Negatiiviset tunteet miestä kohtaan

["Argh"]

Havahduin hiljattain huomamaan, että kaiken hyvän ja rakentavan lisäksi kannan myös negatiivisia tunteita miestäni kohtaan. Kuinka niitä tulisi oikein käsitellä?

Iso osa tunteista on peräisin yhdeltä ajanjaksolta, jolloin asiat eivät menneet parhaalla tavalla. Olen yrittänyt puhua asiasta miehelleni jo pari vuotta sitten, kuvailla miltä minusta tuntui. Viesti ei tuntunut menevän perille, joten yritin muutaman kerran uudestaan eri tavoin. Viimeisellä kerralla kuvittelin keksineeni hyvän vertauksen neutraaliin keskusteluun "entä jos minä olisin sanonut sinulle näin", josta mies veti herneen nenään täysillä, mistä yllätyin. Kun asiaa myöhemmin taas yritettiin perata, oli hänen muistikuvansa, että olisin käskenyt hänen mennä ja tehdä noin. Asia on haudattu, koska sen käsittelystä ei tule mitään. Kuitenkin minulle on jäänyt tunne tuolta ajalta, ettei tunteillani tai tahdollani ole väliä, enkä osaa sitä karistaa. Lisäksi miehen kausittain jatkuva valitus tavoistani ja käytöksestäni kaivelee, vaikka ymmärränkin, että esim. kodinhoitotavoissani olisi parantamista.

Mietin ammattilaisen puheille menemistä. Olen luvannut miehelle (ja itselleni), etten enää puhu tuosta yhdestä isosta asiasta, koska se päätyy aina isoon riitaan ja pahaan mieleen molemmille. Talous on kuitenkin tiukilla eikä julkiselle ole tähän hätään pääsyä. Onko muilla kokemusta tai vinkkejä miten päästä pahasta? Suhde on muuten vakaa ja molemmat haluamme jatkaa yhdessä. Kun vain osaisi tasoitella nuo omassa päässä hiertävät kohdat...

 

["vieras"]

Olisi helpompi auttaa jos pystyisit avata asiaa enemmän.Tiedän,että halua paljastua.

 

[Wandii]

Mulle tulee kyllä valitettavasti mieleen nalkuttaminen ja jankkaaminen, joka on naisten erityissynti. Jos asia on takana ja miehen mielestä käsitelty, niin ymmärrän tuskan, jos toinen koko ajan kaivaa sitä samaa asia esiin uudestaan ja uudestaan.
Mun mielestä jos mies ottaa nyt sinun tunteesi ja tahtosi huomioon, niin tuo aika pitäisi jättää taakse ja unohtua sinultakin.
Mutta taitaapa olla niin, että nykyisyydessä jokin kaivertaa ja siksi koko ajan palaa tuo mennyt mieleen. Ehkäpä se on se, että miehesi ei aitse arvosta sinua ja moittii miten hoidat kotia. Toisaalta, jos toinen käy töissä ja sinä olet kotona ja miestä odottaa joka kerta kaatopaikka työpäivän jälkeen, niin ei sekään mukavaa ole ja siitä itsekin valittaisin. Toisaalta, jos molemmat olette töissä, niin sitten miehellä ei ole syytä valittaa, vaan voi itse tarttua mopin varteen.

 

["Argh"]

Wandii, mies on ollut samalla kannalla, hänen mielestään asia on jo puhuttu - vaikka se selvästi kaivaa vielä molempia. Minusta kolme kertaa neljän vuoden aikana ei ole kohtuuton kiusa, vaan taitaa olla pikemminkin se asia itse.

 

["vieras"]

Minulla on vähän samanlaisia kokemuksia oman mieheni kanssa. Minulla olisi pari asiaa, jotka painavat mieltä ja joista tunnen jotain katkeruutta miestä kohtaan, mutta mies ei halua puhua niistä mitään. Hän joko suuttuu tai alkaa itkemään hysteerisesti. Hän ei kuitenkaan ymmärrä, että nuo asiat ovat minulle täysin käsittelemättömiä eikä meidän suhde voi muuttua paremmaksi ennen sitä. Päinvastoin, se luo vain etäisyyttä. Tuntuu, että hän vain haluaa työntää pään pensaaseen ja toivoa, että asiat muuttuvat paremmiksi itsestään. Tuollainen hän on kaikkien ongelmien suhteen - ja sekin on yksi tämän parisuhteen ongelmista... Huh. En kyllä osaa neuvoa mitenkään, koska itsekin kaipaisin neuvoja, että mitä tehdä...