Nelivuotias ei jaksa istua aloillaan ja marisee

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lehmu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

lehmu

Aktiivinen jäsen
17.06.2006
1 012
0
36
Kävinpä sitten kirkossa nelivuotiaan kanssa. Älysin sentään ottaa sille pari lelua mukaan, jotenkuten selvittiin :|

Kun urut soittaa, niin tämä pitelee korviaan ja kaivautuu paitansa alle, kailottaa soiton loputtua kirkkaalla ääänellä että en tykkää soitosta. Ensimmäisen virren jälkeen alkoi kiehnäys ja marina: mulla on nälkä, en jaksa enää, mennään kotiin, minulla on koti-ikävä, miksi ei mennä, eikä mennä koskaan, pitääkö täällä olla vielä kauan? Yhtään hetkeä se ei ollut hiljaa eikä istunut alallaan.

Myös autossa istuminen on aina yhtä vaikeata. Samoin kerhossa. Tai kylässä. Tai jos äiti puhuu jonkun toisen ihmisen kanssa - tai puhelimessa!

Lapsi on pikkuveljensä kanssa kotihoidossa. Ja äiti alkaa olla kyllästynyt siihen, että mikään kivaksi suunniteltu ei suju yhtään, jos siinä pitää istua paikallaan eikä silloin voi saada äidiltä jakamatonta huomiota. Mitä voisi tehdä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mellu:
ihan ku meidän muksut...
tosin ovat olleet hoidossakin..
esikko on nyt 5,5v ja rupeaa pikku hiljaa uskomaan ku sanoo että älä marise vaan odota

kuuluu ikään...kai.. :saint:

Mutta kun koko tällä kylällä ei ole toisia yhtä levottomia lapsia. Vain nää mun. Nytkin meidän takana istui 3 v poika, joka istui ja leikki hiljaa ja nätisti omassa penkissään.

Kaksivuotias on ihan koko ajan menossa : :o Mut se ei marise :heart:

Tykkään mä lapsistani kovasti :heart: :heart: Mutta kasvattaa mä taida osata :ashamed:



 
Alkuperäinen kirjoittaja lehmu:
Alkuperäinen kirjoittaja Mellu:
ihan ku meidän muksut...
tosin ovat olleet hoidossakin..
esikko on nyt 5,5v ja rupeaa pikku hiljaa uskomaan ku sanoo että älä marise vaan odota

kuuluu ikään...kai.. :saint:

Mutta kun koko tällä kylällä ei ole toisia yhtä levottomia lapsia. Vain nää mun. Nytkin meidän takana istui 3 v poika, joka istui ja leikki hiljaa ja nätisti omassa penkissään.

Kaksivuotias on ihan koko ajan menossa : :o Mut se ei marise :heart:

Tykkään mä lapsistani kovasti :heart: :heart: Mutta kasvattaa mä taida osata :ashamed:

meillähän alussa epäiltään ADHD:tä mutta testit ei olleet sitä mieltä
meillä lukee lapuissa että normaalia vilkkaampi lapsi :D
 
Mä luulen jotakin ADHD:sta ymmärtäväni (huomaa paino sanalla luulen :kieh: ) ja sitä en usko pojillamme olevan. Mutta jotakin kielellisen oppimisen vaikeutta saattaa olla, ainakaan sanoja ei tule ihan normaaliin tahtiin kummallakaan.

Miksi -kysymyksiä on isommalla: Miksi pitää mennä nukkumaan, miksi pitää kerätä leluja, miksi pitää mennä, miksi ei saa syödä aina pullaa ja pitsaa. Ja se narina, hokeminen ja äidin vaatteissa roikkuminen kuuluu meillä aina ohjelmaan :/

Isompi on viime kuukausina alkanut ihanasti kertoilla juttuja, siitä olemme olleet innoissaan. Nytkin kävi kertomassa tarinaa, jossa isi oli ollut merirosvolaivalla. Pienemmän sanavarasto on suppea, mutta päivä päivältä alkaa olla yhä enemmän yritystä. Eilen tuli selkeä seis, johon kuului mukaan käden liike ja eteen tulo (pysäytti kävelevän naapurin isin, kun halusi näyttää jotakin). Oli aika tehokkaan näköistä kun polvenkorkuinen pygmi pysäyttää naapurin kaappisetää :heart:
 

Yhteistyössä