Neljännen kuumeilijat!!!
- Viestiketjun aloittaja Nachsal
- Ensimmäinen viesti
Ihana lapsi ja hänen käytännönläheinen huolenaiheensa. Monesti lasten huolet ovatkin sellaisia, lopulta hyvin käytännöllisiä, vaikka aluksi aikuisen ajatusmaailman ulkopuolelta.
Meillä olisi auton osto sitten edessä, kun saisimme neljännen. Vielä olemme pärjänneet ilman autoa, mutta kyllähän se olisi iltapäivällä jo mukava hypätä miehen kyytiin tämän tullessa töistä (jos on päivävuoroviikko). Aika väsyttävää joskus varsinkin näin kesällä kulkea aamupäivästä iltapäivään julkisilla. Varsinkin, kun poikakolmikkoni on varsin energistä sorttia. Pakko silti liikkua, sillä kaupunginosassamme (eikä kahdessa vieresessä) ole edes maitokioskia, saati mitään muitakaan palveluita.
Mä olen unohtanut foorumeiden käytön tässä kolmen vuoden aikana, mitä en ole enää ehtinyt mihinkään kirjoitella. En siis muista edes, mistä voi vaihtaa väriä. Joka tapauksessa *YA 5/17*.
Pojat kävivät tyhjentämässä suklaakätköni äsken ja ottaa päähän. Heidän käytöksensä on ollut tänään kamalaa, mutta ovat kiukutelleet koko päivän, eivätkä ole suostuneet lähtemään minnekään. Ei voi edes raahata pihalle, koska eivät pue. Keskimmäisen ummetus on pahana, koska en saa häntä ottamaan lääkkeitä, enkä juomaan tarpeeksi. On kakannut neljä kertaa jo housuun, ja joka kerta pitää houkutella tunti ennen kuin suostuu pyllynpesulle. Ulkoilu olisi elinehto meille. Kahdenkaan lapsen kanssa emme voineet viettää kotipäiviä. Nyt on kaadettu lääkemehut maahan, kukaan ei siivoa, minä en taatusti siivoa sotkuja paikasta, mihin on kielletty alunperinkin viedä mitään syötävää tai juotavaa... Jäähypenkki otettiin käyttöön viime kuussa, koska noiden riidat ovat niin fyysisiä, että jollain uudella tavalla on pakko rauhoittaa tilanne. Pahaa mieltä se aiheuttaa ja kuulemma nöyryytystä, mutta oululaisella melko uudella kaverillani se toimii isossa perheessä, joten kokeilemme meillekin. Parempi se on kuin vuodesta toiseen kerrata, kuinka lyöminen sattuu, kuinka arvet ovat ikuisia, eikä ole kiva olla aivan arpinen, kuinka toiselle tulee paha mieli, kuinka luottamus järkkyy, kuinka omassa kodissa on kaikilla oikeus olla turvassa ja rauhassa jne. jne. jne. Nyt käymme samoja keskusteluita anteeksi pyyntövaatimuksen kanssa läpi, mutta vasta sitten, kun lapsi on jäähypenkillä rauhoittunut.
Tällaisina päivinä, kun kukaan ei ole ulkona purkanut energiaansa, enkä minäkään saanut mitään henkistä hyvinvointia luonnosta/kavereista/kahviloista/museoista, niin koko korttipakka vain romahtaa pöydlle ja sieltä lattialle. Aivan kestämätöntä. Aivan eri asia sairastaa joskus kotona joku energiaa vievä oksennustauti tai kova kuume, kuin että käymme toistemme hermoille kotona. Lapsethan kyllä keksivät puuhaa. Ärsyttää yli kaiken, jos joku parin rauhallisen lapsen äiti (tai pahimmillaan neiti kaikkitietävä lapseton) jakelee ohjeita, kuinka lasten täytyy saada viettää kotipäiviä ja tylsistyä. Joo-o, mutta kun he eivät koskaan jää toimettomiksi. Jos en vie heitä lastenfestareille tai kulttuuritaloihin oppimaan uutta, he selvittävät kotona, mitä tapahtuu vasaran ja naulan kanssa, tai permanenttitussin ja sohvan kanssa, tai vaikkapa viulun päällä seisomisesta. Meillä on kerran vaatepinotkin käyty hakemassa kaapeista ja nakattu yksi tellen sohvalle. Näitä kun ei juuri kiinnosta nurkassa piirtäminen, he tarvitsevat kodin ulkopuolista toimintaa, jotta selviämme päivistä ilman tuhoja tai naarmuja.
Siinäpä purkaus. Kysymykseni onkin, mitä teillä tehdään päivisin? Miten saatte kaikki viihtymään ja olemaan sopuisia? Onko olemassa rangaistuksia, vai riittävätkö suorat seuraukset auttamaan lapsianne ymmärtämään, ettei jotain tehdä toiste? Meillä ei esim. kaatuneet lääkkeet tai muut juomat ole opettaneet vieläkään sitä, ettei niitä viedä ruokapöydältä pois. Vaikka joutuisivat luutuamaan, niin eivät opi syömään ja juomaan vain ja ainoastaan ruokapöydällä. Muuta käytöksestä puhumattakaan, mutta diagnoosien saaminen (ja niihin liittyvien lääkkeiden) on ihan hirveän vaikeaa. Perheneuvolaan ei otettu asiakkaaksi, koska perhesuhteissa ei vaikuta olevan korjattavaa. Pitäisi kuulemma vain jatkaa keskimmäiselle sanomista, että ison veljen leikkejä ei saa häiritä. Minusta taas ei näytä siltä, että esikoisen impulsiivisuus olisi riippuvainen siitä, onko kaikki muut nukkumassa vaiko yrittämässä osallistua leikkeihin. Hän, kun saa kimmokkeen suuttumiseen (vaikka kuun vaihe olisi väärä), niin hän huitaisee.
Joka tapauksessa suurimman osan ajasta olen henkisestikin mukana tässä neljännen teossa.
Joskus ärsyttää vain olemassa olevat lapset hiukkasen. Alan myös vanheta ja rauhoittua. En enää jaksa olla aamusta iltaan jossain. Yritin työntekoa, mutten sen jälkeen jaksanut enää joka ikinen päivä siivota näiden porsasteluja, enkä tehdä ravitsevaa ja puhdasta ruokaa alusta asti itse. Lapset olivat 10 tuntia ilman minua, ja parissa tunnissa piti ehtiä tehdä ruoka ja hoitaa iltatoimet ennen kuin heidät piti laittaa nukkumaan.
Nukkumisesta puheen ollen: meillä on siirrytty kiintymysvanhemmuusasioista jäähyn lisäksi pois myös myös perhepedin suhteen toissaviikolla. Lapsilla on nyt yhteinen huone ja me nukumme kahdestaan toisessa huoneessa. Iltatoimet hoidetaan samaan aikaan ja samassa järjestyksessä, mutta koska nyt kukaan ei jää nukkumaan heidän kanssaan, he kiljuvat, hyppivät ja estävät toisiansa nukahtamasta kymmeneen tai puoli yhteentoista saakka. Meistä jokainen saa liian vähän unta, koska he eivät kuitenkaan aamulla nuku sen pidempään kuin ennenkään. Aika vaikea elämäntilanne, mutta koska kolmen lapsen viereen nukuttaminen on jo mahdotonta (koska on vain kaksi kylkeä), ei tähän vauvaa olisi mitenkään saanut mahtumaan ainakaan turvallisesti. Jospa elämä vähän tasaantuisi, kun lapset menevät ensi kuussa taas kouluun ja päiväkotiin. Minä en tosin uskalla etsiä uutta työtä, koska raskausajat työssäkäyvänä olivat kamalan väsyttäviä ja kivuliaita. Kolmannen raskaus oli kestettävissä, vaikka siinäkin jouduin keskeyttämään kokonaisen jakson koulussa, koska en pystynyt osallistumaan tentteihin vuodelevon vuoksi.
Pelottaa sekin, että kolmannen kanssa pääsin ehkä 9 kk ajan vain lähikauppaan, koska en lyhyemmässä ajassa oppinut millään saamaan neljää ihmistä pukeisiin ja ulos ajoissa, saati hallitsemaan kunkin vaippa- ja ruoka-aikoja suhteessa julkisiin liikennevälineisiin. En sentään lounasaikaa olisi viettänyt puolta tuntia bussissa näiden kanssa. Hehän olisivat juoksennelleet ja karjuneet nälän vuoksi. Elämä on minuuttipeliä joskus, mutta koska tämän asunnon lähellä ei ole edes lähikauppaa, niin neljännenkin kanssa olisi vain pakko liikkua pidemmälle. Toisaalta on koululainen ja esikoululainen, joten voisin yhden tai kahden lapsen kanssa hoitaa aamupäivisin kaupassakäynnin. Toisaalta minuun on iskostunut tiukasti se, että kotiäidin on kyettävä hoitamaan lapsensa kotona, eli ei ainakaan nykyistä kuopusta saisi laittaa tarhaan. Vaikea, vaikea, vaikea päätös. Sitten esikoisen entisessä tarhassa oli jännä nähdä lestadiolainen sijainen, joka oli oikein lempeä ja iloinen odottaja, joka aikoi synnytyksen jälkeenkin pitää isommat lapset tarhassa (ja iltapäiväkerhossa). Toki haluaisin itsekin olla täysissä henkisissä voimissani myös vauva-aikaan. Siihen auttaisi ehkä se, että nykyinen kuopuskin olisi tarhassa osan päivästä. Ää, vaikea päätös, koska olen aiemmin jopa tsempannut väsynyttä kummityttöni äitiä hoitamaan lapsensa kotona. Nyt koen, että olen ehkä tehnyt siinä väärin, vaikka hän sitten onkin jo loppusuoralla ja kokee pärjänneensä hyvin. Loppusuoralla siis sen vuoksi, että aikoo lähteä töihin kolmannen täytettyä kolme.
Ei taatusti ole viisasta kirjoittaa näin paljon nettiin, mutta menkööt.
Meillä olisi auton osto sitten edessä, kun saisimme neljännen. Vielä olemme pärjänneet ilman autoa, mutta kyllähän se olisi iltapäivällä jo mukava hypätä miehen kyytiin tämän tullessa töistä (jos on päivävuoroviikko). Aika väsyttävää joskus varsinkin näin kesällä kulkea aamupäivästä iltapäivään julkisilla. Varsinkin, kun poikakolmikkoni on varsin energistä sorttia. Pakko silti liikkua, sillä kaupunginosassamme (eikä kahdessa vieresessä) ole edes maitokioskia, saati mitään muitakaan palveluita.
Mä olen unohtanut foorumeiden käytön tässä kolmen vuoden aikana, mitä en ole enää ehtinyt mihinkään kirjoitella. En siis muista edes, mistä voi vaihtaa väriä. Joka tapauksessa *YA 5/17*.
Pojat kävivät tyhjentämässä suklaakätköni äsken ja ottaa päähän. Heidän käytöksensä on ollut tänään kamalaa, mutta ovat kiukutelleet koko päivän, eivätkä ole suostuneet lähtemään minnekään. Ei voi edes raahata pihalle, koska eivät pue. Keskimmäisen ummetus on pahana, koska en saa häntä ottamaan lääkkeitä, enkä juomaan tarpeeksi. On kakannut neljä kertaa jo housuun, ja joka kerta pitää houkutella tunti ennen kuin suostuu pyllynpesulle. Ulkoilu olisi elinehto meille. Kahdenkaan lapsen kanssa emme voineet viettää kotipäiviä. Nyt on kaadettu lääkemehut maahan, kukaan ei siivoa, minä en taatusti siivoa sotkuja paikasta, mihin on kielletty alunperinkin viedä mitään syötävää tai juotavaa... Jäähypenkki otettiin käyttöön viime kuussa, koska noiden riidat ovat niin fyysisiä, että jollain uudella tavalla on pakko rauhoittaa tilanne. Pahaa mieltä se aiheuttaa ja kuulemma nöyryytystä, mutta oululaisella melko uudella kaverillani se toimii isossa perheessä, joten kokeilemme meillekin. Parempi se on kuin vuodesta toiseen kerrata, kuinka lyöminen sattuu, kuinka arvet ovat ikuisia, eikä ole kiva olla aivan arpinen, kuinka toiselle tulee paha mieli, kuinka luottamus järkkyy, kuinka omassa kodissa on kaikilla oikeus olla turvassa ja rauhassa jne. jne. jne. Nyt käymme samoja keskusteluita anteeksi pyyntövaatimuksen kanssa läpi, mutta vasta sitten, kun lapsi on jäähypenkillä rauhoittunut.
Tällaisina päivinä, kun kukaan ei ole ulkona purkanut energiaansa, enkä minäkään saanut mitään henkistä hyvinvointia luonnosta/kavereista/kahviloista/museoista, niin koko korttipakka vain romahtaa pöydlle ja sieltä lattialle. Aivan kestämätöntä. Aivan eri asia sairastaa joskus kotona joku energiaa vievä oksennustauti tai kova kuume, kuin että käymme toistemme hermoille kotona. Lapsethan kyllä keksivät puuhaa. Ärsyttää yli kaiken, jos joku parin rauhallisen lapsen äiti (tai pahimmillaan neiti kaikkitietävä lapseton) jakelee ohjeita, kuinka lasten täytyy saada viettää kotipäiviä ja tylsistyä. Joo-o, mutta kun he eivät koskaan jää toimettomiksi. Jos en vie heitä lastenfestareille tai kulttuuritaloihin oppimaan uutta, he selvittävät kotona, mitä tapahtuu vasaran ja naulan kanssa, tai permanenttitussin ja sohvan kanssa, tai vaikkapa viulun päällä seisomisesta. Meillä on kerran vaatepinotkin käyty hakemassa kaapeista ja nakattu yksi tellen sohvalle. Näitä kun ei juuri kiinnosta nurkassa piirtäminen, he tarvitsevat kodin ulkopuolista toimintaa, jotta selviämme päivistä ilman tuhoja tai naarmuja.
Siinäpä purkaus. Kysymykseni onkin, mitä teillä tehdään päivisin? Miten saatte kaikki viihtymään ja olemaan sopuisia? Onko olemassa rangaistuksia, vai riittävätkö suorat seuraukset auttamaan lapsianne ymmärtämään, ettei jotain tehdä toiste? Meillä ei esim. kaatuneet lääkkeet tai muut juomat ole opettaneet vieläkään sitä, ettei niitä viedä ruokapöydältä pois. Vaikka joutuisivat luutuamaan, niin eivät opi syömään ja juomaan vain ja ainoastaan ruokapöydällä. Muuta käytöksestä puhumattakaan, mutta diagnoosien saaminen (ja niihin liittyvien lääkkeiden) on ihan hirveän vaikeaa. Perheneuvolaan ei otettu asiakkaaksi, koska perhesuhteissa ei vaikuta olevan korjattavaa. Pitäisi kuulemma vain jatkaa keskimmäiselle sanomista, että ison veljen leikkejä ei saa häiritä. Minusta taas ei näytä siltä, että esikoisen impulsiivisuus olisi riippuvainen siitä, onko kaikki muut nukkumassa vaiko yrittämässä osallistua leikkeihin. Hän, kun saa kimmokkeen suuttumiseen (vaikka kuun vaihe olisi väärä), niin hän huitaisee.
Joka tapauksessa suurimman osan ajasta olen henkisestikin mukana tässä neljännen teossa.
Joskus ärsyttää vain olemassa olevat lapset hiukkasen. Alan myös vanheta ja rauhoittua. En enää jaksa olla aamusta iltaan jossain. Yritin työntekoa, mutten sen jälkeen jaksanut enää joka ikinen päivä siivota näiden porsasteluja, enkä tehdä ravitsevaa ja puhdasta ruokaa alusta asti itse. Lapset olivat 10 tuntia ilman minua, ja parissa tunnissa piti ehtiä tehdä ruoka ja hoitaa iltatoimet ennen kuin heidät piti laittaa nukkumaan.Nukkumisesta puheen ollen: meillä on siirrytty kiintymysvanhemmuusasioista jäähyn lisäksi pois myös myös perhepedin suhteen toissaviikolla. Lapsilla on nyt yhteinen huone ja me nukumme kahdestaan toisessa huoneessa. Iltatoimet hoidetaan samaan aikaan ja samassa järjestyksessä, mutta koska nyt kukaan ei jää nukkumaan heidän kanssaan, he kiljuvat, hyppivät ja estävät toisiansa nukahtamasta kymmeneen tai puoli yhteentoista saakka. Meistä jokainen saa liian vähän unta, koska he eivät kuitenkaan aamulla nuku sen pidempään kuin ennenkään. Aika vaikea elämäntilanne, mutta koska kolmen lapsen viereen nukuttaminen on jo mahdotonta (koska on vain kaksi kylkeä), ei tähän vauvaa olisi mitenkään saanut mahtumaan ainakaan turvallisesti. Jospa elämä vähän tasaantuisi, kun lapset menevät ensi kuussa taas kouluun ja päiväkotiin. Minä en tosin uskalla etsiä uutta työtä, koska raskausajat työssäkäyvänä olivat kamalan väsyttäviä ja kivuliaita. Kolmannen raskaus oli kestettävissä, vaikka siinäkin jouduin keskeyttämään kokonaisen jakson koulussa, koska en pystynyt osallistumaan tentteihin vuodelevon vuoksi.
Pelottaa sekin, että kolmannen kanssa pääsin ehkä 9 kk ajan vain lähikauppaan, koska en lyhyemmässä ajassa oppinut millään saamaan neljää ihmistä pukeisiin ja ulos ajoissa, saati hallitsemaan kunkin vaippa- ja ruoka-aikoja suhteessa julkisiin liikennevälineisiin. En sentään lounasaikaa olisi viettänyt puolta tuntia bussissa näiden kanssa. Hehän olisivat juoksennelleet ja karjuneet nälän vuoksi. Elämä on minuuttipeliä joskus, mutta koska tämän asunnon lähellä ei ole edes lähikauppaa, niin neljännenkin kanssa olisi vain pakko liikkua pidemmälle. Toisaalta on koululainen ja esikoululainen, joten voisin yhden tai kahden lapsen kanssa hoitaa aamupäivisin kaupassakäynnin. Toisaalta minuun on iskostunut tiukasti se, että kotiäidin on kyettävä hoitamaan lapsensa kotona, eli ei ainakaan nykyistä kuopusta saisi laittaa tarhaan. Vaikea, vaikea, vaikea päätös. Sitten esikoisen entisessä tarhassa oli jännä nähdä lestadiolainen sijainen, joka oli oikein lempeä ja iloinen odottaja, joka aikoi synnytyksen jälkeenkin pitää isommat lapset tarhassa (ja iltapäiväkerhossa). Toki haluaisin itsekin olla täysissä henkisissä voimissani myös vauva-aikaan. Siihen auttaisi ehkä se, että nykyinen kuopuskin olisi tarhassa osan päivästä. Ää, vaikea päätös, koska olen aiemmin jopa tsempannut väsynyttä kummityttöni äitiä hoitamaan lapsensa kotona. Nyt koen, että olen ehkä tehnyt siinä väärin, vaikka hän sitten onkin jo loppusuoralla ja kokee pärjänneensä hyvin. Loppusuoralla siis sen vuoksi, että aikoo lähteä töihin kolmannen täytettyä kolme.
Ei taatusti ole viisasta kirjoittaa näin paljon nettiin, mutta menkööt.
Voihan kirjoitusvirheet.
En siis ole omasta halustani työtön, mutte ole myöskään pariin kuukauteen laittanut kuin pari kouluhakemusta (en ainuttakaan työhakemusta) menemään. Joudun lisäksi kolmen lapsen tutkimuksissa, hammaslääkäreissä ja neuvoloissa ravaamaan niin paljon, että työnantaja hermostui ihan täysin ja lyhensi työviikkoni neljäpäiväiseksi.
En siis ole omasta halustani työtön, mutte ole myöskään pariin kuukauteen laittanut kuin pari kouluhakemusta (en ainuttakaan työhakemusta) menemään. Joudun lisäksi kolmen lapsen tutkimuksissa, hammaslääkäreissä ja neuvoloissa ravaamaan niin paljon, että työnantaja hermostui ihan täysin ja lyhensi työviikkoni neljäpäiväiseksi.
@EneriK ensinnäkin halaus sulle! Hyvä että vuodatit, se keventää mieltä ja selkeyttää omia ajatuksia, edes hetkeksi. Katsoin, et meillä on aika saman ikäiset lapset/ikäerot. Mulla ja miehelläni on pojat 1v ikäerolla ja tytär, joka on nuorempaa poikaa hitusen alle 2v nuorempi, kalenterivuosissa 2v nuorempi.
Moni viestisi asia on sellaisia, mitä uskoisin ymmärtäväni. Meillä esikoinen on ollut ja on ihana, mutta myös haastava lapsi. Veljekset saavat vipinää ja tapahtumia aikaan, joskus heidän ollessa hiukan nuorempia oli aika huisia menoa välillä, sitten taas rauhallisempia kausia. Muutama vuosi sitten en olisi ikinä voinut kuvitella, että haluaisimme vielä neljännen lapsen, vaan tässä ollaan.
Viisas terveydenhoitaja kysyi multa pari vuotta sitten esikoisen viimeisessä neuvolassa, että koetaanko, et meillä menee silti paremmin kun vertaan vuoden takaiseen. Kyllä. Se helpotti. Meidän perhe on meidän perhe, ei tarvitse verrata muihin. Nykyäänkin vaikeissa kohdissa yritän muistaa miettiä, meneekö (esikoisen) kanssa kuitenkin paremmin kuin vuosi sitten. Huomaan, et monessa asiassa on kehitytty.
Joitakin asioita, jotka ovat helpottaneet ruokailuja, nukkumista ja montaa arjen toimintaa:
- rutiinit aamuissa ja illoissa. Ilman niitä ei pärjätä. Lomalla otetaan iisimmin, mut aina ei ole mahdollista.
- syödään vain ruoka-aikoina, pöydän ääressä. Kesällä vaikka ulkona välipalaa jolloin luonnollisesti vapaampaa menoa. Ruokaa ei sisällä saa viedä pöydästä pois, istutaan kunnes on syöty. Lautanen pois jos ei uskota, ja tavoista saa kyllä muistutella aika ajoin, kun lapsia on useampia ja jokaisella on "kautensa".
- porrastettu nukkumaanmeno, kun nukkuvat samassa huoneessa (meillä oli ennen näin, nyt omat huoneet/välillä yhdessä). Provosoivat toisiaan väsyneinä, ei nukahtaminen onnistunut. Toimisiko vaikka nuorin ja vanhin eka nukkumaan, sit keskimmäinen? Jos olette iltaisin molemmat kotona, toinen esim. lukee satua keskimmäiselle kun toisia peitellään petiin?
- kotityölistat: niin hullulta kuin ehkä kuulostaa, ovat tosi innostuneita näistä! Meillä saa pikkuruisen määrän palkkaa jokaisesta kerätystä rastista, kerran kuussa ns palkkapäivä. Kokonaissummat liikkuvat 5-15€ per lapsi. Näillä ostavat vaikkapa keräilykortteja tai mitä mielivät. Mut varsinkin vanhin on innokas! Hänellä myös listassa pari omaan käytökseen liittyvää tsemppikohtaa. Kuitenkin olemme sopineet, että jos aivan ikävästi puhutaan, tulee varoitus ja pyyhitään yksi rasti pois jos jatkuu. Satuttamisesta lähtee rasti ilman varoitusta. Aika hyvin on toiminut, muttei aina.
Nyt tuli aika yksityiskohtaisia juttuja, ethän pahastu? Jokaisella toimii omanlaisensa asiat, mutta itse olen kokenut, että käytännöllisiä vinkkejä on mukava saada ja sopivan kuuloisia soveltaa kotiin.
Ole ylpeä itsestäsi, että olette noin kauan nukkuneet perhepedissä! Meillä ei toiminut, ei saatu nukuttua (lapset tai äiti, mies kyllä). Niinpä jokainen nukkuu omassa sängyssään, nyt ekaa kertaa klo 6-7 herätykset ovat 8-9 herätyksiä. Mutta väsyneenä en koe jaksavani olla sellainen hyvä äiti, joka voin olla, joten on aivan oikein priorisoida oma jaksaminen nukkumisjärjestelyissä, kun lapset ovat jo tuon ikäisiä.
Oma jaksaminen oli myös se asia, jota mietimme paljon toista vuotta sitten, kun puhuimme neljännestä. Koemme, että olemme valmiit neljänteen, syliin mahtuu vielä. Mut jos asiat eivät olisi helpottaneet muutaman vuoden takaisesta, en usko et meille iltatähteä toivottaisiin. Voimia sinulle ja rohkeutta itsesi kuunteluun ja teille sopivien päätösten tekemiseen hoitopaikkojen ym kanssa!
Kukin kirjoittelee tänne sen verran kun tahtoo, mut minusta on mukavaa, että täällä voi antaa ja saada vertaistukea!
Moni viestisi asia on sellaisia, mitä uskoisin ymmärtäväni. Meillä esikoinen on ollut ja on ihana, mutta myös haastava lapsi. Veljekset saavat vipinää ja tapahtumia aikaan, joskus heidän ollessa hiukan nuorempia oli aika huisia menoa välillä, sitten taas rauhallisempia kausia. Muutama vuosi sitten en olisi ikinä voinut kuvitella, että haluaisimme vielä neljännen lapsen, vaan tässä ollaan.
Viisas terveydenhoitaja kysyi multa pari vuotta sitten esikoisen viimeisessä neuvolassa, että koetaanko, et meillä menee silti paremmin kun vertaan vuoden takaiseen. Kyllä. Se helpotti. Meidän perhe on meidän perhe, ei tarvitse verrata muihin. Nykyäänkin vaikeissa kohdissa yritän muistaa miettiä, meneekö (esikoisen) kanssa kuitenkin paremmin kuin vuosi sitten. Huomaan, et monessa asiassa on kehitytty.
Joitakin asioita, jotka ovat helpottaneet ruokailuja, nukkumista ja montaa arjen toimintaa:
- rutiinit aamuissa ja illoissa. Ilman niitä ei pärjätä. Lomalla otetaan iisimmin, mut aina ei ole mahdollista.
- syödään vain ruoka-aikoina, pöydän ääressä. Kesällä vaikka ulkona välipalaa jolloin luonnollisesti vapaampaa menoa. Ruokaa ei sisällä saa viedä pöydästä pois, istutaan kunnes on syöty. Lautanen pois jos ei uskota, ja tavoista saa kyllä muistutella aika ajoin, kun lapsia on useampia ja jokaisella on "kautensa".
- porrastettu nukkumaanmeno, kun nukkuvat samassa huoneessa (meillä oli ennen näin, nyt omat huoneet/välillä yhdessä). Provosoivat toisiaan väsyneinä, ei nukahtaminen onnistunut. Toimisiko vaikka nuorin ja vanhin eka nukkumaan, sit keskimmäinen? Jos olette iltaisin molemmat kotona, toinen esim. lukee satua keskimmäiselle kun toisia peitellään petiin?
- kotityölistat: niin hullulta kuin ehkä kuulostaa, ovat tosi innostuneita näistä! Meillä saa pikkuruisen määrän palkkaa jokaisesta kerätystä rastista, kerran kuussa ns palkkapäivä. Kokonaissummat liikkuvat 5-15€ per lapsi. Näillä ostavat vaikkapa keräilykortteja tai mitä mielivät. Mut varsinkin vanhin on innokas! Hänellä myös listassa pari omaan käytökseen liittyvää tsemppikohtaa. Kuitenkin olemme sopineet, että jos aivan ikävästi puhutaan, tulee varoitus ja pyyhitään yksi rasti pois jos jatkuu. Satuttamisesta lähtee rasti ilman varoitusta. Aika hyvin on toiminut, muttei aina.
Nyt tuli aika yksityiskohtaisia juttuja, ethän pahastu? Jokaisella toimii omanlaisensa asiat, mutta itse olen kokenut, että käytännöllisiä vinkkejä on mukava saada ja sopivan kuuloisia soveltaa kotiin.
Ole ylpeä itsestäsi, että olette noin kauan nukkuneet perhepedissä! Meillä ei toiminut, ei saatu nukuttua (lapset tai äiti, mies kyllä
). Niinpä jokainen nukkuu omassa sängyssään, nyt ekaa kertaa klo 6-7 herätykset ovat 8-9 herätyksiä. Mutta väsyneenä en koe jaksavani olla sellainen hyvä äiti, joka voin olla, joten on aivan oikein priorisoida oma jaksaminen nukkumisjärjestelyissä, kun lapset ovat jo tuon ikäisiä. Oma jaksaminen oli myös se asia, jota mietimme paljon toista vuotta sitten, kun puhuimme neljännestä. Koemme, että olemme valmiit neljänteen, syliin mahtuu vielä. Mut jos asiat eivät olisi helpottaneet muutaman vuoden takaisesta, en usko et meille iltatähteä toivottaisiin. Voimia sinulle ja rohkeutta itsesi kuunteluun ja teille sopivien päätösten tekemiseen hoitopaikkojen ym kanssa!
Kukin kirjoittelee tänne sen verran kun tahtoo, mut minusta on mukavaa, että täällä voi antaa ja saada vertaistukea!
Moi lippimami! Tuu vaan tänne. Vähän hiljasta, mut... Mie oon täällä
Eli onko mies vielä tietonen missä mennään? Niinku oot ehkä huomannu ni mulla kauhee kuumeilu eikä mies niin innostunu ollenkaan. Mut en oo heittäny kirvestä kaivoon. Jotenkin tuntuu vaan latistavalta kun oma mies ei innostu, ystävät ei innostu, paitti yks, yhteiskunta ei innostu... Sillain ois hurjan mukava jos ois joku jonka kanssa vois juonia...
Eli onko mies vielä tietonen missä mennään? Niinku oot ehkä huomannu ni mulla kauhee kuumeilu eikä mies niin innostunu ollenkaan
. Mut en oo heittäny kirvestä kaivoon. Jotenkin tuntuu vaan latistavalta kun oma mies ei innostu, ystävät ei innostu, paitti yks, yhteiskunta ei innostu... Sillain ois hurjan mukava jos ois joku jonka kanssa vois juonia...Sandi04 juu mies mukana, vähän jännityksellä sillä nää 3 aiempaa ei oo hänen. Mulla ero siis taustalla lasten isästä ja uuden kumppanin kanssa haluaisin nelosen oikeen selkeetä...
Miksei mies innostu ajatuksesta? Vaik oon kyl todennut et niin usein miehet ajattelee järjellä ja me naiset tunteella.... mut siinähän se neljäs menee missä kolmekin... Niinhän?
Tsemppiä paljon, kyl se mieskin vielä lämpenee. Pakko sen on!!
Miksei mies innostu ajatuksesta? Vaik oon kyl todennut et niin usein miehet ajattelee järjellä ja me naiset tunteella.... mut siinähän se neljäs menee missä kolmekin... Niinhän?
Tsemppiä paljon, kyl se mieskin vielä lämpenee. Pakko sen on!!
Helou ja kiva kiitti rohkaisusta kannustuksesta. Niin joo tuota mulla siis lapset07, 10 ja 15 eli näin. Mulla ei oid kiire tän asian kans, muttakun rupee tosiaan ikää olemaan että köydenveto tästä vauva asiasta jotenkin stressaa. En tiiä itekään oikein mitä haluan enää. Mies pelkää sitä että jotain pahaa tapahtuu jos raskaudun. Meil on mennyt kaks lasta vk 18 jälkeen kesken ja viimesin poju meinas syntyy ennen aikojaan ja makasin 2 vk sohvalla lunkisti joka uskon kannatti. On ollu siis tosi rankkoja aikoja.. tiiän ainaki että äitini leimais mut hulluks jos tietäis mun mietteistä vauvasta.... Olen siis pää sekaisin nyt...
. On ollu siis tosi rankkoja aikoja.. tiiän ainaki että äitini leimais mut hulluks jos tietäis mun mietteistä vauvasta.... Olen siis pää sekaisin nyt...En muista oonko tänne kirjoittanut.
Neljäs toiveissa, ensimmäinen yhteinen nykyisen kihlatun kanssa.
Isommat on 07, 12 ja 14.
Kp 17/28, yk1, dpo 3.
Neljäs toiveissa, ensimmäinen yhteinen nykyisen kihlatun kanssa.
Isommat on 07, 12 ja 14.
Kp 17/28, yk1, dpo 3.
Mä voisin parkkeerata tähän.
Elikkäs syksyllä tulee 31v mittariin.
Lapset 08, 09 ja 15 syntyneet.
Nuorin on uuden kumppanin kanssa ja tässä ollaan huovattu ja soudettu toisen yhteisen lapsen yrityksen kanssa.
Itse olisin voinut aloittaa jo aikaa sitten, mutta mies toivoi, että odotetaan nyt kunnes varmistuu saako vakipaikan.
Noh tänään sitä tarjottiin, joten minähän oikopäätä laitoin vauvalasit silmille.
Mie olen odottanu tätä nyt jo vuoden, joten miehellä ei tarvis olla mitään vastaan sanomista. Tai jos on niin sitten aion kyllä kuopata koko asian ja mies saa tyytyä yhteen täysin omaan lapseen.
Haluan nimittäin vielä takaisin töihinkin järkevässä iässä, tällä hetkellä siis ei ole työtä itsellä odottamassa.
Ennen kuin kuopus täyttää 3v olisi loistavaa jos seuraava syntyisi. Siitä pääsisi viimein takaisin työmarkkinoillekkin ilmman että tulisi enään katkoksia. Neljäs tulisi siis olemaan minulle se viimeinen lapsi.
Elikkäs syksyllä tulee 31v mittariin.
Lapset 08, 09 ja 15 syntyneet.
Nuorin on uuden kumppanin kanssa ja tässä ollaan huovattu ja soudettu toisen yhteisen lapsen yrityksen kanssa.
Itse olisin voinut aloittaa jo aikaa sitten, mutta mies toivoi, että odotetaan nyt kunnes varmistuu saako vakipaikan.
Noh tänään sitä tarjottiin, joten minähän oikopäätä laitoin vauvalasit silmille.
Mie olen odottanu tätä nyt jo vuoden, joten miehellä ei tarvis olla mitään vastaan sanomista. Tai jos on niin sitten aion kyllä kuopata koko asian ja mies saa tyytyä yhteen täysin omaan lapseen.
Haluan nimittäin vielä takaisin töihinkin järkevässä iässä, tällä hetkellä siis ei ole työtä itsellä odottamassa.
Ennen kuin kuopus täyttää 3v olisi loistavaa jos seuraava syntyisi. Siitä pääsisi viimein takaisin työmarkkinoillekkin ilmman että tulisi enään katkoksia. Neljäs tulisi siis olemaan minulle se viimeinen lapsi.
Hei mie kans voisin parkkeerata tänne
Mulla -10, -11 ja -17 syntyneet lapset ja nyt neljäs ja viimeinen haaveissa
MUTTA en tiiä mitä haluan kun minä ja mies ollaan kumpikin sitä mieltä, että 4 on meidän luku ja nyt vauvvakuume nostaa kovasti päätä kun tuo nuorimmainen kasvaa mutta silti samaan aikaan kaikki on nyt hyvin niin haluanko sekottaa pakkaa ja entä taloudellisesti ja auto ja koti jajaja...ei todellakaan olla myymässä tätä taloa! Ja mitä jos hurahdan ja ei tärppää ja mitä jos tärppää heti ja en haluais jouluvauvvaa mutta sitten pitäis alottaa jo yritys kohta ja en toisaalta halua isoa ikäeroa näille kahdelle pienelle sit että jos neljättä yritetään niin sitten sen aika ois nyt kohta tai sitten ei meille enää
On tää niin vaikeaa ja nyt löydän itteni jo täältä palstalta ja miettimässä ovis tikkuja vaikka syön hyvillä mielin vielä pillereitä
Ja oon kans päälle 30v jos jotakuta kiinnostaa ja mies siis haluaa kans 4, mutta vitsailee että ensin pitää harjoitella eli ei puhu asiasta tosissaan että koska ois aika ..minä sanoin että pillerit loppuu vuoden vaihteessa ja ei oo uutta reseptiä vaikka saisinhan mää sen mutta ei se siihen mitään sanonu kovasti pitäis nyt kyllä tsempata syömisen ja liikunnan kans ku tuon 1veen raskauskilotki on vielä ja sekös se vasta mua pelottaa ja mies pelkäs jo ton nuorimman kohdalla että mulle sattuu jotain vitsi kun sen päähän vois mennä ja tietää mitä oikeasti ajattelee vai onko se yhtä pihalla ku ninä
Mulla -10, -11 ja -17 syntyneet lapset ja nyt neljäs ja viimeinen haaveissa
MUTTA en tiiä mitä haluan kun minä ja mies ollaan kumpikin sitä mieltä, että 4 on meidän luku ja nyt vauvvakuume nostaa kovasti päätä kun tuo nuorimmainen kasvaa mutta silti samaan aikaan kaikki on nyt hyvin niin haluanko sekottaa pakkaa ja entä taloudellisesti ja auto ja koti jajaja...ei todellakaan olla myymässä tätä taloa! Ja mitä jos hurahdan ja ei tärppää ja mitä jos tärppää heti
ja en haluais jouluvauvvaa mutta sitten pitäis alottaa jo yritys kohta ja en toisaalta halua isoa ikäeroa näille kahdelle pienelle sit että jos neljättä yritetään niin sitten sen aika ois nyt kohta tai sitten ei meille enää On tää niin vaikeaa
ja nyt löydän itteni jo täältä palstalta ja miettimässä ovis tikkuja vaikka syön hyvillä mielin vielä pillereitä Ja oon kans päälle 30v jos jotakuta kiinnostaa
ja mies siis haluaa kans 4, mutta vitsailee että ensin pitää harjoitella eli ei puhu asiasta tosissaan että koska ois aika ..minä sanoin että pillerit loppuu vuoden vaihteessa ja ei oo uutta reseptiä vaikka saisinhan mää sen mutta ei se siihen mitään sanonu kovasti pitäis nyt kyllä tsempata syömisen ja liikunnan kans ku tuon 1veen raskauskilotki on vielä ja sekös se vasta mua pelottaa ja mies pelkäs jo ton nuorimman kohdalla että mulle sattuu jotain vitsi kun sen päähän vois mennä ja tietää mitä oikeasti ajattelee vai onko se yhtä pihalla ku ninä Huhuu..ollaankos täällä hereillä?
Iiik,taaasko mä oon näillä palstoilla
Aika pitkään roikuin kuumeilijoissa,sitten lapsettomuudesta kärsittiin kun meni 3 vuotta ilman tärppiä. Sitten löytyi endometrioosi ja toinen munasarja vietiin. Syntyi tyttö kun lopetettiin haaveilu ja yrittäminen. Tytön 1v synttäri-päivänä sai alkunsa kaksospojat. Siinäpä tiivistelmä menneisyydestä.
Nyt sitten jostain ihmeestä alkaneet vauva-ajatukset hiipiä mielee vaikka KAIKKI merkit on neljättä lasta vastaan; talo vuosi sitten valmistui, huoneet kaikille kolmelle..auto riittää 5hlölle (joskin rekistetöity 7..) mulla ehkäisykapseli tiukasti nahkan alla,eikä mies lämpene yhtään ajatukselle Tukiverkot on, mutta tuskin enää mahdollista vauvaa kukaan mummoista jaksas enää hoitaa, koska eläkkeellä..ja mitäs vielä...Rahahan se. Töissä ollaan molemmat mut vois kai sitä rahaa enempi olla/mennä vähemmän..Että näin suorastaan huiput lähtökohdat. Mut silti,saan kai haaveilla? Oon siis 34v, lapset -12 ja 2 x -14 ja sanosinko että haaveilua yrityksen aloituksen odotuksesta on tän hetkinen tilanne
Iiik,taaasko mä oon näillä palstoilla
Aika pitkään roikuin kuumeilijoissa,sitten lapsettomuudesta kärsittiin kun meni 3 vuotta ilman tärppiä. Sitten löytyi endometrioosi ja toinen munasarja vietiin. Syntyi tyttö kun lopetettiin haaveilu ja yrittäminen. Tytön 1v synttäri-päivänä sai alkunsa kaksospojat. Siinäpä tiivistelmä menneisyydestä.
Nyt sitten jostain ihmeestä alkaneet vauva-ajatukset hiipiä mielee vaikka KAIKKI merkit on neljättä lasta vastaan; talo vuosi sitten valmistui, huoneet kaikille kolmelle..auto riittää 5hlölle (joskin rekistetöity 7..) mulla ehkäisykapseli tiukasti nahkan alla,eikä mies lämpene yhtään ajatukselle
Tukiverkot on, mutta tuskin enää mahdollista vauvaa kukaan mummoista jaksas enää hoitaa, koska eläkkeellä..ja mitäs vielä...Rahahan se. Töissä ollaan molemmat mut vois kai sitä rahaa enempi olla/mennä vähemmän..Että näin suorastaan huiput lähtökohdat. Mut silti,saan kai haaveilla? Oon siis 34v, lapset -12 ja 2 x -14 ja sanosinko että haaveilua yrityksen aloituksen odotuksesta on tän hetkinen tilanne Meillä mies kuumeilee vauvaa, joka olisi minulle nejäs, ja hänelle toinen. Itse en ole esikoisen jälkeen tuntenu kertaakaan vauvakuumetta, keskimmäinen tuli vahinkona ja kuopuksen koko odotuksen ajan mieti että osaanko rakastaa jne niinkun kahta ensimmäistä. Ja nyt olen antanut mahdollisuuden tulla jos on tullakseen. En kylläkään kuumeile vauvaa, ehkä hieman kauhuissani et meijän elämään vielä yksi? Vai mahtaako olla kaksoset tms. Mutta oon 30, ja seuraava on viimeinen, minasin ettö otan sterin sitten. Pläh, ajatukset on solmussa...
Moikka! Saanhan liittyä seuraan?
Täällä 32 vuotias kolmen lapsen äiti ja neljättä haaveiltu pari vuotta, yritys aloitettu viime vuoden lokakuussa kun kapseli otettiin pois. Ei vaan kuulu vielä, just tänään alkoi menkat vaikka oli melko varma että tästä kierrosta olisi tärpännyt.
Vanhemmat lapset on 9, 7 ja 6 vuotiaat. Hullua haluta aloittaa vaipparalli alusta mutta on vaan sellainen tunne että yksi vielä meidän perheeseen mahtuisi.
Itellä vähän vaikeaa kun edelliset on tärpänneet helposti ja tätä neljättä nyt on ihan tekemällä tehty. Vaikka juu eihän tää vielä oo aika eikä mikään mutta silti. Väkisinkin mietityttää mikä on vialla...
Yritän palata lukemaan ketjun läpi että pääsen juttuihin mukaan. Mut vertaistukea tässä tähän vauvaprojektiin kovasti kaipaan.
Täällä 32 vuotias kolmen lapsen äiti ja neljättä haaveiltu pari vuotta, yritys aloitettu viime vuoden lokakuussa kun kapseli otettiin pois. Ei vaan kuulu vielä, just tänään alkoi menkat vaikka oli melko varma että tästä kierrosta olisi tärpännyt.
Vanhemmat lapset on 9, 7 ja 6 vuotiaat. Hullua haluta aloittaa vaipparalli alusta mutta on vaan sellainen tunne että yksi vielä meidän perheeseen mahtuisi.
Itellä vähän vaikeaa kun edelliset on tärpänneet helposti ja tätä neljättä nyt on ihan tekemällä tehty. Vaikka juu eihän tää vielä oo aika eikä mikään mutta silti. Väkisinkin mietityttää mikä on vialla...
Yritän palata lukemaan ketjun läpi että pääsen juttuihin mukaan. Mut vertaistukea tässä tähän vauvaprojektiin kovasti kaipaan.
Hei kaikille! täällä kirjoittelee kolmen lapsen äiti. Lapset on 09, 11 & 13 syntyneitä. Täällä haaveillaan ja yritetään neljättä. Toukokuussa aloitettiin yritys. Oisko nyt kuudes vaiko viidea yritys kierto menossa sitten. Ei enää pysy sillälailla kartalla niinkuin on aiemmissa pysynyt.