N
"niin"
Vieras
Mä oon muutamia kertoja ollut nettitreffeillä. Siis että on ollut profiili ja sitten käynyt treffeillä. Ikinä koskaan milloinkaan niistä ei ole seurannut mitään vakavaa.
Joko treffit jää yhteen kertaan, se on ok, ymmärrän ettei aina natsaa. Tai sitten. Treffimies hehkuttaa tunteitaan mua kohtaan, kehuu mua, korostaa ihastumisen tunteitaan ja sitä miten on hämmentynyt voimakkaista tunteistaan. Treffaillaan uudestaan, treffit johtaa seksiin. Ja sen jälkeen aina sama. "Mä en sittenkään tiedä mitä mä haluan" "Mä en sittenkään ole valmis parisuhteeseen". Ja kaikki jää siihen.
Yhdenkin kanssa ehdin jo ihastua. Soiteltiin joka ilta maratonpuheluita, se kertoi miten paljon tuntee mua kohtaan, miten mä oon kaunis ja ihana ja kaikkea mitä se on toivonut. Tavattiin, kaikki jatkui ennallaan. Tavattiin toisen kerran, ja oli ihan kivaa. Tavattiin kolmannen kerran, se kutsui luokseen.. ja ilta päättyi noihin lauseisiin ja siihen että mun sydän ammuttiin korkealta ja kovaa alas.
Mussa on siis jotain vikaa, kun vedän puoleeni aina näitä samanlaisia tyyppejä. Oisko mun parempi vaan pysytellä erossa koko nettideittisysteemistä? Mutta kun en käy baareissa ja arkielämässä ei ole tullut ketään varteenotettavaa edes vastaan. Pitääkö mun tosiaan luopua haaveista parisuhteeseen liittyen ja tottua vain olemaan yksin?
Kun mä niin tahtoisin jo rakastua. Ja saada rakkautta. Kyse ei ole siitä, etten osaisi olla yksin. Osaan mä, ja oon onnellinenkin näin. Mulla on ihana työ, ihanat lapset, ihana koti. Mutta sydämessä paikka avoinna kunhan se oikea joskus saapuu. En ole epätoivoinen, en huoli ketä tahansa. Huolin sen oikean, mutta ehkä sellaista ei vaan mulle ole?
Tiedän olevani kiva, mukava, hauska, nättikin. Ja ihan älykästä keskusteluseuraa. Saan flirttiä osakseni niin töissä kuin vapaa-ajalla, mutta kukaan ei ole tosissaan liikkeellä.
Mitä mä teen? Jättäydyn suosiolla vanhaksipiiaksi? Vai uskallanko vielä kerran yrittää nettideitin kautta?
Joko treffit jää yhteen kertaan, se on ok, ymmärrän ettei aina natsaa. Tai sitten. Treffimies hehkuttaa tunteitaan mua kohtaan, kehuu mua, korostaa ihastumisen tunteitaan ja sitä miten on hämmentynyt voimakkaista tunteistaan. Treffaillaan uudestaan, treffit johtaa seksiin. Ja sen jälkeen aina sama. "Mä en sittenkään tiedä mitä mä haluan" "Mä en sittenkään ole valmis parisuhteeseen". Ja kaikki jää siihen.
Yhdenkin kanssa ehdin jo ihastua. Soiteltiin joka ilta maratonpuheluita, se kertoi miten paljon tuntee mua kohtaan, miten mä oon kaunis ja ihana ja kaikkea mitä se on toivonut. Tavattiin, kaikki jatkui ennallaan. Tavattiin toisen kerran, ja oli ihan kivaa. Tavattiin kolmannen kerran, se kutsui luokseen.. ja ilta päättyi noihin lauseisiin ja siihen että mun sydän ammuttiin korkealta ja kovaa alas.
Mussa on siis jotain vikaa, kun vedän puoleeni aina näitä samanlaisia tyyppejä. Oisko mun parempi vaan pysytellä erossa koko nettideittisysteemistä? Mutta kun en käy baareissa ja arkielämässä ei ole tullut ketään varteenotettavaa edes vastaan. Pitääkö mun tosiaan luopua haaveista parisuhteeseen liittyen ja tottua vain olemaan yksin?
Kun mä niin tahtoisin jo rakastua. Ja saada rakkautta. Kyse ei ole siitä, etten osaisi olla yksin. Osaan mä, ja oon onnellinenkin näin. Mulla on ihana työ, ihanat lapset, ihana koti. Mutta sydämessä paikka avoinna kunhan se oikea joskus saapuu. En ole epätoivoinen, en huoli ketä tahansa. Huolin sen oikean, mutta ehkä sellaista ei vaan mulle ole?
Tiedän olevani kiva, mukava, hauska, nättikin. Ja ihan älykästä keskusteluseuraa. Saan flirttiä osakseni niin töissä kuin vapaa-ajalla, mutta kukaan ei ole tosissaan liikkeellä.
Mitä mä teen? Jättäydyn suosiolla vanhaksipiiaksi? Vai uskallanko vielä kerran yrittää nettideitin kautta?
