Niin siinä vain kävi, että palattiin miehen kanssa yhteen

[Itsekin virheitä tehnyt]

Ehkä olen idiootti, kun halusin vielä jatkaa, mutta en vaan halua elää ilman miestäni.

Oli siis lähetellyt "kyseenalaisia" viestejä kaverilleni, tyyliin haluan sua ja oon ihastunu suhun jne..

Rakkaus voitti, kummankin osalta. Uskon ja tiedän, että kyllä mies rakastaa vain minua. Ehkä olen idiootti kun en ole niin ehdoton, mutta en halua luopua hänestä tuollaisen vuoksi.

Toisaalta nytpähän tiedän, että jos toistamiseen käy jotain vastaavaa, pärjään kyllä itseksenikin ja ilman miestä. En nyt sentään mahdottomia anna anteeksi!!

 

[vieras]

Tsemppiä!

 

[Niinpäniin...]

Ja Mervi Tapola siellä kirjoittaa?

 

[noh]

Jokainen tekee omat ratkaisunsa....

 

[no no no!!!!]

Oletpas melkonen kynnysmatto... Nyt se äijä luulee, että voi tehdä mitä vaan ja aina saa anteeksi. Ja turha selitellä, että "ei se enää koskaan tekis niin, se lupasi..." Bullshit, sanon minä! Ottaa päähän sun puolesta, ap!Mitä sä teet tollasella roskalla?? usko pois vaikka mitä väität: Jos ja kun ukkos sua pettää seuraavan kerran henkisesti tai fyysisesti, niin sä et lähde mihinkään. Annat taas anteeksi. No minkäs teet, show must go on...

 

[Ap]

Ja Mervi Tapola siellä kirjoittaa?

Eli siis se todella on niin, että kumppanille ei saisi antaa virheitä ja tuon kaltaisia loukkauksia anteeksi? Että ihmiset ovat kyynisiä, ja ovat sitä mieltä, että virheistä ei voi ottaa opiksi ja niin edelleen.

Minä kun uskon siihen, että jokainen ihminen tekee virheitä - vaikka mitään kamalaa ei kukaan koskaan tahtoisi kokeakaan tai ehkä tehdäkään. Ja uskon myös siihen, että virheistään voi oppia. Ja että ihmiset muuttuvat. Ja jos eivät muutu, niin sitä ei pidä enää sietää tai ymmärtää.

 

[Veera]

Ihmiset ihan oikeasti tekee virheitä.. ja voi tehdä myös vahingossa.. oikeasti.

 

[MorbidMama]

Kaikkea hyvää teille! Toivottavasti onnistuu.. =)

 

[näin on]

Ja Mervi Tapola siellä kirjoittaa?

Eli siis se todella on niin, että kumppanille ei saisi antaa virheitä ja tuon kaltaisia loukkauksia anteeksi? Että ihmiset ovat kyynisiä, ja ovat sitä mieltä, että virheistä ei voi ottaa opiksi ja niin edelleen.

Minä kun uskon siihen, että jokainen ihminen tekee virheitä - vaikka mitään kamalaa ei kukaan koskaan tahtoisi kokeakaan tai ehkä tehdäkään. Ja uskon myös siihen, että virheistään voi oppia. Ja että ihmiset muuttuvat. Ja jos eivät muutu, niin sitä ei pidä enää sietää tai ymmärtää.

Jos on kerran pettänyt sen tekee toisenkin kerran jos anteeks annetaan. Tosi homma.

 

[Dynamiitti]

Ja Mervi Tapola siellä kirjoittaa?

Eli siis se todella on niin, että kumppanille ei saisi antaa virheitä ja tuon kaltaisia loukkauksia anteeksi? Että ihmiset ovat kyynisiä, ja ovat sitä mieltä, että virheistä ei voi ottaa opiksi ja niin edelleen.

Minä kun uskon siihen, että jokainen ihminen tekee virheitä - vaikka mitään kamalaa ei kukaan koskaan tahtoisi kokeakaan tai ehkä tehdäkään. Ja uskon myös siihen, että virheistään voi oppia. Ja että ihmiset muuttuvat. Ja jos eivät muutu, niin sitä ei pidä enää sietää tai ymmärtää.

Itse antaisin ehkä kerran anteeksi mutta toinen kerta tekisi tiukkaa. Tekisi kyllä se ensimmäinenkin.. Itse nimittäin satuin tutustumaan mieheen joka paljastui krooniseksi pettäjäksi ja valehtelijaksi. Enää en usko mihin tahansa satuihin kovin herkästi ennenkuin olen ottanut kaikki taustat selville..

 

[Peuhu]

Itse tiedän pariskunnan jotka on olleet yli 30 vuotta yhdessä. Menneisyydessä kummallakin oli jossainvaiheessa jotain sekoilua (kymmeniä vuosia sitten) ,ovat edelleen yhdessä ja onnellisia siitä että ovat pyseneet yhdessä.

Tsemppiä ap.lle., sulla on laaja sydän ja sellaisia tarvitaan aina maailmassa

 

[Rokkivosu]

Ja Mervi Tapola siellä kirjoittaa?

Eli siis se todella on niin, että kumppanille ei saisi antaa virheitä ja tuon kaltaisia loukkauksia anteeksi? Että ihmiset ovat kyynisiä, ja ovat sitä mieltä, että virheistä ei voi ottaa opiksi ja niin edelleen.

Minä kun uskon siihen, että jokainen ihminen tekee virheitä - vaikka mitään kamalaa ei kukaan koskaan tahtoisi kokeakaan tai ehkä tehdäkään. Ja uskon myös siihen, että virheistään voi oppia. Ja että ihmiset muuttuvat. Ja jos eivät muutu, niin sitä ei pidä enää sietää tai ymmärtää.

Jos on kerran pettänyt sen tekee toisenkin kerran jos anteeks annetaan. Tosi homma.

Ei aina :saint:

 

[Ap]

Ja Mervi Tapola siellä kirjoittaa?

Eli siis se todella on niin, että kumppanille ei saisi antaa virheitä ja tuon kaltaisia loukkauksia anteeksi? Että ihmiset ovat kyynisiä, ja ovat sitä mieltä, että virheistä ei voi ottaa opiksi ja niin edelleen.

Minä kun uskon siihen, että jokainen ihminen tekee virheitä - vaikka mitään kamalaa ei kukaan koskaan tahtoisi kokeakaan tai ehkä tehdäkään. Ja uskon myös siihen, että virheistään voi oppia. Ja että ihmiset muuttuvat. Ja jos eivät muutu, niin sitä ei pidä enää sietää tai ymmärtää.

Jos on kerran pettänyt sen tekee toisenkin kerran jos anteeks annetaan. Tosi homma.

Ei aina :saint:

Mies ei varsinaisesti pettänyt - tosin lasken kyllä tuollaisen viestittelynkin pettämiskategoriaan. Mutta fyysisesti ei ole tehnyt mitään, ja tuskin tekeekään - koskaan ei tietenkään voi olla varma. Itse olen mennyt toisen miehen kanssa sänkyyn hetken mielijohteesta ja koska miehen kanssa oli sukset hieman ristissä; sen koommin en ole pettänyt enkä petä. Sen verran paska fiilis tuli, kadun sitä enemmän kuin mitään ja ennen kaikkea rakastan (rakastin silloinkin) miestäni enemmän kuin mitään tai ketään.

 

[ww]

Olitteko ap kauan erossa miehesi kanssa? Me ollaan oltu miehen kanssa n. kk erossa, koska mies viestitteli yhden naisen kanssa. Kumminkin yhteinen pitkä menneisyys ja yhteiset lapset painaa tosi paljon päätöksen teossa, jatkaako yhdessä vai ei... Voiko luottaa toiseen enää? Toisaalta, pitkään parisuhteeseen kuuluu kriisejä, joista valitettavan usein pettäminen on yksi.

Oliko miehelläsi jotain kriisiä tai pahaa oloa, kun viestitteli? Mun miehellä todettiin lievä masennus.

 

[Ap]

Olitteko ap kauan erossa miehesi kanssa? Me ollaan oltu miehen kanssa n. kk erossa, koska mies viestitteli yhden naisen kanssa. Kumminkin yhteinen pitkä menneisyys ja yhteiset lapset painaa tosi paljon päätöksen teossa, jatkaako yhdessä vai ei... Voiko luottaa toiseen enää? Toisaalta, pitkään parisuhteeseen kuuluu kriisejä, joista valitettavan usein pettäminen on yksi.

Oliko miehelläsi jotain kriisiä tai pahaa oloa, kun viestitteli? Mun miehellä todettiin lievä masennus.

Muutaman kuukauden olimme erillämme.
En pidä asiaa enää minään, tapahtunut ei satu sydämeen. Silloin, kun sain tietää, itkin ja ulvoin ja romahdin täysin. Näinkin lyhyessä ajassa ja nopeasti olen kuitenkin löytänyt onnen uudelleen, ymmärtänyt kuinka paljon rakastan miestäni ja että elämä ei olekaan niin mustavalkoista kuin useasti ajattelee. Olen punninnut asioita monelta kantilta ja keskustellut useiden ystävieni, läheisteni, ammattilaistenkin kanssa ja saanut vain vahvistusta sille, että muutoin hyvää miestä ja suhdetta ei kannata heittää hukkaan tällaisen vuoksi.

En todellakaan kadu. Tulevasta ei voi tietää, enkä enää luota sokeasti toiseen. Mikä on vain mielestäni hyvä. Meillä meni oman käytökseni vuoksi melko huonosti noihin aikoihin. Olen kasvanut hetkessä ihmisenä valtavasti! Alkanut ajatella elämästä ja asioista yleensäkin ihan eri tavalla, kypsynyt ja katsonut myös peiliin.

 

[se muija]

Ja Mervi Tapola siellä kirjoittaa?

Eli siis se todella on niin, että kumppanille ei saisi antaa virheitä ja tuon kaltaisia loukkauksia anteeksi? Että ihmiset ovat kyynisiä, ja ovat sitä mieltä, että virheistä ei voi ottaa opiksi ja niin edelleen.

Minä kun uskon siihen, että jokainen ihminen tekee virheitä - vaikka mitään kamalaa ei kukaan koskaan tahtoisi kokeakaan tai ehkä tehdäkään. Ja uskon myös siihen, että virheistään voi oppia. Ja että ihmiset muuttuvat. Ja jos eivät muutu, niin sitä ei pidä enää sietää tai ymmärtää.

Jos on kerran pettänyt sen tekee toisenkin kerran jos anteeks annetaan. Tosi homma.

Ei aina :saint:

Mies ei varsinaisesti pettänyt - tosin lasken kyllä tuollaisen viestittelynkin pettämiskategoriaan. Mutta fyysisesti ei ole tehnyt mitään, ja tuskin tekeekään - koskaan ei tietenkään voi olla varma. Itse olen mennyt toisen miehen kanssa sänkyyn hetken mielijohteesta ja koska miehen kanssa oli sukset hieman ristissä; sen koommin en ole pettänyt enkä petä. Sen verran paska fiilis tuli, kadun sitä enemmän kuin mitään ja ennen kaikkea rakastan (rakastin silloinkin) miestäni enemmän kuin mitään tai ketään.

Tietääkö miehesi, että olet itse pettänyt häntä?

 

[Ap]

Ja Mervi Tapola siellä kirjoittaa?

Eli siis se todella on niin, että kumppanille ei saisi antaa virheitä ja tuon kaltaisia loukkauksia anteeksi? Että ihmiset ovat kyynisiä, ja ovat sitä mieltä, että virheistä ei voi ottaa opiksi ja niin edelleen.

Minä kun uskon siihen, että jokainen ihminen tekee virheitä - vaikka mitään kamalaa ei kukaan koskaan tahtoisi kokeakaan tai ehkä tehdäkään. Ja uskon myös siihen, että virheistään voi oppia. Ja että ihmiset muuttuvat. Ja jos eivät muutu, niin sitä ei pidä enää sietää tai ymmärtää.

Jos on kerran pettänyt sen tekee toisenkin kerran jos anteeks annetaan. Tosi homma.

Ei aina :saint:

Mies ei varsinaisesti pettänyt - tosin lasken kyllä tuollaisen viestittelynkin pettämiskategoriaan. Mutta fyysisesti ei ole tehnyt mitään, ja tuskin tekeekään - koskaan ei tietenkään voi olla varma. Itse olen mennyt toisen miehen kanssa sänkyyn hetken mielijohteesta ja koska miehen kanssa oli sukset hieman ristissä; sen koommin en ole pettänyt enkä petä. Sen verran paska fiilis tuli, kadun sitä enemmän kuin mitään ja ennen kaikkea rakastan (rakastin silloinkin) miestäni enemmän kuin mitään tai ketään.

Tietääkö miehesi, että olet itse pettänyt häntä?

Tietää.

 

[ww]

Olitteko ap kauan erossa miehesi kanssa? Me ollaan oltu miehen kanssa n. kk erossa, koska mies viestitteli yhden naisen kanssa. Kumminkin yhteinen pitkä menneisyys ja yhteiset lapset painaa tosi paljon päätöksen teossa, jatkaako yhdessä vai ei... Voiko luottaa toiseen enää? Toisaalta, pitkään parisuhteeseen kuuluu kriisejä, joista valitettavan usein pettäminen on yksi.

Oliko miehelläsi jotain kriisiä tai pahaa oloa, kun viestitteli? Mun miehellä todettiin lievä masennus.

Muutaman kuukauden olimme erillämme.
En pidä asiaa enää minään, tapahtunut ei satu sydämeen. Silloin, kun sain tietää, itkin ja ulvoin ja romahdin täysin. Näinkin lyhyessä ajassa ja nopeasti olen kuitenkin löytänyt onnen uudelleen, ymmärtänyt kuinka paljon rakastan miestäni ja että elämä ei olekaan niin mustavalkoista kuin useasti ajattelee. Olen punninnut asioita monelta kantilta ja keskustellut useiden ystävieni, läheisteni, ammattilaistenkin kanssa ja saanut vain vahvistusta sille, että muutoin hyvää miestä ja suhdetta ei kannata heittää hukkaan tällaisen vuoksi.

En todellakaan kadu. Tulevasta ei voi tietää, enkä enää luota sokeasti toiseen. Mikä on vain mielestäni hyvä. Meillä meni oman käytökseni vuoksi melko huonosti noihin aikoihin. Olen kasvanut hetkessä ihmisenä valtavasti! Alkanut ajatella elämästä ja asioista yleensäkin ihan eri tavalla, kypsynyt ja katsonut myös peiliin.

Ihana kuulla. Myös minä oon huomannut, että olen kasvanut, itsenäistynyt ja muuttunut ihmisenä. Pärjään yksinkin! Vaikka mies teki mitä teki ja on syypää, niin silti oma käytöksenikin oli vähän mitä oli... kyllä tämä on kasvattanut tosi paljon ja todellakin, asioita ei enää näe niin mustavalkoisena. Kaikenlisäksi kaikki pikkujutut, joista ennen pulttasin ja hermoilin, ei tunnu enää missään.

 

[peneterations]

Kyllä kakkos vaihtoehtokin riittää miehelle, ellei saa sitä, jonka eniten haluaisi.

 

[Ap]

Kyllä kakkos vaihtoehtokin riittää miehelle, ellei saa sitä, jonka eniten haluaisi.

Tuskin olisi minun kanssani aikoinaan alkanut seurustella, ellei olisi minua halunnut. Jos kommenttisi oli tarkoitus jollain lailla loukata, epäonnistuit siinä. Sinänsä ihan aiheellinen kommentti, mutta ei nyt valitettavasti saa mitään hysteriaa aikaan minussa. Minä rakastan miestäni ja hän minua, se riittää. Olen minäkin välillä tulisesti ihastunut muihin miehiin, ja haaveilen yhteiselosta heidän kanssaan tai mietin, miksei oma ukko ole sellainen ja sellainen... Ja lopulta huomaan aina, että rakastan miestäni just sellaisena kuin hän on, ja kuinka onnellinen oonkaan hänen kanssaan.

 

[vieras]

Kyllä kakkos vaihtoehtokin riittää miehelle, ellei saa sitä, jonka eniten haluaisi.

Voisiko kuitenkin olla, että vaimo on se jota eniten halusi? Ehkä siksi se toinen on ikuinen toinen...

 

[melkein saman kokenut ja miehensä rinnalle jäännyt]

Ehkä olen idiootti, kun halusin vielä jatkaa, mutta en vaan halua elää ilman miestäni.

Oli siis lähetellyt "kyseenalaisia" viestejä kaverilleni, tyyliin haluan sua ja oon ihastunu suhun jne..

Rakkaus voitti, kummankin osalta. Uskon ja tiedän, että kyllä mies rakastaa vain minua. Ehkä olen idiootti kun en ole niin ehdoton, mutta en halua luopua hänestä tuollaisen vuoksi.

Toisaalta nytpähän tiedän, että jos toistamiseen käy jotain vastaavaa, pärjään kyllä itseksenikin ja ilman miestä. En nyt sentään mahdottomia anna anteeksi!!

Saanko udella että oliko tämä ihastuminen molemminpuoleista vai ihastuiko miehesi vain ystävääsi? Jos ystävälläsikin oli tunteita miestäsi kohtaan niin miten nyt jatkossa, voitko luottaa heihin enää ollenkaan vai onko ystävyys mennyttä?

 

[Ap]

Olitteko ap kauan erossa miehesi kanssa? Me ollaan oltu miehen kanssa n. kk erossa, koska mies viestitteli yhden naisen kanssa. Kumminkin yhteinen pitkä menneisyys ja yhteiset lapset painaa tosi paljon päätöksen teossa, jatkaako yhdessä vai ei... Voiko luottaa toiseen enää? Toisaalta, pitkään parisuhteeseen kuuluu kriisejä, joista valitettavan usein pettäminen on yksi.

Oliko miehelläsi jotain kriisiä tai pahaa oloa, kun viestitteli? Mun miehellä todettiin lievä masennus.

Muutaman kuukauden olimme erillämme.
En pidä asiaa enää minään, tapahtunut ei satu sydämeen. Silloin, kun sain tietää, itkin ja ulvoin ja romahdin täysin. Näinkin lyhyessä ajassa ja nopeasti olen kuitenkin löytänyt onnen uudelleen, ymmärtänyt kuinka paljon rakastan miestäni ja että elämä ei olekaan niin mustavalkoista kuin useasti ajattelee. Olen punninnut asioita monelta kantilta ja keskustellut useiden ystävieni, läheisteni, ammattilaistenkin kanssa ja saanut vain vahvistusta sille, että muutoin hyvää miestä ja suhdetta ei kannata heittää hukkaan tällaisen vuoksi.

En todellakaan kadu. Tulevasta ei voi tietää, enkä enää luota sokeasti toiseen. Mikä on vain mielestäni hyvä. Meillä meni oman käytökseni vuoksi melko huonosti noihin aikoihin. Olen kasvanut hetkessä ihmisenä valtavasti! Alkanut ajatella elämästä ja asioista yleensäkin ihan eri tavalla, kypsynyt ja katsonut myös peiliin.

Ihana kuulla. Myös minä oon huomannut, että olen kasvanut, itsenäistynyt ja muuttunut ihmisenä. Pärjään yksinkin! Vaikka mies teki mitä teki ja on syypää, niin silti oma käytöksenikin oli vähän mitä oli... kyllä tämä on kasvattanut tosi paljon ja todellakin, asioita ei enää näe niin mustavalkoisena. Kaikenlisäksi kaikki pikkujutut, joista ennen pulttasin ja hermoilin, ei tunnu enää missään.

...Kaikella on tarkoituksensa.

 

[Ap]

Ehkä olen idiootti, kun halusin vielä jatkaa, mutta en vaan halua elää ilman miestäni.

Oli siis lähetellyt "kyseenalaisia" viestejä kaverilleni, tyyliin haluan sua ja oon ihastunu suhun jne..

Rakkaus voitti, kummankin osalta. Uskon ja tiedän, että kyllä mies rakastaa vain minua. Ehkä olen idiootti kun en ole niin ehdoton, mutta en halua luopua hänestä tuollaisen vuoksi.

Toisaalta nytpähän tiedän, että jos toistamiseen käy jotain vastaavaa, pärjään kyllä itseksenikin ja ilman miestä. En nyt sentään mahdottomia anna anteeksi!!

Saanko udella että oliko tämä ihastuminen molemminpuoleista vai ihastuiko miehesi vain ystävääsi? Jos ystävälläsikin oli tunteita miestäsi kohtaan niin miten nyt jatkossa, voitko luottaa heihin enää ollenkaan vai onko ystävyys mennyttä?

Mies oli ihastunut ystävääni. Ystävälläni ei ollut tunteita miestäni kohtaan. Hän kuitenkin heitti vettä myllyyn, vastaili viesteihin ja kyseli mieheltäni kaikenlaista, eikä ilmoittanut mulle tästä ensin mitään. Paljastui myös, että oli jauhanut mun henkilökohtaisista asioistani pitkin poikin kyliä, ja muutoinkin pettänyt luottamukseni. Osaltaan viestisotku vaikutti siihen, että ystävyytemme loppui, mutta todellisuudessa se oli vain jäävuoren huippu.