tuli minun rooli. Mun omilla vanhemmilla ei ollut hajuakaan miten mun kanssa toimia, enkä kyllä totta puhuen tiedä itsekään miten toimisin itseni kaltaisen lapsen kanssa.

 

[Blondi]

Vierailija tuosta ihanasta kommentista " sama täällä" se just pelasti mun maailmani tällä hetkellä, kiitos!

Noh esimerkkejä riittää vinopino, nyt mainitsen vaikka viimeisimmän: Tytön jo vanhempi kaveri(12v) tuli leikkimään meidän pihaan hänen kanssaan, myös minä ja kuopus (2v) olimme pihalla, joten kuulin , kun tyttöni puhui koko aika rumasti kaverilleen, tyyliin: mä haluun, että sä meet kotiin kun sä aina pilaat kaiken! Ei noin, näin se pitää tehdä, sä et osaa mitään! sä oot tosi tyhmä! Yms. Ja tämä kyseinen tyttö todellakin on oikea ihanne varhaistein, aina käyttäytyy mallikekpoisesti! Rangaistukseksi, tyttöni sai mennä omaan huoneeseensa yksi, ja tämä kaveri jäi leikkimään pikkusiskon kanssa. Minä hetken päästä juttelin tytön kansaa ja selitin hyvinkin kertovalla ( en kysyvällä) äänellä, miksi hän joutui huoneeseensa ja miksi näin ei voi toimia..

Ihan todella koen epäonnistuneeni, olen kotiäiti, joten tämä tällähetkellä on ainoa työni..

Lisään vielä, että itse olen ollut ihan hirveä (äitini mukaan ensimmäiset 20v) ja mieheni on sitö edelleenn, joten ehkä se vaan on niin, että sitä saa mitä tilaa..

omaan huoneeseen meno ei ole rangaistus, se on palkinto kun siellä on tekemistä. jäähypenkkiin pienimmästäkin rikkeestä. niin monesti viet että istuu paikallaan. ja kun rauhoittunut kerrot miksi joutui jäähylle. itsellä villi adhd poika, ikää jo 7v, pahimmat raivot onneks taakse jääny jo.

 

[samaa täällä]

4v. poika on todella levoton, uhmaa, huutaa, näyttää nyrkkiä, kieltä, töllöilee, ei tottele,...
Ja taas toisinaan on kiltti, ajattelevainen, pitää huolta muista, halii,.. Ehkä tää helpottaa

 

[buleria]

Tuon viimeisimmän vieraan kommentti lämmitti erityisesti!

Ja meillä omaan huoneeseen joutuminen on todellakin sama kuin jäähypenkki, kun jäi mainitsematta nimittäin, että noissa tapauksisssa joutuu istumaan omalla sängyllään koskematta mihinkään ja valvon, että tämä myös tapahtuu.

 

[buleria]

, että luulen juuri tuon olevan kyseessä meilläkin, että tyttöni todellakin luulee, olevansa aina oikeassa ja arvojärjestyksessä ylempänä kuin muut.. Minä missäännimessä en ole tuota hänelle opettanut..

 

[juu]

miten teillä kotona puhutaan? mistä oppivat tuollaisen?

 

[juu]

Ihan todella koen epäonnistuneeni, olen kotiäiti, joten tämä tällähetkellä on ainoa työni..

Lisään vielä, että itse olen ollut ihan hirveä (äitini mukaan ensimmäiset 20v) ja mieheni on sitö edelleenn, joten ehkä se vaan on niin, että sitä saa mitä tilaa..

No eikä. En usko, että se on sinun syysi ollenkaan. Voimakastahtoisen lapsen kanssa on vaikeeta, ja on vaikeeta olla voimakastahtoinen lapsi, joka luulee aina olevansa oikeassa. Kun yrittää olla kiltisti, mutta se on vaan niin vaikeeta, kun joku ääni päässä sanoo, että minäpä tiedän paremmin kuin toi, ja minä olen nokkelampi kuin tuo.

Minä muistan lapsuudesta, mulla aina sellainen varma olo kaikesta, muka tiesin mikä on oikein ja väärin, vaikka vanhemmat kielsi tai käski. Jos minä ajattelin, että olin oikeassa, mun oli vaan pakko tehä niin. En osannut millään olla kiltisti, se tuntui vaan niin väärältä. En tiedä ymmärrätkö yhtään, kun itsekin olit voimakastahtoinen lapsi, mutta sellainen päällepäsmäri olotila. Aina jyräsin kaikki kaverit, koska minusta ne OLI vähän yksinkertasempia kuin minä, ja niitä oli helppo pomottaa, joten siitä tuli minun rooli. Mun omilla vanhemmilla ei ollut hajuakaan miten mun kanssa toimia, enkä kyllä totta puhuen tiedä itsekään miten toimisin itseni kaltaisen lapsen kanssa.

et kuulosta voimakastahtoiselta vaa vanhempasi nössöiltä. olit vaan tottunut että saat tehdä mitä haluat.

 

[buleria]

kaksikielinen perhe meillä, suomi-espanja, ja aina kaikki käännettynä ei kuulosta yhtä kauniilta kuin alkuperäiskielellä, ja lapset kyllä kääntävät kaiken tarvittaessa.. En kuitenkaan usko tuon olevan mikään syy erityisesti. Meillä ei myöskään kirpilla klasten kuulleen, eikä "tapella" miehen kanssa.., muuten ehkä meillä puhutaan ns.asioista niiden nimillä", eli ei mitään kirjakieltä.., ja meillä todellakin puhutaan paljon ja kovaa!

Silti, olisin tyytyväinen, jos lapseni kielenkäyttö olisi edes verrattavissa omaani, mutta ei, hän aliarvioi muita ja puhuttelee heitä ( ja omaa perhettään myös rumasti), jota minä, eikä muu perhe taatusti tehdä!

 

[vieras]

Ihan todella koen epäonnistuneeni, olen kotiäiti, joten tämä tällähetkellä on ainoa työni..

Lisään vielä, että itse olen ollut ihan hirveä (äitini mukaan ensimmäiset 20v) ja mieheni on sitö edelleenn, joten ehkä se vaan on niin, että sitä saa mitä tilaa..

No eikä. En usko, että se on sinun syysi ollenkaan. Voimakastahtoisen lapsen kanssa on vaikeeta, ja on vaikeeta olla voimakastahtoinen lapsi, joka luulee aina olevansa oikeassa. Kun yrittää olla kiltisti, mutta se on vaan niin vaikeeta, kun joku ääni päässä sanoo, että minäpä tiedän paremmin kuin toi, ja minä olen nokkelampi kuin tuo.

Minä muistan lapsuudesta, mulla aina sellainen varma olo kaikesta, muka tiesin mikä on oikein ja väärin, vaikka vanhemmat kielsi tai käski. Jos minä ajattelin, että olin oikeassa, mun oli vaan pakko tehä niin. En osannut millään olla kiltisti, se tuntui vaan niin väärältä. En tiedä ymmärrätkö yhtään, kun itsekin olit voimakastahtoinen lapsi, mutta sellainen päällepäsmäri olotila. Aina jyräsin kaikki kaverit, koska minusta ne OLI vähän yksinkertasempia kuin minä, ja niitä oli helppo pomottaa, joten siitä tuli minun rooli. Mun omilla vanhemmilla ei ollut hajuakaan miten mun kanssa toimia, enkä kyllä totta puhuen tiedä itsekään miten toimisin itseni kaltaisen lapsen kanssa.

et kuulosta voimakastahtoiselta vaa vanhempasi nössöiltä. olit vaan tottunut että saat tehdä mitä haluat.

Ei mun vanhemmat olleet nössöjä, päin vastoin. Yrittivät pitää kovaa kuria, siksi olimme tukkanuottasilla melkein joka päivä. Selkeät säännöt oli, minusta ne oli epäoikeudenmukaisia, joten tanssin oman pillini mukaan.

 

[buleria]

Tuon "juu":n kommentti, pakko kysyä oliko tarkoitettu minulle (ap) vai vieraalle? Molemmissa tapauksissa luulen, että et osunut naulan kantaan..

 

[vieras]

jos ei muuten saa huomiota ja reagointia aikaan,on parempi saada negatiivisia palautteita kuin ei mitään.
kamalinta lapselle on se, kun ei saa mitään palautetta ja kukaan ei reagoi.

 

[buleria]

jos näkisitte edes hetken meidän normaaliaelämää, niin tietäisitte, että huomionpuutteesta ei meidän lapset kärsi, ihan oikeesti olen heidän kanssaan ja yritän parhaani saada heidät tuntemaan itsensä maailman rakastetuimmaksi!

 

[a]

En ole nähnyt teidän tilanteitanne, mutta väistämättä tulee mieleen että jos
te kokeilisitte toisenlaista suhtautumista lapsiinne.
Jos nykyinen tapa ei tuota tuon kummempaa tulosta, olisko muutoksen
paikka?
Mulla ihan kohtalaisen voimakastahtoinen lapsi, nyt jo isompi,
hän on luonteensa näyttänyt pienestä saakka.
Ihan jo pienestä saakka huomasin että hän reagoi välittömästi siihen
minkälainen minä olin ja miten käyttäydyin.
Jos räyhäsin, lapsikin oli samanlainen ja uho nousi.
Löysin sopivan mallin, jota noudatin. Sen enempää en kerro.

 

[a]

En ole nähnyt teidän tilanteitanne, mutta väistämättä tulee mieleen että jos
te kokeilisitte toisenlaista suhtautumista lapsiinne.
Jos nykyinen tapa ei tuota tuon kummempaa tulosta, olisko muutoksen
paikka?
Mulla ihan kohtalaisen voimakastahtoinen lapsi, nyt jo isompi,
hän on luonteensa näyttänyt pienestä saakka.
Ihan jo pienestä saakka huomasin että hän reagoi välittömästi siihen
minkälainen minä olin ja miten käyttäydyin.
Jos räyhäsin, lapsikin oli samanlainen ja uho nousi.
Löysin sopivan mallin, jota noudatin. Sen enempää en kerro.