Neitsyys meni, raskaus tuli. Abortti vai ei?

Mulla oli yhden illan juttu, jossa menetin neitsyyteeni. Kuukautta myöhemmin huomasin olevani raskaana. Nyt raskausviikkoja on 6. Eli lopetanko muksun vai en? Opiskelen, eikä isän henkilöllisyydestä ole havaintoa. Rahaa ei ole omaan, saati lapsen elämiseen. Pidänkö lapsen kuitenkin vai en? Tavallaan tekisi mieli, mutta taloudellisesti ja oman jaksamisen kannalta en pärjäisi yksin.

 

Yhden illan juttu ja neitsyys meni!? Oletko tosissasi?! PROVO?!

 

onko sulla mitään tukiverkkoa, omat vanhemmat tms? ei tohon kyllä osaa kukaan vastata paitsi sä itte. mee nyt ainaki sukupuolitesteihin, jos sieltä siittiöitä tullu niin on voinu tulla jotain muutaki..

 

Pahoittelen kultakutri, mutta tämä ei ole provo. Voin postittaa raskaustestin ja lääkärin todistuksen raskaudesta jos et usko. Halusin päästä neitsyydestä eroon, ehkä liiankin innokkaasti.

Tukiverkkoa ei oikeastaan ole. Äiti kyllä löytyy, mutta pikkuveljen (kehitysvammanen) auttamiseen menee kaikki energia. Eli käytännössä yksin pitäisi lapsen kanssa pystyä elämään.

 

Ja lääkärin mukaan mitään tauteja (onneksi) ei pitäisi olla.

 

Saan tästä varmaan kauheasti paskaa niskaan, mutta.. Älä pilaa nyt elämääsi. Älä synnytä lasta miehelle, jota et edes tunne. Olet vielä kovin nuori, ja elämä vielä edessä.

 

Kyllä tuossa vaiheessa kannattaa lapsen parasta ajatella. Sinulla ei ole lapsellesi asuntoa, ruokaa tai mitään muutakaan. Lapsen pitäminen päätyisi siihen, että omat vanhempasi joutuisivat huolehtimaan sinun lapsestasi ja sinusta ja tuskinpa se olisi kaikkein paras kasvuympäristö, vai mitä luulet?
Kerro vanhemmillesi ja he ovat varmasti samaa mieltä, että eivät halua sinun lastasi kasvattaa. Saattavat sanoa niin, mutta sinun lapsesi se on ja sinun tehtäväsi on hänelle hankkia ruuat, vakuutukset, vaipat, tutit, hoitopaikat ja kaikki. Mieti asiaa vanhempiesi tai vähintään perheneuvolassa. Siellä siitä perheenperustamisesta neuvotaan

 

haha, ja että neitsyys meni ja et tiedä kuka sen vei :O jo on pullat aika huonosti uunissa.... suosittelen aborttia, jos et kasva hetkessä hiukan kypsemmäksi.

 

Mulla oli yhden illan juttu, jossa menetin neitsyyteeni. Kuukautta myöhemmin huomasin olevani raskaana. Nyt raskausviikkoja on 6. Eli lopetanko muksun vai en? Opiskelen, eikä isän henkilöllisyydestä ole havaintoa. Rahaa ei ole omaan, saati lapsen elämiseen. Pidänkö lapsen kuitenkin vai en? Tavallaan tekisi mieli, mutta taloudellisesti ja oman jaksamisen kannalta en pärjäisi yksin.

:O

Koska mainitset ettei taloudellista tai omaa jaksamista ole, niin suosittelisin aborttia. Varsinkaan, jos ei ole minkäännäköistä tukiverkostoa..

 

Mun on hyvin vaikea uskoa, ettei 20-vuotias ole koskaan kuullut ehkäisystä tai ymmärtänyt sen merkitystä. Älä vaan sano, että kuvittelit ettei ekasta kerrasta voi tulla raskaaksi.... Joka tapauksessa, sinuna tekisin abortin. Ja pitäisin huolen siitä, ettei sama vahinko toistu.

 

Mä taas pitäisin lapsen. Ei raskaus ja äidiksi tuleminen nuorellakaan iällä ole mikään maailmanloppu. Kaikkeen sopeutuu, ja nuorena jaksaa paremmin! Se on sun oma rakas vauva.

 

Olen sitä mieltä, että jos vähänkin mietityttää abortti, että tekeekö oikein niin se on parempi kun ei sitä aborttia tee.
Abortti on jokaisen oma asia ja sen päätöksen kanssa pitää sitten itse pystyä elämäänkin elämänsä loppuun saakka ja jos siinä sitten käykin niin, että kaduttaa jälkikäteen niin se on raskas taakka kantaa.

 

Äidille kertoisin raskaudesta vain, mikäli oikeasti pitäisin lapsen. Abortin haluaisin pitää omana asianani. Ja meillä oli kumi käytössä, se kai meni rikki. Tosin itse laitoin kumin mielestäni hyvin, mutta en tarpeeksi hyvin. Lapsi toisi kyllä sisältöä elämääni, mutta juuri lapsen kannalta mietin pitäisikö homma stopata heti tähän ja sitten uudelleen harkita lasta kun on se mies, tai talous edes jonkinmallisessa kunnossa. Koulun aloitin juuri, mutta se olisi vaan toinen ammatti, eli ei hirmuisesti haittaisi vaikka jäisi kesken, sillä ammatti löytyy jo ennestään.

 

Jos mä tulisin raskaaksi yhden illan jutusta (vaikken niitä harrastakaan) niin pitäisin lapsen. Päätökseeni ei vaikuttaisi taloudelliset seikat tai se, kuka lapsen isä on. Uskoisin pärjääväni ihan hyvin. Ei tosiaan kannata tehdä aborttia, jos sulla on pienikin halu pitää vauva. Saatat katua sitä lopun elämäsi. Lasta taas aika harva katuu.

 

[QUOTE="aapee";24767529]Äidille kertoisin raskaudesta vain, mikäli oikeasti pitäisin lapsen. Abortin haluaisin pitää omana asianani. Ja meillä oli kumi käytössä, se kai meni rikki. Tosin itse laitoin kumin mielestäni hyvin, mutta en tarpeeksi hyvin. Lapsi toisi kyllä sisältöä elämääni, mutta juuri lapsen kannalta mietin pitäisikö homma stopata heti tähän ja sitten uudelleen harkita lasta kun on se mies, tai talous edes jonkinmallisessa kunnossa. Koulun aloitin juuri, mutta se olisi vaan toinen ammatti, eli ei hirmuisesti haittaisi vaikka jäisi kesken, sillä ammatti löytyy jo ennestään.[/QUOTE]

Jos asia on todellakin noin ja näin on käynyt, niin mieti asia vaikka nyt tulevan viikonlopun yli ja suosittelen, että juttelet asiasta jonkun kanssa. Jos et kenellekkään ystävälle voi puhua, niin vaikka tuntemattomalle jossain auttavassa puhelimessa tms.
Aika paljon näköjään ajattelet myös lapsen pitämistä. Järki ja tunteet on metka yhdistelmä kun yleensä aina ne riitelee keskenään.

 

Hei tässä nettisivut sulle:
http://www.ituprojekti.net/

 

Ammatteja ehdit kyllä opiskella vaikka liudan vielä. Rahallisesti kyllä pärjäät vauvan kanssa ainakin ensi alkuun, vauva ei paljoa tilaa tarvitse. On äitiyspakkaukset, kirpparit olemassa.
Olet saamassa suuren aarteen: jos maltat pitää lapsen, tulet sen huomaamaan!

 

Jos asiaa joutuu pohtimaan, tai aborttia epäröi yhtään, niin en tekisi.
Kuitenkin, jos tilanne lapsen synnyttyä onkin kuitenkin sellainen, niin lapsenhan voi antaa adoptioon perheelle, joka lapsesta huolehtisi ja rakastaisi. Mutta tuskin siihen joutuisi, kyllä se oma lapsi on aina oma lapsi..

Itse aloin esikoista odottaa 17-vuotiaana. Peruskoulu vain takana. Lapsen isän kanssa erottiin raskausaikana ja muutin ihan yksikseni ja hoidin vauvan yksikseni. Elossa ollaan molemmat

 

Ehkä sää teet just niinkuin susta tuntuu. Jos yhtään epäilyttää tehä abortti niin elä tee tuut vielä joskus sitä katumaan ! Mutta jos oot varma että abortti on vauvalle parasta niin tee !

 

Kiitos kannustavista kommenteista!

Eikö muuten siinä abortissa ole joku "takaraja" eli sitten kun on jollain tietyllä raskausviikolla, niin sitten on myöhäistä? Oettaisin että tässä on vähän aikaa miettiä ennen kuin ryhtyy mihinkään toimeinpiteisiin..

 

[QUOTE="aapee";24767649]Kiitos kannustavista kommenteista!

Eikö muuten siinä abortissa ole joku "takaraja" eli sitten kun on jollain tietyllä raskausviikolla, niin sitten on myöhäistä? Oettaisin että tässä on vähän aikaa miettiä ennen kuin ryhtyy mihinkään toimeinpiteisiin..[/QUOTE]

12 viikkoa oli ainakin ennen. Koeta olla romantisoimatta ajatusta "oma vauva". Mieti tarkkaan. Tsemppiä

 

Olen sitä mieltä, että jos vähänkin mietityttää abortti, että tekeekö oikein niin se on parempi kun ei sitä aborttia tee.
Abortti on jokaisen oma asia ja sen päätöksen kanssa pitää sitten itse pystyä elämäänkin elämänsä loppuun saakka ja jos siinä sitten käykin niin, että kaduttaa jälkikäteen niin se on raskas taakka kantaa.

Eiköhän 99% abortin tekijöistä ainakin vähäsen mieti myös raskauden saattamista loppuun saakka. Toki se on joillekin alusta asti selvää että keskeyttävät raskauden, mutta helpostihan tuossa tilanteessa tulee mietittyä vaihtoehtoja ja ajateltua että "mitäs jos...".
Toki siinä kohtaa olisi hyvä olla jo varma kun itse abortti tehdään, mutta ap:lla mielipiteiden kysely foorumilla on varmasti osa tätä pohtimisprosessia.

Jotkut katuvat myös lapsien tekemistä eikä sitäkään oikein voi perua (paitsi tietty sitten sijaisperheet, adoptiot jne).

Tsemppiä ap:lle! Itse suosittelisin aborttia mutta kun en tunne sinua/elämäntilannettasi niin en tietenkään voi varmaksi sanoa mikä olisi juuri sinulle paras vaihtoehto.

 

Tee abortti. Maailmassa on jo liikaa ihmisiä.

 

[QUOTE="aapee";24767649]
Eikö muuten siinä abortissa ole joku "takaraja" eli sitten kun on jollain tietyllä raskausviikolla, niin sitten on myöhäistä? Oettaisin että tässä on vähän aikaa miettiä ennen kuin ryhtyy mihinkään toimeinpiteisiin..[/QUOTE]

On aikaa viikolle 12, mutta totta kai päätös kannattaa tehdä melko ripeästi. Jos päätyy aborttiin, on se helpompi tehdä aikaisemmassa vaiheessa, kun lääkkeellinen keskeytys vielä onnistuu. Ja luulenpa, että tuntuisi vähemmän kamalalta tehdä keskeytys alkiolle kuin sikiölle.

 

Haluatko miettiä loppuelämäsi sitä minkä ikäinen lapsesi olisi nyt, jos hän olisi saanut elää? Oletko valmis näkemään unia lapsestasi, joka ei saanut syntyä?

Haluatko loppuelämäsi katsella ihmistä, joka pilasi opintosi, pilasi vartalosi, pilasi elämäsi ja joka isästä sinulla ei ole tietoakaan? Talous kuralla, elämä pilalla, yksin jaksaa hoitaa lasta 24/7 ilman rahaa, ilman tukea.

Adoptio - kuka jaksaa läpikäydä raskauden ja sitten luopua lapsesta, jaksaisitko sinä? Onko mahdollisuutta syödä riittävän monipuolisesti ja ravitsevasti koko odotusajan, että syntyvä lapsi on terve, pystytkö luopumaan lapsesta? Ajattelemaan koko loppuelämäsi minkä ikäinen lapsesi on, miettimään onko hän perinyt mitä sinulta ja ehkä näkemättä häntä koskaan mutta tietäen, että hän elää.