Neuvoja uudelle? ICSI:in menossa

[Huiskuliini1976]

Olen 33-vuotias nainen ja juuri saanut murskadiagnoosin, eli toista lasta meille ei tule kovinkaan todennäköisesti. Minulla "vaimeat" munasarjat ja pieni mahdollisuus että olisi ennenaikaiset vaihdevuodet tulossa. Suurin syy kuitenkin miehessä, jolla mikälie oligozoospermia tms, eli siittiöitä 2,1 milj vain ja niistä vain 20 % liikkuu, eikä yksikään suoraan eteenpäin.

Jollain ihmeen kaupalle olemme kuitenkin yhden lapsen (luomuna) saaneet, eli olemme siinä mielessä toki todella onnellisessa asemassa.

Nyt jonotamme julkiselle puolelle tutkimuksiin ja hoitoihin, aika maaliskuussa. Osaateko arvioida, miten nopeasti tutkimukset ja hoidot sujuvat, eli koska voisi olla ekan todellisen yrityksen hetki (jos tutkimuksissa ei mitään kummallista paljastu)?

Entä minkälaista on syödä niitä hormoneja ennen toimenpidettä? Minkälaiset fiilikset silloin on? Tuleeko minusta ihan hormoonihirviö? Onko hoitoja mahdollista toteuttaa esim. kertomatta töissä, vai huomaavatko työkaverit asian jostain? Olen aika itkupilli, joten pelkään minkälainen olen sitten hormoneja täyteen pumpattuna...

Koko asia on minulle hyvin uusi vielä, hyvä jos termit tunnen jotenkin. Auttakeehan

 

[Vesiheinä]

Hellou, itse tässä juuri käytiin läpi toinen ivf, joten vähän on jo kokemusta. Riippuu missä päin suomea asut, millaiset jonot hoitoihin on. Meilläpäin puolisen vuotta. Mutta tuo jo nopettaa, jos tietävät heti sanoa mikä hoito tehoaa. Ei tarvi kokeilla kaikkea mahdollista. Hoitoon menee sitten se kuukausi, riippuu vähän tehdäänkö pitkällä vai lyhyellä kaavalla, eli lopetetaanko oma hormoonitoiminta kokonaan vaiko ei.

Itselle lyhyt kaava oli helpompi, piikitykset meni ok eikä juuri ollut oireita. PItkässä kaavassa tuli vaihdevuosioireita, hikoilua ja levottomia öitä ja vähän itkun tursketta. Ite kerroin töissä, koska niitä sairaalakäyntejä tuli noin 5-7 aika lyhyellä aikavälillä + muutama päivä saikkua, ja täältä on niin pitkä keskussairaalaan, että aina meni melkein päivä reissuunsa. Tuokin riippuu niin mitä tekee työkseen yms...

Kysy lisää, jos jotain haluat tietää tarkemmin. Aika iso kuviohan se on ja varmasti jokaisella erilainen, että mitään yksityiskohtaisia neuvoja on vaikea antaa.

Tsemppiä hoitoihin!

 

[Rosetta]

Mulle tehtiin nyt syksyllä eka ICSI pitkällä kaavalla ja itse olin yllättynyt miten hyvin meni. Viikon oli punktion aikaan saikulla, kun munasarjat ei liikkuumisesta hirveästi tykännyt. Lääkkeistä mulle ei mainittavia sivuoireita tullut. omasta mielestäni olin ihan oma itseni en muuttunut hormonihirviöksi =). Mie oisin ainakin valmis menemään tuohon hommaan uudestaankin ja varmasti mennäänkin jos on tarvis =).

 

[Huiskuliini1976]

Onko jollain myös kokemusta siitä, miten kauan miehen tutkimuksiin menee (kaikki mahdollinen kuulemma kai tutkitaan...)? Entä kuinka paljon tuohon ICSIin valmistautuminen häiritsee normaalia elämää (sairaalakäyntejä ja saikkua lukuunottamatta). Voiko harrastaa esim. liikuntaa? Millä perusteella päätetään, käytetäänkö lyhyttä vai pitkää kaavaa? Luuletteko, että töissä ei arvata mistä on kysymys? En haluaisi millään kertoa töissä. Teen ihan kevyttä toimistotyötä ja sairaala on lähellä, joten pääsen sinne aika helposti käymään.

 

[Rosetta]

Meillä miehelle tehtiin sperma analyysi ja ultrattiin kivekset ennen hoitoja, eipä niihin paljon aikaa mennyt. Muistaakseni vuosi sitten joulukuussa mies sai ultraan lähetteen ja tammikuussa pääsi siihen jo sitten. En tiedä tehdäänkö tuota ultraa edes joka paikassa. Meille kokeiltiin myös inseminaatioita jotka tehtiin viime keväänä =).
Mie pystyin ainakin ihan normaalielämää viettämään muuten, mutta viikkoa ennen punktiota piti jumpat ja muut raskaammat jutut jättää väliin kun munarakkuloita oli sen verran paljon. Ehkä kaksi viikkoa meni niin etten jumpissa/kuntosalilla käynnyt ollenkaan, vaan liikunta jäi lähinnä kävelylenkkeihin. Luulisin että töissä ei tarvitse kertoa jos pystyt järjestämään ultra kynnit sopivasti työn lomaan. Mulla on polille niin pitkä matka että menee melkein aina koko päivä ultra käytiin eli olen sitten töissäkin joutunut tästä kertomaan.

 

[risupesä]

Meillä meni ensin 4kk päästä polille ja myös 4kk molemmilla kerroilla jonottaessa ivf.ään. Varmaan riippuu ihan alueesta minkälaiset jonot on. Miehen normaalin tutkimuksen vastauksiin meni 3 viikkoa.
Ivf-hoidoissa lääkkeitä käytetään piikkeinä, mutta ei oo ollenkaan niin pahaa miltä kuulostaa, tai ainakaan mä en oo kokenu fyysisesti niin raskaina mitä etukäteen kuvitteli.. sivuoireita ei juurikaan tullu, edes nenäsumutteista (pitkä kaava). Mulla oli eka hoito pitkällä kaavalla ja toinenkin nyt vielä pidemmällä (yli 3kk lamautus) endometrioosin takia.

Paljon raskaamapaa näissä hoidoissa on se henkinen puoli kun joutuu jännittään eri vaiheita, kuten tuleeko soluja, hedelmöittyykö, minkä laatusia alkioita, saako mitään pakkaseen jne. Ja tietysti se pelko pettymyksestä ja siitä seuraavasta tyhjyyden/turhuuden ym. tunteista..
Mun käsittääkseni liikuntaa ja normaalia elämää voi elää muuten, mutta punktion jälkeen ois oltava rauhallisesti (ei hyppimisiä, kuperkeikkoja tms.) jonkin aikaa turvonneiden munasarjojen takia.
Töissä ei tarvi sanoa mihin on menossa. Mieheni sanoi että tarvii käydä 'hoitamassa asioita' punktiopäivän aamun. Itse sanoisin varmaan (jos olisin töissä ) että meen sairaalaan 'operaatioon', enkä muuta.

 

[Kukka77]

Hei Huiskuliini,

Meilla tuli miehen tulokset alle viikossa.

Ala ihmeessa kerro toissa asian oikeaa laitaa, jos et halua. Ei se heille kuulu enempaa kuin sun gynella tai hammaslaakarilla kaynti.

Normaalisti ICSIssa voi jopa selvita yhdella tai kahdella ultralla ennen punktiota, ultrat eivat kesta kauaa. Punktioon tarviit sen paivan ainakin vapaata, mutta sairaaksi voi tulla joka ikinen milloin vain Ma taisin kerran sanoa menevani sairaalaan nimenomaan "operaatioon" ja pari kertaa kai olin vain kipea selittelematta mitaan. Elikka, jos ei tule mitaan hyperstimulaatiota tai muita juttuja, niin voit ihan hyvin kayda vain vaivihkaa kontrolliultrassa.

Olen samaa mielta etta viela piikit ja katetrit ja sorkkimisen kestaa, mutta valilla se henkinen puoli yllattaa, tai siis aika usein. Henkisella puolella mennaan valilla niin syvalla, mutta kaikki riippuu siita kuinka nopeasti onnistuu. Jos onnistuu ekalla kerralla, mika hyvin paljon mahdollista, ei ehka ehdi syvimpiin mutakuoppiin vajotakaan. Jos joudut roikkumaan hoitokierteessa vuodesta toiseen ja aina testaamaan sita samaa pirun negaa, niin sitten on asia erikseen. Mutta ala siita viela huoli, lahde vain luottavaisin mielin matkaan! Tsemppia!