niin väsynyt tähän elämään....

["vierailija"]

Miehen kanssa ei mitään yhteistä enää tai no lapsi. Minua painaa moni asia mutta miestä ei kiinnosta. Kerran on kysynyt mikä on ja kun sanoin niin siihen vaan tiuskasi,että jaha eikä enää asiasta puhunut. En jaksa tällästä enää. Kävin sanomassa,että tahon erota niin siihen ei sanonut mitään ei yhtää mitään. Olen hänelle ihan hälläväliä....itken täälä silmät päästä ja huomenna pitäs jaksaa hoitaa pientä lastamme. Tuntuu niiin pahalta kun ei yhtään välitä....muutenkaan kun minusta ei kukaan ole koskaan välittänyt.... Onko muita joilla samanlainen tilanne? Miten jaksoitte?

 

["vieras"]

Minkä ikäinen lapsi on? Voisko sulla olla synnytyksen jälkeistä masennusta? Sehän voi tulla jopa vuosi synnytyksen jälkeen.

 

["vieras"]

Ota tilanne mahdollisuutena uuteen ja parempaan elämään! Pääset eroon miehestä joka ei ole sinun arvoinen! Parempi on olla kaksin lapsen kanssa kuin yhdessä miehen kanssa joka tekee sinulle vain pahan mielen!

 

["Marion"]

Oisko sulla vaan masennusta vai suhde oikeesti retuperällä? Mie ainakin olin aika laillla sekasin synnytyksen jlkeen. Ja kyllä on muitaki jotka itkee tai on itkenyt. Et ole yksin siinä mielessä. Synnytyksen jlkeen yhden riidan päätteeksi juoksin kadulle sukat jalassa vesi sateessa kun tuntui etten enää jaksa. Mutta nykyään edelleen rakastan kun hormonimyrskyt ovat vähän rauhoittuneet. Tsemppiä ja halaus! Ja kyllä siltä aina tuntuu kun menee puistoihin yms. et kaikil muilla on täydellistä, mutta ei pidä paikkaansa!

 

["vierailija"]

lapsi on kohta vuoden. ei minulla ole synnytyksen jälkeistä masennusta vaan olen masentunut,koska meillä ei ole enää miehen kanssa mitään yhteistä....ei puhu mulle mitään,ei hellyyttä,ei seksiä,ei sitten yhtään mitään. ja siis ei mitään pettämis kuvioo ole kummiskaan. lapsesta mies välittää ja sen asioista jotakin puhelee,joka on hieno asia. ja lapsen kanssa mies on minkä töiltää ehtii mutta ei oikein osaa huolehtia tai lukea lasta,että millon sillä on mikäkin (nälkä,väsy ym. tai mitä vaatetta pistää sille ym. joka asiaan kysyy minulta neuvoa) ja minua ahdistaa kun ei voi opetella tulkitsemaan...eli siis aina mun oltava läsnä...ois kiva jossain joskus käydä yksin. ja kun näistä sanonut sille nii ei niistä puhu mitään,poistuu tilanteesta! ja paljon muita ongelmia myös on.

 

["vieras"]

Mun mieskin kysyy aina et mitä milloinkin lapsille päälle ja mitä milloinkin syövät. Isänä on ollut kuitenkin jo kohta 8 vuotta ja nää asiat ei vaan mene perille. Vaikka on osallistunut lasten hoitoon ihan vauvoista asti. Kysyy myös et pitäskö nyt vaihtaa vaippa tai yöpuku päälle. Eli meillä on ainakin ihan täysi mahdottomuus et mies oppisi tulkitemaan lapsia täysin koskaan.

Lähtiskö miehes sun kans vaikka perheneuvolaan yhdessä puhumaan teidän asioista?

 

[vierilija]

niin siis tuntuu,että olen vain hänen lapsensa äiti ja muulla ei ole väliä. voi kuullostaa turhalta valitukselta mutta minulle tämä on oikeasti ahdistavaa. olisi mukava olla jotakin muutakin kuin äiti.

 

["vierailija"]

tuskin lähtee keskustelemaan mihinkään, kun ei suostu edes mulle sanomaan mitään. ei siis sano yhtään mitään kun yritin tänään asiaa ottaa esille,ja olen siis yrittäny monena muunakin päivänä. ja siis, jos ei isä opi tulkitsemaan lasta yhtään niin miten voin koskaan käydä missään yksin? nyt olen kohta ollut vuoden kotona käymättä missään....olis jo aika päästä johonkin. mutta jos mies ei tajua millon lapsella nälkä tai jano ni miten siinä mihinkään lähdet?

 

["vieras"]

Lähdet vaan reippaasti johonkin. Laita vaikka miehelle lapulle ajat jolloin lapsi syö tai juo ja menee nukkumaan tai vois vaikka vaipan vaihtaa kyllä ne pärjää jotenkin.