I
Iiks
Vieras
Tässä kävi nyt niin, että meille on neljäs lapsi tulossa. Ei ihan suunnitellusti, mutta lapset ovat ihania, joten ihanaahan se on. Jos kaikki menee hyvin, tulokas syntyy elokuussa. Mutta. Hirvittää.
Olen tosi suunnitelmallinen ihminen ja murehdin varmaan aina liikaakin. On tässä nyt kuitenkin todellistakin mietittävää.
Asunto on 90m2 eikä mahdollisuutta muuttaa. Miten me mahdutaan?
Töihin lupasin mennä kesällä nykyiseltä hoitovapaalta, ahdistaa pettää lupaus. Miten sitä enää edes osaa sitten joskus enää töihin mennäkään?
Miehen työt epävarmoja olleet aina, mutta taas tiedossa säätämistä siitä milloin uskaltaa töihin ilmoittaa ja mitä, jos täytyykin vaihtaa miehen kanssa rooleja.
Oma terveyskin mietityttää, kun vihdoin piti nämä liikakilot selättää, edellisestä raskaudestakin on vielä kiloja.
Synnytys oli viimeksi jo aika hurja kokemus, 45min. Tämä taitaa syntyä kotiin, huhhuh.
Yövalvominenkin mietityttää, kun ei tämä edellinenkään eli 1,5v lapseni nuku kovin hyvin. Useita yöheräämisiä edelleen. Miten ihmeessä selviän, jos ja kun pahoinvointi alkaa?
Ja se pahoinvointi. Vielä ei ole, mutta jos menee kuten edelliset, alkaa piakkoin 24/7 oksetus, joka kestää monta kuukautta.
Huhhuh. Tämä tuntuu niin epätodelliselta. Muut lapset saaneet alkunsa clomifenin avustuksella usean kuukauden yrityksen jälkeen ja nyt sitten yhdestä pienestä lipsahduksesta. Toisaalta tosi ihanaa, mutta samalla tuntuu tosi hurjalta. Pää sekaisin
Löytyisikö kannustavia sanoja?
Olen tosi suunnitelmallinen ihminen ja murehdin varmaan aina liikaakin. On tässä nyt kuitenkin todellistakin mietittävää.
Asunto on 90m2 eikä mahdollisuutta muuttaa. Miten me mahdutaan?
Töihin lupasin mennä kesällä nykyiseltä hoitovapaalta, ahdistaa pettää lupaus. Miten sitä enää edes osaa sitten joskus enää töihin mennäkään?
Miehen työt epävarmoja olleet aina, mutta taas tiedossa säätämistä siitä milloin uskaltaa töihin ilmoittaa ja mitä, jos täytyykin vaihtaa miehen kanssa rooleja.
Oma terveyskin mietityttää, kun vihdoin piti nämä liikakilot selättää, edellisestä raskaudestakin on vielä kiloja.
Synnytys oli viimeksi jo aika hurja kokemus, 45min. Tämä taitaa syntyä kotiin, huhhuh.
Yövalvominenkin mietityttää, kun ei tämä edellinenkään eli 1,5v lapseni nuku kovin hyvin. Useita yöheräämisiä edelleen. Miten ihmeessä selviän, jos ja kun pahoinvointi alkaa?
Ja se pahoinvointi. Vielä ei ole, mutta jos menee kuten edelliset, alkaa piakkoin 24/7 oksetus, joka kestää monta kuukautta.
Huhhuh. Tämä tuntuu niin epätodelliselta. Muut lapset saaneet alkunsa clomifenin avustuksella usean kuukauden yrityksen jälkeen ja nyt sitten yhdestä pienestä lipsahduksesta. Toisaalta tosi ihanaa, mutta samalla tuntuu tosi hurjalta. Pää sekaisin
Löytyisikö kannustavia sanoja?