Neuvoja vailla! 5-vuotias ei suostu puhumaan ongelmistaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja helpless
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

helpless

Vieras
Poikamme kieltäytyy puhumasta, jos selvitellään esim. riitatilannetta. Vaikka hänelle puhutaan nätisti mutta jämäkästi, selitetään jne. niin hän ärsyyntyy ja sanoo ettei tykkää puhumisesta. Siihen olemme vastanneet, että kukaan ei voi auttaa häntä jossei hän ensin kerro, mikä harmittaa. Hän tulistuu hyvin helposti, on aggressiivinen välillä ja yleensä meille aikuisille jää vähän arvoitukseksi, että mistä hän alunperin suuttui. Päiväkodissa on sama ongelma, tietenkin pahempana.

Esim. tänään olimme puistossa ja poika leikki itsekseen kaikenlaista ihan tyytyväisenä. Vähän ajan päästä huomasin että hänellä on tosi myrtsi ilme, nyrpisteli ja puristi käsiään nyrkkiin. Menin luokse ja kysyin, oliko tapahtunut jotain. Hän huusi minulle "EI!!" ja käänsi selkänsä. Annoin hänen olla hetken, mutta yritin myöhemmin uudelleen. Ei tahtonut puhua, sanoi että "mä en puhu sulle loppupäivänä". Lopulta käytös meni sen verran rumaksi, että lähdimme puistosta.

Kuinka hänet saisi avautumaan, edes pikkuisen?
 
Ap - onko poikanen ainokaisenne?=)
..kyllä esim. Neuvolasta voi aina kysellä neuvoja/apuja..sieltä ohjataan tarvitaessa sitten eteenpäin muuanne jos ongelma sen laatuinen.

Toki lapsen luonne vaikuttaa - kertoilithin, että hän tulistuu helposti..hänen on ilmeisesti vaikea kestää/sietää pettymyksiä?..onko mielestäsi näin?..onko poikanen vahvatahtoinen?
 
Viimeksi muokattu:
Hae papunetistä kuvia ja käytä niitä apuna. Anna lapsen näyttää kuvista missä mättää ja sitten itse verbalisoit sen ja pikkihiljaa lapsi oppii itse sanoittamaan missä mättää ja miltä tuntuu jne... Kuvia voi laittaa vaikkapa laskettelujojoon tai avaimenperän renkulaan kiinni, jolloin ne on helppo ottaa mukaan myös puistoon. Kannattaa myös päiväkodista kysyä miten he toimivat ja käyttävätkö kuvia apuna, se on nykyään hyvin yleistä kaikkien lasten kanssa oli vaikeuksia tai ei.
 
Ei tällä ole tekemistä sen kanssa, onko ainokainen vai ei. Lapsella on vähän häikkää ollut kehityksessä muutenkin, joten tuokin kai periaatteessa ns. kuuluu asiaan. Pettymyksiä ei siedä hyvin, ei- tulistuu helposti, kuten sanottu. Kyllä niitä pettymyksiä ihan päivittäin tulee silti vastaan, joskus jopa tarkoituksella.

Noista kuvista sain vinkin joskus aiemminkin, koko juttu pääsi kuitenkin unohtumaan. Taidanpa kokeilla niitä ja vähempää jutustelua...eihän toista voi pakottaa puhumaan.
 
Kiristämällä ja lahjomalla!

Mä ihan suoraan lahjon jos vaikea tilanne!

Meillä ollaan opittu nonenmoista asiaa ja päästy kriiseistä eroon tällä kyseenalaisella tavalla:) Ei varmaan jonkun mielestä oikein mutta meillä se toimii.

Esim. "Äiti käy tuolla tiskillä juttelemassa tädin kanssa, istukaa tässä ihan nätisti niin äiti antaa teille lempinamit palkinnoksi" (marianne nami:D)

Tuossa sun tapauksessa sanoisin että aina kun suututtaa ja kertoo mistä on suuttunut, mikäli sikäli itse tietää, niin saa lempinamin:)

Myös ennakointi, eli ennen kun puistoon mennään kerrataan vielä miten siellä käyttäydytään ja voi jo kotona käydä keskustelua tuosta ongelmien ratkaisemistilanteista ja avautumisesta.
 
Ei tällä ole tekemistä sen kanssa, onko ainokainen vai ei.

Uskaltaisin olla h i e m a n eri mieltä..:)

Lapsella on vähän häikkää ollut kehityksessä muutenkin, joten tuokin kai periaatteessa ns. kuuluu asiaan.

Ok, vaikuttaa varmasti jos kehityksessä ollut ongelmia.

Pettymyksiä ei siedä hyvin, ei- tulistuu helposti, kuten sanottu. Kyllä niitä pettymyksiä ihan päivittäin tulee silti vastaan, joskus jopa tarkoituksella.

Noista kuvista sain vinkin joskus aiemminkin, koko juttu pääsi kuitenkin unohtumaan. Taidanpa kokeilla niitä ja vähempää jutustelua...eihän toista voi pakottaa puhumaan.

Jospa kuvasista olisi tosiaanhin apuja - mukavaa kesän jatkoa!:flower:
.
 

Yhteistyössä