Niin vaan käy meillekin! (ero)

[Vieras]

Eihän näin pitänyt koskaan käydä. =(
Esikoinen 5, toinen tulossa. Minä 23, mies 26. Yhdessä ollaan oltu 7 vuotta.
Rakastetaan vielä toisiamme ja kaikki periaatteessa ok, mutta ei sittenkään.

En osaa antaa miehelle tilaa. En itse käy koskaan missään ja huono itsetunto vaivaa. En osaa päästää miestä minnekään vahtimatta / kyselemättä ja nalkuttamatta. En juomaan, en kavereille useaksi tunniksi. Olen varmaan läheisriippuvainen. Mies haluaisi jatkaa, minä myös.
Mutta ei tästä mitään tulee, nyt meillekin käy niin kuin useimmille teinivanhemmille ja nuorena alkaneille.
Olen niin katkera vielä, kun mies osaa nauttia elämästäkin etten haluaisi hänellä edes kivaa olevan. Tiedän, kuulostaa lapselliselta. Sitä se onkin.
Mies on pettänyt 6 vuotta sitten. Aina pelkään tapahtuvan uudelleen. Vittuilen siitä.

Että voikin hajottaa. En ole koskaan edes asunut omillani, ei ole minkäänlaista tukiverkostoa. Mies tietenkin hoitaa lapsia yhtä paljon kuin minä, mutta silti. Vielä raskaushormonit tähän päälle. =(

 

[Nauta]

Älkää luovuttako liian helposti!

 

[triplamama]

timeout! jos te kumpikin haluatte jatkaa, niin eikö olisi keskustelun paikka, vaikka jonkun ammatilaisen luona??? seurakunnilla on semmosia perheneuvojia tms ja nehän vois auttaa? minusta ei kannata luovuttaa, jos kumpikin haluaa jatkaa ja rakkautta vielä löytyy. kyllä noi käytännön rutiinit ja menemiset saa aikuinen ihminen toisen kanssa sovittua. voimia.

 

[Aaban]

hmm. Tämä ei nyt varmasti auta yhtään, mutta eikö kannattaisi vielä kokeilla? Puhuisitte kaikki asiat selviksi ja sopisitte "pelisäännöistä", joista molemmat varmasti pitävät kiinni. Aloittaisitte tavallaan kaiken alusta. Teillä voisi olla hyvät mahdollisuudet, koska rakkautta on vielä ja tiedostatte sen, mistä ongelmanne johtuvat.

 

[Ap]

Älkää luovuttako liian helposti!

Ollaan tai oikeastaan minä olen miettinyt jo useamman kerran eroa. Aina ollaan selvitty, mutta nyt on tuntunut jo pitempään, että ei...
Ei tule enää mitään.

 

[Pessi]

Ehkä ei hormonihöyryissä kannata tehdä vakavia päätöksiä? Kyllä voitte varmasti saada asiat selvitettyä, jos haluatte.
Joskus erokin voi tietysti olla koko perheen parhaaksi

 

[ViuhVauh]

Ja aina on ammattilaisia, jotka auttavat selvittämän tilannetta ja ratkomaan ongelmia. Kaikkia ongelmia ei varmaankaan tule edes itse ajateltua, on helpottavaa kun joku muu niistä sanoo ja sen jälkeen auttaa niistä yli!!

Koittakaa vielä, hakekaa apua ja keskustelkaa!!! :hug:

 

[Ap]

Aaban ja triplamama: Tilanne on vaan pahentunut minun puoleltani koko ajan, varsinkin nyt raskaana ollessa. En osaa antaa tilaa, en kai edes halua. En halua että toisella on kivaa, kun en itsekään osaa itsekseni olla hauskaa pitämässä millään tavalla. En kai edes ole aikuinen, koska ei minusta ole sopimaan miten toinen saa mennä. Kun en haluaisi hänen menevän.

En halua kahlita toista, joten tämä on viimeinen ja tällä hetkellä ainoa vaihtoehto.
On hirveää kuvitella aina toisen pettävän ja odotan vain, että toinen tulisi kotiin jos joskus edes jossain käy..

 

[Tallu -]

Mä kyllä ehdottaisin olemaan vielä yhdessä ainakin raskauden loppuun saakka, ja ehkä hetken sen jälkeenkin... että pääsisit noista raskaushormoneista Ne nimittäin vaikuttavat tosi paljon ajatuksiin, ja itsekin ihmettelet myöhemmin, että miten mä silloin saatoinkaan noin ajatella, vaikka ne ajatukset on niin oikeita ja tosia juuri sillä hetkellä kun on raskaana ja tuntuu ikävältä.

Haluatte molemmat jatkaa, se on hyvä merkki. Ja rakkauttakin riittää. Ei silloin erota kannata, vaan ottaa suhteeseen ns. aikalisä, eli ollaan yhdessä ja mietitään mikä elämässä onkaan tärkeää. Usein pitkissä suhteissa rakkauskin tuntuu välillä loppuvan, silloin pitää antaa tahdon jatkaa. Pappikaan ei vihkipuheessaan turhaan kysy, että tahdotko? Tärkeintä pitkässä parisuhteessa on siis tahto olla yhdessä juuri tuon ihmisen kanssa. Jos tuo tahto puuttuu, niin sitten saattaa erokin olla lähellä.

Mutta te älkää nyt vielä luovuttako! :hug:

 

[vieras]

timeout! jos te kumpikin haluatte jatkaa, niin eikö olisi keskustelun paikka, vaikka jonkun ammatilaisen luona??? seurakunnilla on semmosia perheneuvojia tms ja nehän vois auttaa? minusta ei kannata luovuttaa, jos kumpikin haluaa jatkaa ja rakkautta vielä löytyy. kyllä noi käytännön rutiinit ja menemiset saa aikuinen ihminen toisen kanssa sovittua. voimia.

Peesi tähän, menkää juttelemaan perheneuvojan luo...

 

[haukankatse]

Vaikeiden aikojen läpi täytyy vain päättää mennä yhdessä. Jonain päivänä huomaatta, että se kannatti ja sen jälkeen ootte vahvempia.
Jos ei muu auta niin ajatelkaa lapsianne ja pysykää päätöksessä.

 

[triplamama]

Aaban ja triplamama: Tilanne on vaan pahentunut minun puoleltani koko ajan, varsinkin nyt raskaana ollessa. En osaa antaa tilaa, en kai edes halua. En halua että toisella on kivaa, kun en itsekään osaa itsekseni olla hauskaa pitämässä millään tavalla. En kai edes ole aikuinen, koska ei minusta ole sopimaan miten toinen saa mennä. Kun en haluaisi hänen menevän.

En halua kahlita toista, joten tämä on viimeinen ja tällä hetkellä ainoa vaihtoehto.
On hirveää kuvitella aina toisen pettävän ja odotan vain, että toinen tulisi kotiin jos joskus edes jossain käy..

hmmm, jos miehellesi on ulkona bailaaminen tärkeämpää kuin perheen kanssa oleminen ja sinun tukeminen, niin hän ei kyllä ole vastuullinen aikuinen. elämässä on muutakin kivaa, kuin hauskan pito kodin ulkopuolella. koettakaapa puhua, silleen aikuisesti. eli toinen pauhaa eka kaiken ulos, toinen on hiljaa, kuuntelee ja ymmärtää, ei sano eikä arvostele. sitten tauko ja toisen vuoro. eikä syytellä toisia vaan sanotaan vain, mikä itseä painaa, mikä veeituttaa, mikä ahistaa, miten tahtoo elämän olevan. voimia.

 

[viivu]

Älkää luovuttako! Ammattiapua vaan hakemaan. Me ollaan selvitty ilman sitä, vaikka mäkiä on ollut kovasti 15 vuoden aikana. Itse olen ollut 15v kun olen mieheni kanssa seurustelemaan alkanut. kyllä se siitä...

 

[Ap]

Tallu: Siksi me ei varmaan ollakaan menty naimisiin. Koska ehkei kummallakaan loppu peleissä ole uskoa siihen, että tämä olisi loppuelämän juttu. Nytkin mies on kavereiden luona ja minä kitisen yksin..
Kukaan ei estä lähtemästä minnekään, mutta märisen vaan kotona katkerana.
Vituttaa olla tällainen, mutta kun mietin niin aiemmassakin suhteessa olen ollut samanlainen. =(

 

[Aaban]

Voisiko miehesi harkita sellaista vaihtoehtoa, että ei sitten menisi. Siis jos kyse on esim. ravintolassa käynneistä. Läheskään kaikki pariskunnat eivät kulje eri teillä vaan menevät sitten yhdessä silloin, kun se on mahdollista. Perhe etusijalle...

 

[Ap]

hmmm, jos miehellesi on ulkona bailaaminen tärkeämpää kuin perheen kanssa oleminen ja sinun tukeminen, niin hän ei kyllä ole vastuullinen aikuinen. elämässä on muutakin kivaa, kuin hauskan pito kodin ulkopuolella. koettakaapa puhua, silleen aikuisesti. eli toinen pauhaa eka kaiken ulos, toinen on hiljaa, kuuntelee ja ymmärtää, ei sano eikä arvostele. sitten tauko ja toisen vuoro. eikä syytellä toisia vaan sanotaan vain, mikä itseä painaa, mikä veeituttaa, mikä ahistaa, miten tahtoo elämän olevan. voimia.

Asia kun juuri ei ole näin..
Mies käy ehkä pari kertaa vuodessa baarissa. Olutta ottaa kerran, pari kuussa ja ehkä kerran kuussa korkeintaan käy ( kävisi) kavereillaan ja siellä sitten luihuaakin aamuun asti ja se vituttaa. Mutta viimeksi juhannuksena olen nähnyt päästänyt ja silloinkin yö päättyi riitaan. Itse en ota alkoholia juuri koskaan, enkä varsinkaan käy baareissa..
Ja hauskan pidolla tarkoitan ihan yleisesti, että hän osaa nauttia normaalin ihmisen tavoin elämästä myös ilman minua. Minä taas en osaa ilman häntä ja olen sitten siitä katkera ja vittumainen, nalkuttava akka.

 

[Ap]

Ja tarkennan vielä, että mieheni ei ole KOSKAAN sanonut minua nalkuttavaksi tai vittumaiseksi, vaan se on minun oma mielipide. Ja pointti on se, etten IKINÄ, KOSKAAN haluaisi hänen menevän minnekään. Koska en käy itsekään, vaikka mies jopa patistaa.

 

[Aaban]

Miksi et haluaisi hänen menevän?

 

[Ap]

Miksi et haluaisi hänen menevän?

En tiedä. Kai koska en itsekään käy koskaan missään, en ole mikään perusiloinen joka nauttisi elämästä tai edes sen pienistä asioista joista muut riemuitsevat. Saatan käydä joskus kaverilla kahvilla ja se on siinä.
En osaa olla yötä erossa ilman pakkoa, saati viikonloppua.
En ole miehen puolesta iloinen, jos se käy vaikka kavereillaan ja nauttii siitä aidosti. Vittuilen vaan.
Mutta tajuan kuitenkin että olisi miehellekin paljon parempi olla jonkun "normaalin" kanssa

 

Toista ihmistä ei voi omistaa, eikä voi kahlita. Jokaisella ihmisellä on oikeus omaankin elämään. Jos suhteessa ei ole tilaa hengittää, se päättyy eroon tai kuolee muuten.

 

[triplamama]

kuule, mene oikeasti juttelemaan jonnekin, mä en ainakaan enää muuta osaa sanoa. voimia.

 

[kissamamma]

Anna vaan miehesi välillä viihteelle mennä, et sä siihen kuole

 

[mintsu]

Mutta etkö vois sit ajatella hakevas apua ongelmaan? koska sustahan tää ilmeisesti pitkälti johtuu.. varaa aika psykologilta et saat puhua. eihän ongelmat muuta ku siirry joskus uuteen suhteeseen, jos niitä ei käsitellä, jos ette kumpikaan edes halua erota.

 

[Tallu -]

Yksinkertaisinta on muuttaa itseään - ja siitä on helpointa aloittaa. Sitten voi tarkastella tilannetta uudelleen, kun on ensin yrittänyt itsensä kanssa kaikkensa.

Nyt mä menen katsomaan Tahdon asiaa ykköseltä =)

 

[Ap]

Toista ihmistä ei voi omistaa, eikä voi kahlita. Jokaisella ihmisellä on oikeus omaankin elämään. Jos suhteessa ei ole tilaa hengittää, se päättyy eroon tai kuolee muuten.

Näinhän meille on käymässäkin.

Enkä haluamitään apua itselleni hakea. Ennemmin eroan ja vietän vaikka loppuelämäni yksin. =/