NEUVOJA ARKEEN: vauva ja puolitoistavuotias, miten pärjään?

Laitoin tämän myös vauvapuolelle, mutta toivottavasti täältäkin löytyy neuvoja!

Meille tulee toinen lapsi, kun esikoinen on 1v 6kk. Olen alkanut jännittää sitä, miten pärjään arjessa, kun miehen isyysloma loppuu. Laskettuun aikaan on nyt kaksi kuukautta...

Miten vähennän esikoisen mahdollista mustasukkaisuutta? Esikoinen on vielä vähän pieni "osallistumaan" vauvanhoitoon, joten se tuskin auttaa.

Kannattaako pyytää sairaalasta perhehuone ja ottaa esikoinen mukaan?

Miten saan imetettyä vauvaa, kun esikoinen vaatii valtavasti huomiota?

Miten te muut olette saaneet vauvan vaipat vaihdettua jne. asiat tehtyä, jos vieressä on koko ajan huomiota vaativa esikoinen?

Ihan arjen selviytymisvinkkejä kaipaan...
 
Meillä lapsilla on ikäeroa 1v7kk, vauva on nyt 8kk ja ainakin tähän asti olen ollut tosi tyytyväinen tähän ikäeroon!

Mustasukkaisuutta ei meillä ole ollut lainkaan, aluksi oli ehkä pikkuisen esikoisella huomionhakua kiellettyjä asioita tekemällä ja hiukan enemmän heräilyjä, mutta siinä se. Esikoinen osallistui meillä aluksi kaikkeen vauvanhoitoon, osasi kyllä, mm. jakkaralla seisten "pesi" vauvan peppua, vei ja toi vaippaa/tuttia ym.

Imetykset meillä hoituivat kakkosen kanssa heti muutamissa minuuteissa (esikoinen oli 1-1,5h kerrallaan syövää mallia), sen aikaa esikoinen viihtyi yksinkin. Jos olisi tarvinnut, olisin varmaan lukenut kirjaa hänelle samalla/hyödyntänyt ainakin alkuaikoina vähän lastenohjelmia.

Meillä vauva toi esikoiselle lahjan (en olisi uskonut, mutta poika kyllä ymmärsi, että junarata oli vauvalta, meni sitterin viereen ja kiitti!), kaikki sukulaiset toivat myös vähintäänkin jotain pientä esikoiselle samalla kuin vauvallekin. Pidettiin myös huolta, ettei vauvaa erityisemmin hehkutettu isoveljen kuullen, mutta toisaalta korostettiin kovasti sitä, kuinka vauva tykkää isoveljestä ja annettiin paljon positiivista palautetta vauvan silittelystä ym. Kotitöiden kanssa otin (no otan edelleen) rennommin ja keskityin huomioimaan esikoista kun vauva nukkui.

Pieni ikäero on sikäli helppo, että isompi ei välttämättä (meillä ainakaan) osaa olla "oikeasti" mustasukkainen, siis toivoa vauvaa pois tms. Samoin meillä isompikin nukkuu edelleen pitkät päiväunet ja rytmitin heti alusta vauvan yhdet unet samoihin aikoihin, eli päivässä on itselle aina hengähdyshetki.
 
Meillä ikäeroa 1v2kk, nyt pojat 1v4kk ja 2,5v. Helpottaa tavallaan, mutta on myös uusia haasteita. :)

Meillä suurin haaste oli pienemmän vauva-aikana juurikin esikoisen mustasukkaisuus. Todellakin 1v2kk ikäinen osaa olla mustasukkainen. Oli koko ajan vauvan kimpussa ja alkoi helpottamaan ehkäpä siinä vaiheessa kun pienempi pääsi jaloilleen. Todella hankalaa ja väsyttävää kun en voinut jättää hetkekskään keskenään. Mä luulen että meillä tuo mustasukkaisuus oli pahimmasta päästä, sillä monetla muulta olen kuullut että moista ei ole esiintynnyt.

Pienemmän imetys onnistui kuitenkin hyvin, sillä meidän esikoinen ei ole koskaan ollut sylipoika ja ei siis kaivannut syliä tms. silloin kuin pienempää imetin. Jos tarttin rauhaa pienemmän kanssa, turvauduin telkkariin - tosin meillä esikoinen kiinnostui telkkarista vasta 1v10kk iässä.

Ostettiin esikoiselle "oma vauva" , jotta olis sitä voinut hoidella kun minä pikkuveljeä. Eipä tuota meidän automiestä nukke kiinnostanut. :LOL: Ei myöskään ollut kiinnostunut osallistumaan pikkuveljen hoitoon, ehkä kerran kaksi suostui vessasta vaipan tuomaan...

Meillä mies hoiti esikoista sillä aikaa kun oli vauvan kanssa sairaalassa. Ei edes yritetty saada mitään perhehuonetta, mä ihan tyytyväisenä olin vauvan kanssa ja yritin ladata akkuja tulevaa arkea varten. Esikoinen kun oli hyvässä hoidossa. :)

Meillä tosi huonot tukiverkostot, ei paljoakaan tarjolla muuta hoitoapua ja mies on tehnyt pitkää päivää. Kyllä välillä on ollut tosi uuvuttavaa. Kaikista haasteista huolimatta ihanaa on ollut, enkä mitään kadu. :) Nyt on nautinnollista seurata noiden kahden touhuja, joskin todella paljon saa toimia erotuomarina kun kähinää syntyy milloin mistäkin!
 

Yhteistyössä