NEUVOJA ARKEEN: vauva ja puolitoistavuotias, miten pärjään?

Apua, äidit!

Meille tulee toinen lapsi, kun esikoinen on 1v 6kk. Olen alkanut jännittää sitä, miten pärjään arjessa, kun miehen isyysloma loppuu. Laskettuun aikaan on nyt kaksi kuukautta...

Miten saan imetettyä vauvaa, kun esikoinen vaatii valtavasti huomiota?

Miten annan vauvalle tarpeeksi huomiota ja läheisyyttä - esikoinen sai äidin 100 % huomion, tämä toinen ei... Se tuntuu surulliselta.

Oppiiko vauva "takiaiseksi", jos kannan liinassa, jotta saisi tarpeeksi syliä?

Miten te muut olette saaneet vauvan vaipat vaihdettua jne. asiat tehtyä, jos vieressä on koko ajan huomiota vaativa esikoinen?

Ihan arjen selviytymisvinkkejä kaipaan...

 

Meillä ikäeroa 1v 8kk. Ensimmäiset 2 kk oli kyllä tosi vaikeita. Aina kun imetin vauvaa, toinen saattoi ihan varoittamatta kynsäistä, lyödä tms vauvaa. Sai olla koko ajan varuillaan. Lattialle en uskaltanut vauvaa ollenkaan laittaa, niinpä vauva makaili keittiön pöydällä alustalla. Imettäessä luin kirjaa isommalle, se joskus auttoi, joskus ei. Kun 2 kk oli mennyt niin vauvan satuttaminen loppui kuin seinään. Nyt tosin ongelmana kun käy vähän liian kovakouraisesti silittämässä, halimassa ja suukottamassa vauvaa. Ei osaa vielä säädellä voimiaan vauvalle sopivaksi. Mutta sellainen mustasukkaisuussatuttaminen on loppunut ja uskallan jo valvonnan alla pitää vauvaa myös lattialla. Vauva rakastaa seurata isomman touhuja ja välillä nauraa ihan ääneen (on nyt 4 kk ikäinen).

 

Kyllä se esikoinen ajan kanssa sitten oppii myös odottamaan sitä vuoroaan.

Ota hänet mukaan vauvan hoitoon alusta lähtien. Saa viedä vaippaa roskikseen, pyyhkäistä pyllyä, antaa tuttia ja tietysti silitellä ja pusutella sekä pitää sylissä.

Tuo sylissä pitäminen onnistuu parhaiten siten että istutte vierekkäin sohvalla ja esikoinen on ihan kiinni sinussa, laitat kätesi esikoisen seläntakaa ja sillä kädellä tuet vauvan päätä, muuten vauva makaa esikoisen sylissä.

Kyllä kaikki tapaa sitten lutviutua kunhan muistat ottaa rennosti ja keskityt nyt aluksi lapsiin, anna kodin vähän repsottaa kaikki sen kumminkin ymmärtää ja jos ei ymmärrä saavat hypätä vaikka kaivoon.

Meillä vauvat on pidetty sitterissä, kakkonen makasi sitterissä pöydällä, kolmonen pääsi sitterissä jo lattiallekin asti ja nyt tämä neljäs samalla metodilla.

Meillä esikoisen ja kakkosen ikäero on 1v4kk, kakkosen ja kolmosen vähän vajaa 3v ja kolmosen ja neljännen 1v6kk, joten mun kokemuksella voin sanoa että nämä toimii, ainakin meillä

 

Meillä vauvan ja esikoisen ikäero on kaksi vuotta..isosisko oli ainakin alussa todella mustasukkainen. pitää vahtia ettei lyö tai retuuta vauvaa...esikoinen kaipaa huomiota ja syliä kun syötän vauvaa..pitää vain huomioida isompaakin sen jälkeen kun vauvan on saanut hoidettua..ottaa syliin, ja viereen voi ottaa kun vauva on sylissä.. voidaan myös yhdessä isomman kanssa hoitaa vauvaa.. pyyhkiä suuta jne.. meillä ainakin isompi tykkää kun on "hyödyllinen". se vaatii voimia ja hermoja että pärjää molempien kanssa, mutta ihmeesti kaikki aina lutviutuu päivän mittaan..riippuu myös siitä miten vaativa luonne esikoisella on..ei kannata turhaan hermoilla...

 

Mun kahdella vanhemmalla lapsella on ikäeroa 1v7kk. Meillä poika ei ollut kyllä mustasukkainen, sain imettää ihan rauhassa. Molemmille oli aikaa, koska päiväunet meni ristiin. Aamulla, kun ulkoilin pojan kanssa nukkui vauva vaunuissaan. Pojan kun sain päikkäreille, vauva heräsi

 

Ikäeroa meidän esikoispojalla ja kuopustytöllä on 1v8kk. Ikinä ei poika ole väkivaltanen vauvaa kohtaan ollut eikä muutenkaan esim juuri imetyksestä välittänyt vaikka alussa vauva tietysti oli tissillä jatkuvasti. Vauva nukkui suurimman osan päivästä aluksi eikä isä pitänyt edes isyyslomaa kuin viikon. Mitään ongelmaa ei esikon kanssa tullut, illalla sitten miehen kotiuduttua tein seuraavaksi päiväksi itselleni lounaan samalla kun miehelle eväät niin ei tarvinut kuitnkaan ruoanlaittoon ruveta.

Meillä kävi myös onni noiden päiväunien kanssa, ristiin nukkuivat Onnena pidin myös niitä päiviä kun sattuivat nukkumaan yhtäaikaa, sain sillä tavoin itsekin nukuttua tai muuten vaan hetken hengähdystaukoa.

Aamuisin esikoinen sai myös katsoa telkkaria niin paljon kuin jaksoi, hyvä jos tunninkin istui siinä viihdyttämässä itseään (late lammasta). En todellakaan ottanut mitään stressiä esikon telkkarinkatsomisesta niinä aikoina kun olin yksin kahden kanssa, heti miehen kotiuduttua kuitenkin loppuilta oli koko ajan ulkoilua tai leikkimistä

Se voi siis mennä myös kuin unelma,ei kaikki lapset ole "hankalia" kun vauva syntyy

Neuvoni on siis: käytä kaikki helpotuskeinot mitä keksit,lepää kun voit ja syö hyvin!