nelilapsiset perheet (tai sitäkin isommat)?

[neljättä miettivä]

Minulla on kolme lasta ja mietin vieläkö jaksaisin neljännen. Kovasti haluaisin neljännen lapsen ja olen kovin lapsirakas (vaikka ns. duunimutsi olenkin eli olen aina lasten välissä ollut töissä jne enkä siis kotona yhtäjaksoisesti). Mietin vain että miten paljon neljäs muuttaa kolmen sijaan kuviota?

Itsellämme on todella suuri haaste tukiverkoston täydellinen puute, meillä ei ole ketään, ei ristinsieluakaan, joka voisi auttaa lastenhoidossa edes hetken. Isovanhemmat eivät osallistu elämäämme ja kummit ja muu kaukaisempi suku asuu 500km päässä. Kukaan sukulainen ei siis ole koskaan suostunut hoitamaan lapsiamme joten ongelmia tulee eniten ns. päivämenoista.

Tällä tarkoitan sitä että kun olen nyt vielä äippälomalla niin yhtä lasta pitää käyttää puheterapiassa, toista fysioterapiassa ja vauvaa neuvolassa, joten on todella hirmuinen homma aina yrittää sumplia miehen kanssa että miten mies voi olla töistä pois keskellä päivää.

Yhteistä aikaa meillä ei ole ollut kertaakaan esikoisen syntymän jälkeen, siis lapsivapaata aikuisten aikaa, mutta tästä en enää jaksa valittaa kun asia on ollut tiedossa jo lapsia suunniteltaessa, kun isovanhemmat ovat itse sanoneet että heitä ei sitten tippaakaan kiinnosta.

Miten neljän kanssa pärjää jos on paljon lasten lääkärimenoja tms paikkoja mihin koko poppoota ei voi ottaa mukaan? Itse olen vielä neuvolaan ja omaan lääkärikäyntiini voinut ottaa jengin mukaan mutta jotkut (esim puheterapia) ovat sellaisia paikkoja että sinne ei muita saa ottaa mukaan. Samoin päiväkodin kasvatuskeskustelut ja lääkäriarviot ja ultrat ja synnytysjutut sun muut - jossa siis pitäisi olla molempien vanhempien läsnä - pitää aina hoitaa niin että vain toinen menee.

Jos siis neljättä haaveilee niin pitääkö ehdottomasti jo hommata joku opiskelijatyttö tms hoitoapulainen arjen pyöritykseen avuksi?

Kolmen kanssa en sinänsä koe eloa raskaaksi noita menoja lukuunottamatta, jaksamme hyvin hoitaa lapset ja huushollin vähän vaatimustasosta tinkien (ikkunoita ei ole pesty kolmeen vuoteen...)

Kiitos jos joku nelilapsinen jaksaa vastata.

 

[neljän äiti]

Ei meidän arki hirveästi neljännen myötä muuttunut. Paitsi vähän helpommaksi, kun esikoinen aloitti koulun silloin kun neljäs syntyi. Oli ihanaa saada olla kotona ja kuunnella päivän tapahtumat tuoreeltaan. Ja koululaisen saattoi jo jättää yksinään kotiin eskarilaisen kanssa hetkeksi, jos vauvalla oli neuvola tms.

Meillläkään ei siis ole yhtäkään sukulaista tällä paikkakunnalla. Minun sukulaisista suurin osa on n 1-2tunnin matkan kanssa, mutta heiltä ei hoitoapua saa. Miehen sukulaiset ja vanhemmat on 3-4 tunnin ajomatkan päässä, mutta tiukan paikan tullen tulevat auttamaan (esim synnytykseen mies pääsi mukaan, kun hänen vanhemmat tuli meille jo heti kun alkoi tuntua siltä, että synnytys käynnistyy)

Nyt lapset on jo 9-, 7-, 4-, ja 2-vuotiaat joten minäkin palaan jälleen kerran työelämään oikein hyvillä mielin.

Meillä on ihana perhe ja arki neljän lapsen kanssa pyörii hyvin.

 

[aa-pee]

kiitos viestistä, se oli rohkaisevan kuuloista. Naapurustoa katsoessa kaikilla isoilla perheillä näyttää olevan molemmat isovanhemmat tiiviisti päivittäin perheen elämässä mukana ja aina viemässä ja kuskaamassa lapsia jne. Olen varmaan koko kaupungin AINOA ihminen jolla isovanhemmat eivät ole sekunnin vertaa koskaan lapsiani hoitaneet (ja omat vanhempani eivät edes kahta lastani koskaan nähneet...). Mukava kuulla että olette pärjänneet ilman apua - ei siis sillä, että haluaisin muillakin olevan yhtä rankkaa vaan siksi, että menestystarinat aina inspiroivat ja saavat itsenikin uskomaan että kyllä tässä pärjätään! Kaikkea hyvää teidän perheelle!

 

[neljän äiti]

Ihan varmasti pärjäätte, jos sen neljännen vielä päätätte tehdä.
Minkä ikäisiä teidän kolme lasta on? Se helpottaa, jos ei ole kovin monta vaippa- ja päiväuni-ikäistä.
Mutta suurimmaksi osaksi meidän arki pyörii minusta ihan mukavasti. Raskastakin on tietysti välillä, mutta missäs lapsiperheessä sitten ei oliisi...

 

[Tc]

Meillä on 7 lasta. Ystäviltä saa hoitoapua. Esim. Synnytys,ultrat sun muut. Isovanhemmille lapset se ja sama. Eivät ole synttäreillä käyneet vuosiin. Parisuhde aikaa oli viimeeksi -95 Ihania lapsia ja hyvin pärjätään. Nyt äitiyslomalla ja ehkä joskus vielä se yksi iltatähti

 

[Maria I.]

Jos siis neljättä haaveilee niin pitääkö ehdottomasti jo hommata joku opiskelijatyttö tms hoitoapulainen arjen pyöritykseen avuksi?

Eihän kukaan voi sanoa sinulle, että miten sinä pärjäät neljän lapsen kanssa. Kaikki perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Jos joku pärjää, niin sinä et välttämättä pärjää ja toisinpäin. Siksi en voi muuta kuin kertoa omasta tilanteestani.

Perheessämme on 6 lasta iältään 10, 9, 4, 4, 2 ja 1 vuotiaat. Minä käyn vuorotöissä, isäntä on yrittäjä. Arki on sitä, että viet lapset hoitoon, menet töihin, lähdet töistä, haet lapset hoidosta. Jossakin vaiheessa pitää käydä täyttämässä jääkaappi, pestä pyykit, tiskata tiskit, siivota. Yleensä vapaapäivät kuluvat näihin asioihin ja siltikään huushollimme ei ole sellainen tiptop asunto, eikä sen tarvitsekaan olla. Se on sitä sitten kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja olemme isännän kanssa siellä kaksin.

Menot sovitetaan kalenteria tiukasti tiiraillen, koska on mulla vapaa -mikä on isännän työtilanne silloin. Joskus jos ei ole onnistunut menojen sovittaminen yhteen, olemme onnistuneet saamaan kotiapua kunnalta tai palkkaamaan tutun nuoren lapsenlikaksi siksi aikaa. Kannattaa tutkia oman kunnan tarjoamat lapsiperheiden palvelut tarkoin, monesti sieltä löytyy apua. Tai laittaa lapset osa-aikaiseen päivähoitoon esim. 2x viikossa 6h. Näille ajankohdille sitten kaikki mahdolliset menot mitä on. Tämä ratkaisu toimi meillä yhdessä vaiheessa.

Me järjestämme yhteitä aikaa puolison kanssa kerran kuussa. Se yksi ilta, jolloin saamme olla kahden, on tuikitärkeä koko parisuhteelle. Silloin tehdään aikuisten aioita, puhutaan aikuisten asioista, eikä sanallakaan puhuta lapsista mitään! Tällöin lapsillamme on kotona lastenvahti, yleensä tuttu nuori. Joskus harvoin lapsemme ovat yökylässä muualla, mutta en yhtään ihmettele kun heitä on kuitenkin 6 kappaletta...

Arki on rankkaa, sitä ei voi kieltää. Mutta on se vaan niin antoisaakin. En voisi enää kuvitellakaan, että lapsia olisi vähemmän. Elämässämme on monta palikkaa yhteen sovitettavaksi, mutta asiat on saatu tähän mennessä hoidetuksi kunnialla. Vähän kummeksun tuota kommenttiasi että päiväkodin vasu-keskustelussa, lääkäriarvioissa ja ultrissa pitäisi olla kummankin vanhemman paikalla? Miksi ihmeessä pitäisi? Nämä on asioita, jotka voi ihan hyvin hoitaa toinen vanhemmista yksistään. =)

Te pariskuntana teette itse ratkaisun sen suhteen, onko neljännelle lapselle perheessänne paikka. Mutta harkitkaa tarkoin, jos jo nyt tuntuu hankalalta sovittaa pakollisiakin menoja. Ei se arki siitä neljännestä lapsesta millään muotoa tule ainakaan helpottumaan. Päinvastoin. Ja muistahan sekin, että 1% kaikista raskauksista on kaksosraskauksia... Mitä jos tulee viides "kaupan päälle"?