Neuvoja naiset! Miten saada 5-vuotias poikamme leikkimään ja olemaan pelkäämättä yksin jäämistä..

Hei!

Kaipaan kokemuksia, neuvoja ja vinkkejä..eli meidän 5-vuotias poikamme ei pärjää yksinään kuin ehkä 5 minuuttia. Hän ei leiki yksin leluillaan, muuta kuin silloin kuin sanomme, että nyt pitää vähän leikkiä (ehkä silloinkin hän leikkii pari minuuttia) Hän haluaa aina puuhailla meidän kanssa, leipoo, siivoaa jne. eikä se mielestäni ole huono asia, mutta sitä intoa kestää vaan hetken ja sen jälkeen alkaa kitinä "ei ole mitään tekemistä". Oma aloitteisesti hän ei leiki koskaan..hyörii ja pyörii jaloissa, mutta ei osaa leikkiä aloittaa. Ja jos hänen kanssaan leikkii, pelaa jne. niin on ihan innoissaan mukana..ja jos sitten neuvoo esim. legojen kanssa että jatka tästä yksin ja tule kohta näyttämään, niin siihen loppuu rakentaminen.
Mutta kuten kaikki tiedätte, on kodinhoitoa, töitä, omia harrastuksia, jne. eikä ikävä kyllä aika vaan anna myöten leikkiä lapsen kanssa kaikkia tunteja. Kun hänellä on kavereita omatkin lelut kelpaavat. Elokuvia hän kyllä katsoisi vaikka päivän putkeen tai pelaisi tietsikka pelejä..mutta ne toiminnot on rajattu tuntiin/per päivä. Hän haluaa uusia leluja, mutta ne kiinnostavat vain pienen hetken. Eikä niitä viime aikoina ole ostettu.
Toinen samaan sarjaan liittyvä asia on se, että kun olen/olemme kotona ja esim. yläkerrassa laitan pyykkejä (ja olen sanonut siitä pojallemme) hän huutelee kohta ihan paniikissa missä olen. Jos en heti vastaa hän alkaa itkemään. Sama tapahtuu kaupassa, jos hän ei hetkeen näe minua jne. Olemme sata kertaa sanoneet, että me ei koskaan jätetä mihinkään yksin ei kotiin, ei kauppaan eikä muualle. Kumpikaan meistä ei ole jättänyt poikaa yksin, joten siitä ei pitäisi olla kammoa syntynyt. Joten kuuluuko tiettyyn ikään tällainen??? Onko kokemuksia???

 

Jos vaikka kokeeksi sitten jättäisitte sen yksin?

 

Samanlaista oli meillä, eskari-iässä helpotti. ei tuonikäisen tarvitse vielä yksinjäädä . Anna lapselle aikaa kasvaa ,äläkä huolehdi turhasta

 

Samanlaista oli meillä, eskari-iässä helpotti. ei tuonikäisen tarvitse vielä yksinjäädä . Anna lapselle aikaa kasvaa ,äläkä huolehdi turhasta

Peesi. Aika auttaa ja lapsi uskaltautuu olemaan itsekseenkin.
Tuo leikkiinkinuaminen on varmaan monen ainokaisen ongelma.

 

Oletko ottanut neuvolassa asian puheeksi? Ikävä kyllä, minusta tuo ei kuulosta ihan normaalilta 5v:n käytökseltä... voisiko lapsen muistissa olla jotain häikkää?? Se että hätääntyy kotona jos vanhemmat eivät ole heti tavoitettavissa laittaa jo miettimään, että jossain voi olla vikaa. Tykkääkö ja osaako lapsi pelata muistipeliä tai osaako kerrata lukemasi kirjan tarinan ulkoa heti kirjan luettuanne tai kertoa mitä katsomassaan elokuvassa tapahtuu?

 

Eikä ole mitään häikkää! Ihan normaalia 5-vuotiaan käytöstä. Meillä samanlaista tytöllä.

 

Kyllä mäkin juttelisin neuvolassa, ehkä on normaalia vielä 5-vuotiaalta joutua paniikkiin omassa kodissa, jollei näe isää tai äitiä mutta kyllä se hieman epätavalliselta kuulostaa, jollei mitään traumaa ole. Olisi hyvä alkaa pikku hiljaa harjoitella itsenäisyyttä eskaria varten.

 

[QUOTE="Kiti";22096218]Eikä ole mitään häikkää! Ihan normaalia 5-vuotiaan käytöstä. Meillä samanlaista tytöllä.[/QUOTE]

On ihan normaalia vai ettei 5v. osaa leikkiä yksin ja roikkuu koko ajan vanhemman helmoissa?? Kyllä 5v:n pitäisi jo osata leikkiä itsekseen olla vähän aikaa ilman vanhempaansa edes omassa kodissa.

 

jos on ainoa lapsi, ja olette aina touhunneet hänen kanssaan koko ajan, niin hän on tottunut siihen.
esikoisen syndrooma.
kyllä ne muut lapset osaavat leikkiä yksin, kun ei niille riitä aikaa enää, kun syntymästä lähtien ovat itsekseen ja ihmettevät maailmaa ja viihdyttävät itseään, kun äiti viihdyttää leikki-ikäistä esikoista ja laittaa hänelle ruokaa ja siivoaa esikoisen leikkejä ja vahtii esikoista. seuraavat saavat olla omillaan.
kun esikoinen syntyy, ei ole mitään tekemistä kuin viihdyttää vauvaa, ei taaperoa /leikki-ikäistä joka sotkisi ja jonka sotkuja siivota ja jonka kanssa touhuta koko ajan jotain.

tottumiskysymys. kyllä kai se lapsi tottuu leikkimään itsekseen isonakin kun annat vinkua.

 

Onko tuota vanhempien perään huutelua/itkemistä myös silloin, kun lapsi on kaverilla kylässä, isovanhemmilla, päivähoidossa, harrastuksessa, yms?

 

mä olin tuollainen vielä kouluiässä.Äiti hankki mulle koiran kaveriksi kun oli vähän pakko olla kotona koulun jälkeen yksin.

 

Jaa, meillä on kyllä 5-vuotias ainokainen tyttö, ja ei kyllä tosiaankaan noin käyttäydy. Mutta lapset ovat persoonallisuuksia ja toiset ovat arempia kuin toiset. Toi leikkimisjuttu kyllä mietityttää, kysyisin asiasta neuvolassa.

 

lähinnä tässä huoletta se, että eskariin ei kuitenkaan enää ole pitkä aika. Toki pieni poikahan se on eikä hänen tarvitsekaan yksin olla, mutta opetella täytyy kun se ikävä kyllä vastaan tulee ensi syksynä. Ehkä täytyy siellä neuvolassa vähän jutella aiheesta. Olen kysellyt kavereilta ja tuttavilta jne. eikä heillä tunnu samanlaista ongelmaa olevan (vaikka joillakin vain yksi lapsi) Jos hän on kylässä niin ongelmaa ei ilmene, hän leikkii eikä silloin kysele meidän perään ja antaa meidän lähteä vaikka lenkille/kauppaan kahdestaan. Mutta sama ongelma on muiden esim. mummojen, sukulaisten ym. seurassa, hänen pitää koko ajan tietää ja tarkistella ettei vaan ole yksin. No, mutta kiitos kaikille kommenteista

 

Ootteko pienestä asti viihdyttäneet poikaa liikaa? usein tuollainen ongelma johtuu siitä, että lapsen vaatimuksiin on vastattu liikaa. Nyt vain pystytte tiukkoina, ettekä viihdytä lasta koko ajan. Aina vähän kerrallaan pitempi aika, jotta oppii leikkimään yksinkin. Luultavasti on vain opittu käyttäytymistapa ja siitä voi oppia sitten poiskin.

 

Kyllä meilläkin juuri 5 vuotta täyttäneet ovat usein mielummin leikkineet vanhempien kanssa kuin yksin. Minusta on jossain määrin normaalia, että 5-vuotias kärttää aikuista leikkiseuraksi, jos ei kaveria ole. Aika pian 5-vuotisvuotissynttäriden jälkeen pojallemme kyllä iski sellainen lego-kausi, että aikuisia ei enää juurikaan tarvittu, vaan iso määrä legoja riitti Onko poika hoidossa? Jos ei, niin kyllähän päivät varamasti ovat pitkiä, jos ei leikkiseuraa ole päivittäin kyläilemässä.

 

Meidän ainokainen ei ole tuollainen, joten ihan turha väittää, että olisi jotenkin ainokaisten ongelma.Enemmänkin ajattelen niin, että lapsi on jossain vaiheessa joutunut kuitenkin olemaan yksin. Nukkuiko esim. vauvana yksin ? nukahtiko yksikseen? jokin hylkäämiskokemushan tuollaisen roikkumisen aiheuttaa tai sitten todella takertuva äiti (älä vaan putoa, ota kädestä kiinni, älä mene sinne, älä juokse voi sattua jne.)
Meillä tällainen äiti tuttavapiirissä ja esim. esikoisensa 8v huutelee vieläkin alakerrassa olevan äitinsä perään eikä ole ollut kertaakaan yökylässä)

 

Samanlaista oli meillä, eskari-iässä helpotti. ei tuonikäisen tarvitse vielä yksinjäädä . Anna lapselle aikaa kasvaa ,äläkä huolehdi turhasta

Noin pientä lasta ei saa jättää yksin, Suomessa on aivan käsittämätöntä että aivan liian nuoria lapsia jätetään selviytymään yksin. Minä ilmoittaisin yksinjättämisestä sosiaaliviranomaisille! Briteissä ei 10-vuotiastakaan saisi jättä ilman aikuista. Suomi on aivan käsittämättömän maa lapsiaan kohtaan!