Neuvolasta jätetty vastaajaan viesti, että huolissaan jaksamisestani

["Lotta"]

Neuvolasta oli jätetty vastaajaani keskiviikkona viesti, että, miten voin, kun viimeksi vaikutin väsyneeltä jne. Kuuntelin viestin vasta eilen ja mietin, pitääkö tuohon vastata vai voinko vain ignoorata? Seuraava käynti on kolmen viikon päästä lääkärille. Seuraava neuvolakäynti on seitsemän viikon päästä, mutta muutetaan tässä välissä, joten en tuota neuvolantätiä enää näkisi. Voin ihan hyvin ja en yhtään viitsisi palata tuohon viestiin. Viimeksi, kun olin neuvolassa, olin tosi väsynyt, kun edellisen viikon olin ollut flunssassa ja vauva heräili tunnin välein. Tuon käynnin jälkeen olen parantunut normaaliksi ja vauva lisäruualla nukkuu hyvin, joten tuo väsymys ohi.

 

[nohh]

Soittele maanantaina takaisin ja kerro, että tilanne on muuttunut. Neuvolan täti tarkoitti varmasti hyvää tiedustelullaan.

 

[Anatolia]

Soittaisin sinne maanantaina, sanoisin kuunnelleeni viestin vasta viikonloppuna, ja toteaisin että kaikki on hyvin ja väsymys on jo ohi. Ja kiittäisin siitä, että ovat minun jaksamistani ajatelleet

 

["vieras"]

No tietenkin soitat. Ihan idioottimaista ja lapsellista, jos ei soita.

 

[ffff]

Soita neuvolaan ehdottomasti. Kerrot tilanteestasi ja miksi olet ollut väsynyt. Jos et koe olevasi väsynyt, niin sehän on hyvä asia. Neuvolassakin varmasti siitä mielellään kuullaan.

 

["vieras"]

Osoittaa vain sen, että joku tekee huolellista työtä. Ei varmastikkaan mitään velvollisuutta olisi perään soitella. Kohta joku tulee käymään, jos et mitenkään tuohon soittoon reagoi. Onko se parempi?

 

[Arwen Undomiel]

Mielettömän hyvä ja poikkeuksellisen 'tunnollinen' työssään toi hoitajasi.
Ehdottomasti soitat maanantaina takas ja ilmoitat että tilanne on nyt hyvä ja kiität huolenpidosta.

 

["Nekku"]

Jos et tuota soittoa ole pyytänyt, ei siihen tarvitse vastata.

 

["vieras"]

[QUOTE="Nekku";26933569]Jos et tuota soittoa ole pyytänyt, ei siihen tarvitse vastata.[/QUOTE]

Näinhän se varmasti on, jos haluaa antaa itsestään vähän oudon kuvan. Kohteliasta olisi ottaa yhteyttä ja kiittää vaivannäöstä. Varsinkin kun tulee saman terkan luona jatkossakin asioimaan.

 

["vieras"]

No vastaamatta jättäminen nyt ainakin antaa kuvaa ettei kaikki ole hyvin. Eikai kukaan muutenvain jätä vastaamatta kun kysellään että onhan kaikki hyvin. Se on erittäin hyvä, että on olemassa vielä ihmisiä jotka välittävät. Enkä ymmärrä miksi ihmeessä ei voisi soittaa takaisin ja vain kertoa, että väsymys on ohi, ja kiittää huolenpidosta. Tuntuu ihan uskomattomalta, että sekin on jollekin joku ongelma, että huolehditaan ja halutaan auttaa! Mikään ei näemmä ole hyvin, ei avun tarjoaminen eikä sen tarjoamatta jättäminen. Huoh.

 

["joku"]

No mitäpä ite luulet, millaisen kuvan se antaa sinusta? Ja miten, jos oot joltain kysynyt viestillä miten hän voi ja kertonut olevas huolissas, niin olisitko enemmän huolissasi jos et saisi mitään vastausta?

Oikeasti, miten ihmiset on näin... en ees osaa sanoa sanaa, minkälaisia.

 

[ejk]

[QUOTE="Nekku";26933569]Jos et tuota soittoa ole pyytänyt, ei siihen tarvitse vastata.[/QUOTE]

Niin minustakin - ei ole pakko soittaa ja soittamatta jättäminen ei johda yhtikäs mihinkään kun kerran ap:n tilanne muuten on neuvolan tiedossa. Itse en siedä enkä missään nimessä halua ja jaksa turhanpäiväisiä yhteydenottoja ja olen sen tehnyt tasan tarkkaan selväksi niin neuvolaan kuin lähipiirillekin. En käsitä tätä systeemiä että ihan tikusta asiaa tekeydytään ja ollaan riesaksi asti häiriöksi jos kerran hoidamme velvoitteemme sillä tavalla kuten ketkä tahansa täysipäiset vanhemmat.

 

[fifiia]

Kohteliasta minusta olisi vasta viestiin, pakollista se tuskin on. Toimenpiteisiin se varsinaisesti tuskin johtaa, mutta mahdollisesti siihen että asiasta puhutaan seuraavalla kerralla.

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

Kuulostaa ihanalta, kun joku välittää ja on huolissaan.

Meillä on se tilanne, että rakennetaan taloa ja lapsia on neljä ikähaarukalla 3kk-11v. Usein ollaan miehen kanssa voimiemme äärirajoilla lähinnä fyysisesti, mutta eipä ole kukaan koskaan kysynyt miten jaksamme.

Kannattaa ihan oikeasti arvostaa neuvolan huolta.

 

["vieras"]

Kuulostaa ihanalta, kun joku välittää ja on huolissaan.

Meillä on se tilanne, että rakennetaan taloa ja lapsia on neljä ikähaarukalla 3kk-11v. Usein ollaan miehen kanssa voimiemme äärirajoilla lähinnä fyysisesti, mutta eipä ole kukaan koskaan kysynyt miten jaksamme.

Kannattaa ihan oikeasti arvostaa neuvolan huolta.

Miksi pitäisikään kysyä? V***u näitä tolloja jotka alkaa itse rakentamaan lasten ollessa pieniä ja sitten ruikutetaan kun kukaan ei auta.

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

[QUOTE="vieras";26933856]Miksi pitäisikään kysyä? V***u näitä tolloja jotka alkaa itse rakentamaan lasten ollessa pieniä ja sitten ruikutetaan kun kukaan ei auta.[/QUOTE]

Silloin tarvitaan tilaa kun lapset on pieniä. Enkä ruikuttanut missään kohtaa. Totesin vain, että toisesta välittäminen on arvokasta. Minulle myös muiden ihmisten hyvinvointi on tärkeää. Voiko joku oikeasti väittää, että toisen ihmisen tuki ja ystävällisyys ei merkitse mitään :O

 

["Suppis"]

[QUOTE="vieras";26933856]Miksi pitäisikään kysyä? V***u näitä tolloja jotka alkaa itse rakentamaan lasten ollessa pieniä ja sitten ruikutetaan kun kukaan ei auta.[/QUOTE]

Olipa rumasti kirjoitettu

 

["Äiti"]

Vuosia sitten vauvani heräsi aamulla sormi oudosti turvoksissa ja heti syötettyäni hänet menin näyttämään sormea neuvolaan. Kaksi tätiä tuli ihmettelemään mistä on kysymys. Toinen näytti kirkasta valoa ja toinen katsoi suurennuslasilla. Mitään syytä eivät keksineet, mutta toinen täti heitti ilmaan että jos siinä on vaikka hius kiertynyt niin tiukasti ettei sitä näe. Kehoitti laittamaan kotona lämmintä vettä lavuaariin ja siinä liottamaan sormea.

Vinkki oli hyvä ja osui nappiinsa: hetken liottuaan alkoi hius purkaantua ja sormi pääsi pinteestään. Tunnin päästä soitti terkkari ja kysyi vauvan tilannetta. Minusta oli ihanaa että välitti tosiaan ja soitti jopa perään.

 

[Blue]

[QUOTE="vieras";26933856]Miksi pitäisikään kysyä? V***u näitä tolloja jotka alkaa itse rakentamaan lasten ollessa pieniä ja sitten ruikutetaan kun kukaan ei auta.[/QUOTE]


Mulla oli kaksi alle 4v lasta, odotin kolmatta ja mies komennuksella ulkomailla vuoden kun taloa rakennettiin. Multa kyseltiin jaksamisia ja ihanasti mua autettiin. En kokenut itseäni tolloksi.

 

["vieras"]

Mulla oli kaksi alle 4v lasta, odotin kolmatta ja mies komennuksella ulkomailla vuoden kun taloa rakennettiin. Multa kyseltiin jaksamisia ja ihanasti mua autettiin. En kokenut itseäni tolloksi.

Tässä toinen :headwall: Sinäkö sen talon rakensit vai miten yhtälö mies ulkomailla ja talon rakennus toimi? Rakennuttaminen nyt on tietenkin eri asia ja juuri sitä teemme itsekin
Avun saanti ja huomiointi on tietenkin hyvä asia aina mutta monista paistaa kyllä kauas se että itse päätetään hankkia monta lasta ja sitten rakentaa ja ihmetellään kun muut ei tule ilmaiseksi työvoimaksi tai lastenvahdeiksi. Missä OMA vastuu??

 

[riiviöiden äiti]

[QUOTE="vieras";26944520]Tässä toinen :headwall: Sinäkö sen talon rakensit vai miten yhtälö mies ulkomailla ja talon rakennus toimi? Rakennuttaminen nyt on tietenkin eri asia ja juuri sitä teemme itsekin
Avun saanti ja huomiointi on tietenkin hyvä asia aina mutta monista paistaa kyllä kauas se että itse päätetään hankkia monta lasta ja sitten rakentaa ja ihmetellään kun muut ei tule ilmaiseksi työvoimaksi tai lastenvahdeiksi. Missä OMA vastuu??[/QUOTE]

:O
Ei mullakaan ole omaa taloa, mutta yritettään olla katkeroitumatta :hug:

 

[Blue]

[QUOTE="vieras";26944520]Tässä toinen :headwall: Sinäkö sen talon rakensit vai miten yhtälö mies ulkomailla ja talon rakennus toimi? Rakennuttaminen nyt on tietenkin eri asia ja juuri sitä teemme itsekin
Avun saanti ja huomiointi on tietenkin hyvä asia aina mutta monista paistaa kyllä kauas se että itse päätetään hankkia monta lasta ja sitten rakentaa ja ihmetellään kun muut ei tule ilmaiseksi työvoimaksi tai lastenvahdeiksi. Missä OMA vastuu??[/QUOTE]

Rakennutin tietty, vaikka olisihan mun tosiaan pitänyt siellä maha pystyssä ihan ite yksin olla tekemässä hartiavoimin eihän sitä muuten voi talonrakennukseksi kutsua... Mutta päällepäsmäröintihän mulla oli hommana yms mikä kuuluu rakentajan hommiin. Appiukko oli rakentajaporukassa mukana. Ja apua lastenvahdintaan yms sain vanhemmiltani silloin kun mua siellä tarvittiin. Ja kyllä, vastuu oli mulla.

 

["vieras"]

:O
Ei mullakaan ole omaa taloa, mutta yritettään olla katkeroitumatta :hug:

Etkö osaa lukea? Me rakennutamme parhaillaan taloa Eipä ole käynyt mielessäkään että rakentaisimme itse ja sitte ihmettelisimme kun ei ilmaista apuvoimaa tulisikaan. Ja kyllä, isovanhemmat katsoo muksuja ja me autamme heitä ja apu toimii puolin ja toisin mutta kyllä rakennushommissa käytetään ja koitetaan käyttää niin paljon hyväksi sukulaisia ja kavereita että oikein ihmetyttää.

 

["vieras"]

Rakennutin tietty, vaikka olisihan mun tosiaan pitänyt siellä maha pystyssä ihan ite yksin olla tekemässä hartiavoimin eihän sitä muuten voi talonrakennukseksi kutsua... Mutta päällepäsmäröintihän mulla oli hommana yms mikä kuuluu rakentajan hommiin. Appiukko oli rakentajaporukassa mukana. Ja apua lastenvahdintaan yms sain vanhemmiltani silloin kun mua siellä tarvittiin. Ja kyllä, vastuu oli mulla.

Me rakennutamme tällä hetkellä ja kyllä tässä omat hommat on niin vähissä että en mä tätä todellakaantalon rakentamiseksi omalta osaltani kutsuisi Mutta jos se tekee sulle ylpeämmän olon niin sovitaan että rakennat Kyllä minäkin voisin yksin hoitaa tämän "rakentamisen", rakennuttaminen ja itse rakentaminen nyt on totaalisen eri asioita niin en nyt ymmärrä miksi edes tulit kertomaan tilanteestanne.

 

[Kaiutin]

[QUOTE="vieras";26933856]Miksi pitäisikään kysyä? V***u näitä tolloja jotka alkaa itse rakentamaan lasten ollessa pieniä ja sitten ruikutetaan kun kukaan ei auta.[/QUOTE]

No minä en kyllä tuossa aurinkoisen viestissä mitään ruikutusta huomannut. Harmittaako, kun itse et saa uutta taloa vai mistä nyt kiikastaa?

Olisiko mielestäni älykkäämpää odottaa kun lapset ovat teinejä, ja alkaa sitten rakentamaan? Eiköhän se ole se kaikkien yhteinen ajatus, että päästäisiin lasten kanssa viettämään nimenomaan sitä lapsuutta sinne omaan taloon...