Niin pieni vaiva - niin iso ilo :)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Aurinkokunta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Aurinkokunta

Aktiivinen jäsen
01.11.2006
11 030
1
36
Kouvolan peräkylä
Laittaa esikoiselle (16½v) illalla aamupala jääkaappiin tai ainakin aamupalakattaus valmiiksi pöydän kulmalle. ´
Mie oon tavannut tehdä illalla esikoiselle voileivät jääkaappiin lautaselle valmiiksi aamua varten, hällä on kuitenkin herätys soimassa jo aina 5.25, että ehtii isän kyydissä bussille, joka lähtee kirkonkylältä (10km päästä kotoa ) 6.15.
Jos en laita voileipiä, niin nostan pöydälle kaapista pienen liinan alle mysli/murokulhon, lusikan ja kupin. Sit poika itse laittaa muronsa / myslinsä aamulla.

Tiedän toki, että iso sälli selviäisi hyvinkin itse omasta aamupalastaan - tai voisi itsekin sen illalla tehdä valmiiksi, mutta kun toinen niin iloisena tänäkin aamuna totesi: "Kiva kun mua ajatellaan vielä sittenkin, kun mie oon mennyt maate. Ei tarvii heti alkaa väsäämään aamupalaa, vaan saa herätä vähä niinku rauhassa."
Tuli hyvä mieli - ja varmuus, että isokin poika tietää, että hän on ihan yhtä tärkeä minulle kun pienet sisarensakin, joille kuitenkin laitan joka aamu myös aamupalat valmiiksi.
 
Sä olet viitseliäs =) mutta onhan se helpotus toiselle.
AIkaiset nousut kyllä on.
Meillä saa pojat nukkua sentään seitsemään joka aamu.
Ja niit on vaan kolme =)
Sulla on kyllä aika vilske siellä =)
 
on vasta 15v ja rapiat jaihan yhtä ihanasti osaa kiittää..pienistäkin asioista..kuten siitä että muistin eilen kipaista pojalle mansikka juissia.. :heart:

on siun ja miun pojat ansainneet isot halit :hug:

niin ja kakkien muidenkin lapset.. ne on aina ihania :heart: ..vaikka joakus kaikki ärsyttäisikin
 
Kannattaa tehdä nuorelle se leipäpala, sen verran hemmottelua koska lapsia ei voi hemmotella piloille. Saattavat tehdä meillekin joskus sen leipäpalan, noin vertauksena, sanoo ihana Liisa Keltikangas-Järvinen.
Olet hyvin oivaltanut, Aurinkokunta! Varmaankin lämminhenkinen äiti, onnellisia ovat lapsesi.
Minä laitan kuopukselle aina leipäpalat valmiiksi jääkaappiin ja kahvin lataan keittimeen. Ottaa siitä välipalan koulusta tultuaan kun minä vielä töissä.
 
Ite nousen miltei joka aamu keittämään pojalle(16v2kk=) )teetä vaikka voisin nukkua tuola edelleen pienempien kanssa.Kyllä se teini kiittää joka kerta ja joskus vien autolla kouluun jos sataa =)
 
Juu ja sitten käy niinkuin mun veljelläni, jos on täysikäinen eikä osaa olla ilman äidin tekemiä ruokia. Ei osaa laittaa itse ruokaa, ei pysty olemaan yksin paria päivääkään jos ei ole ruokaa tehty valmiiksi pakkaseen. Ja odottaa tulevalta naisystävältään toki samaa.

En halua olla negatiivinen vaan katsonut vierestä kun 18-vuotias menee "hoitoon" sen takia kun ei osaa edes ruokaa itse laittaa kun äiti passannut ILTATÄHDEN pilalle. :(

Mutta ihanaa jos poikasi ei ole tälläinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yonnazzz:
Juu ja sitten käy niinkuin mun veljelläni, jos on täysikäinen eikä osaa olla ilman äidin tekemiä ruokia. Ei osaa laittaa itse ruokaa, ei pysty olemaan yksin paria päivääkään jos ei ole ruokaa tehty valmiiksi pakkaseen. Ja odottaa tulevalta naisystävältään toki samaa.

En halua olla negatiivinen vaan katsonut vierestä kun 18-vuotias menee "hoitoon" sen takia kun ei osaa edes ruokaa itse laittaa kun äiti passannut ILTATÄHDEN pilalle. :(

Mutta ihanaa jos poikasi ei ole tälläinen.


Kyllä meidän aikuiset pojat ja tytär ovat hyvinkin oppineet syömisensä laittamaan ja perheensä hoitamaan. Heille myös nousin aina laittamaan aamupalan/iltapalan. Osaa tuo kuopuskin välipalansa ottaa ellen ole joutanut/muistanut laittaa. Paremmalta vaan maistuu äidin laittama, muistan omasta kokemuksesta.
Eivät ne siitä pilalle mene. Onneksi on Aurinkokunnan kaltaisia vanhempia eikä itsekkäitä, omahyväisiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yonnazzz:
Juu ja sitten käy niinkuin mun veljelläni, jos on täysikäinen eikä osaa olla ilman äidin tekemiä ruokia. Ei osaa laittaa itse ruokaa, ei pysty olemaan yksin paria päivääkään jos ei ole ruokaa tehty valmiiksi pakkaseen. Ja odottaa tulevalta naisystävältään toki samaa.

En halua olla negatiivinen vaan katsonut vierestä kun 18-vuotias menee "hoitoon" sen takia kun ei osaa edes ruokaa itse laittaa kun äiti passannut ILTATÄHDEN pilalle. :(

Mutta ihanaa jos poikasi ei ole tälläinen.

Mun mies on piloille passattu iltatähti. Mutta eipäs vaan ole kotona. Tekee ruokaa, pesee tarvittaessa pyykkinsä, ja osaa kyllä hoitaa muutenkin niin itsensä kuin muutkin apua tarvitsevat. Mutta kun mennään anoppilaan, niin johan anoppi kuorii perunat, kaataa maidon lasiin ja ruotii kalat valmiiksi lapselleen. VAIKKA mies joka kerta sanoo, ettei tarvii. Ehkäpä vika onkin siinä, että äiti passaa, vaikka lapsi itsekin selviäis ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja yonnazzz:
Juu ja sitten käy niinkuin mun veljelläni, jos on täysikäinen eikä osaa olla ilman äidin tekemiä ruokia. Ei osaa laittaa itse ruokaa, ei pysty olemaan yksin paria päivääkään jos ei ole ruokaa tehty valmiiksi pakkaseen. Ja odottaa tulevalta naisystävältään toki samaa.

En halua olla negatiivinen vaan katsonut vierestä kun 18-vuotias menee "hoitoon" sen takia kun ei osaa edes ruokaa itse laittaa kun äiti passannut ILTATÄHDEN pilalle. :(

Mutta ihanaa jos poikasi ei ole tälläinen.

Juu, ei ole pilalle passattu aamupalan laitolla... poika sensijaan välillä tekee pyytämättä koko porukalle iltapalat - leipineen ja kaakaoineen.
Ja iltapalan jälkeen huolehtii myös pöydän siistimisestä ja astioiden koneeseen laitosta pyytämättä.

Ja on tuo poika joskus laittanut oikeaa ruokaakin, kun mie oon ollut iltapäivällä kiinni jossain menossa ja pojalla on koulu loppunut aiemmin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eeve:
Siis mulla on varmaan joku luki häiriö kun luin tuosta otsikosta että pieni vauva - iso ilo :D

:D
Tottahan se on tuokin, siis pieni vauva ja valtava ilo... varsinkin silloin, kun vauva väläyttää ne hampaattomat ensihymynsä, kun taas yöaikaan koliikkivaivaista vauvaa kantaessa se ilo voi välillä tuntua kovin kaidalta siivulta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aurinkokunta:
Alkuperäinen kirjoittaja eeve:
Siis mulla on varmaan joku luki häiriö kun luin tuosta otsikosta että pieni vauva - iso ilo :D

:D
Tottahan se on tuokin, siis pieni vauva ja valtava ilo... varsinkin silloin, kun vauva väläyttää ne hampaattomat ensihymynsä, kun taas yöaikaan koliikkivaivaista vauvaa kantaessa se ilo voi välillä tuntua kovin kaidalta siivulta.

Se on kumma miten paljon niistä on iloa, pienemmistä ja isommista :)
 

Yhteistyössä