V
vieras
Vieras
Meillä on aika tyypillinen 2-vuotias lapsi. On vauhtia ja vaaratilanteita, uhmaakin toisinaan, asioita saa toistella, usein pitää kieltää noin tsiljoona kertaa samaa asiaa jne.
Aloin vähän väsyä kesäloman aikaan, ja tuli äyskittyä lapselle. Sitten yhtenä päivänä havahduin kuuntelemaan omaa käytöstäni lasta kohtaan. Tajusin, että enhän minä ikimaailmassa kenellekään aikuiselle puhuisi samanlaiseen sävyyn.
Tuo ajatus jäi mieleeni, ja ilman sen kummempaa ryhtiliikettä olen näköjään alkanut muuttaa kommunikointitapaani. Edelleenhän lasta pitää ohjata, torua, komentaa, pyytää, käskeä... Mutta teen sen ihan selvästi eri tavalla kuin aiemmin, lasta kunnioittavammin.
Ja tämä kaikki on heijastunut koko olemiseemme. Lapsen kanssa sujuu arki paljon paremmin, olen itse paremmalla tuulella ja jaksavampi. Ihan muutamassa päivässä on elämä kirkastunut monta astetta.
Aloin vähän väsyä kesäloman aikaan, ja tuli äyskittyä lapselle. Sitten yhtenä päivänä havahduin kuuntelemaan omaa käytöstäni lasta kohtaan. Tajusin, että enhän minä ikimaailmassa kenellekään aikuiselle puhuisi samanlaiseen sävyyn.
Tuo ajatus jäi mieleeni, ja ilman sen kummempaa ryhtiliikettä olen näköjään alkanut muuttaa kommunikointitapaani. Edelleenhän lasta pitää ohjata, torua, komentaa, pyytää, käskeä... Mutta teen sen ihan selvästi eri tavalla kuin aiemmin, lasta kunnioittavammin.
Ja tämä kaikki on heijastunut koko olemiseemme. Lapsen kanssa sujuu arki paljon paremmin, olen itse paremmalla tuulella ja jaksavampi. Ihan muutamassa päivässä on elämä kirkastunut monta astetta.