Narsistinen ystävä?

["vieras"]

Mulla on kymmenisen vuotta ollut "energiasyöppö" kaveri. Alussa kaikki meni ihan ok, olin "ihana", "rakas" , lapseni olivat "mahtavia" vaikkei hän koskaan keskittynyt minuun tai lapsiini. Aina puhuttiin vain hänestä.

Hän rakastui, meni naimisiin. Vähän aikaa hän oli vähemmän rasittava. Mies oli "ihana", "täydellinen", mutta silti kaveri kyykytti miestä. Kaveria piti palvella ja passuuttaa. Mies oli todella tossun alla.

Mies halusi lopulta lähteä, mikä ei tullut yllätyksenä sen kyykytyksen jälkeen. Eron jälkeen alkoi kaveri kertoa hurjia juttuja miehestä, joka olikin kaikea muuta kuin ihana ja mahtava.

Nyt erosta on kaksi vuotta ja kaveri on ihan mahdoton. Hän ei puhu muuta kuin pahaa exmiehestäään, kokee koko ajan miehen stalkkaavan häntä ja kuvittelee miehen kaikki teot loukkaukseksi häntä kohtaan. Mies on kaverin puheissa narsisti ja sadisti ja vaikka mitä.

Kaverin puheilla ei ole todellisuuspohjaa ja hän kuvittelee mielestäni kaiken. Tuntuu, kun hän ei hyväksyisi sitä, että mies vaan lähti eikä todellakaan aio tulla takaisin eikä todellakaan ajattele kaveria koko ajan.

Olen kaiken tämän ajan vain myötäillyt, ajatellut, että autan surussa. Mutta nyt alkaa mitta täytyä. Haluaisin katkaista koko ystävyyden (jos sitä siksi voi kutsua). Toisaalta kaverini on varmasti jotenkin sairas (narsisti?), joten pitäisikö auttaa? Voiko auttaa?

Mitä tekisit?

 

[väsynyt yrittää kirjoittaa]

Hmm. Vaikuttaa siltä että sinun voimiasi vie se, että et voi olla itsesi ystäväsi seurassa. Pystytkö puhumaan omista asioistasi? Keskittyykö hän niihin?

Otat tässä hieman marttyyri asenteen ja kenties haluat että täällä mollataan ystävääsi, jotta saisit tietää olevasi oikeassa. Oikessa varmasti olet, mutta jos todella arvostat ystävääsi ja ystävyyttänne, yrität asiaa korjata. Voisit hienovaraisesti kertoa omia mielipiteitäsi asiaan, sen sijaan että vain myötäilet. Auttamiseen kuuluu muutakin kuin vain myötäily.

Voisit aloittaa vaikka ihan kysymällä, onko hän päässyt miehestä yli? Jos ei, miksi ei? Siis kysymysten avulla toisit uusia näkökulmia asioihin. Jos hän mielestäsi valehtelee, kerro perustellusti että et ole aivan samaa mieltä.
Jos hän ei jostain syystä reagoi normaalilla tavalla, voit ottaa hieman etäisyyttä ja yrittää jonkun ajan päästä uudestaan. Kertoa taas suoraan miltä tuntuu.

Tai näin minä tekisin. Meillä on kyllä tapana sanoa ihan suoraan jos toinen käyttäytyy huonosti (onneksi!). Välillä se ei ole mukavaa, mutta olen tajunnut monta asiaa sen ansioista.

 

["aapee"]

Hmm. Vaikuttaa siltä että sinun voimiasi vie se, että et voi olla itsesi ystäväsi seurassa. Pystytkö puhumaan omista asioistasi? Keskittyykö hän niihin?

Otat tässä hieman marttyyri asenteen ja kenties haluat että täällä mollataan ystävääsi, jotta saisit tietää olevasi oikeassa. Oikessa varmasti olet, mutta jos todella arvostat ystävääsi ja ystävyyttänne, yrität asiaa korjata. Voisit hienovaraisesti kertoa omia mielipiteitäsi asiaan, sen sijaan että vain myötäilet. Auttamiseen kuuluu muutakin kuin vain myötäily.

Voisit aloittaa vaikka ihan kysymällä, onko hän päässyt miehestä yli? Jos ei, miksi ei? Siis kysymysten avulla toisit uusia näkökulmia asioihin. Jos hän mielestäsi valehtelee, kerro perustellusti että et ole aivan samaa mieltä.
Jos hän ei jostain syystä reagoi normaalilla tavalla, voit ottaa hieman etäisyyttä ja yrittää jonkun ajan päästä uudestaan. Kertoa taas suoraan miltä tuntuu.

Tai näin minä tekisin. Meillä on kyllä tapana sanoa ihan suoraan jos toinen käyttäytyy huonosti (onneksi!). Välillä se ei ole mukavaa, mutta olen tajunnut monta asiaa sen ansioista.

Kyllä olen kysellyt ja yrittänyt "antaa ymmärtää", mutta selityksiä löytyy aina. Kaveri suuttuu helposti ja jos olen joskus ilmaissut hänen tahtoaa vastaan mielipiteen, olen saanut kylmää kyytiä.

Olen aika väsynyt tilanteeseen ja huomaan vältteleväni tilanteita hänen kanssaan.

Ehkä vaan annan olla, en vastaa puheluihin jne. Toisaalta olen tilanteessa, jossa joudun olemaan hänen kanssaan tekemisissä ja varmaan pelkään, mitä ps...kaa hän minusta sitten puhuisi....

 

["tjaa"]

jos joudut olemaan tekemisissä joka tapauksessa, niin tottele vanhaa hyvää ohjetta:
pidä ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä. pääset vähemmällä. huolehdi vain siitä että sinulla on muitakin ystäviä.

voithan ottaa uuden harrastuksen ja yrittää opiskella mulkvistinkäsittelyä. siitä voi olla arvaamatonta hyötyä elämässä monessa kohtaa. miksi ihmeessä haluaisit loukata vastaamatta jättämällä tahallasi ihmistä jota nimität ystäväksi ja jonka kanssa joudut olemaan tekemisissä? mitä hyötyä siitä olisi?

 

[Aihe koskettaa]

Minulla oli tuolainen ystävä nuorena ja jotenkin siitä neuvoisin irtautumaan mikälivain mahdollista. Minunkin suurin esteeni oli pelko siitä, että hän puhuisi paskaa minusta ja siksi roikuin liian pitkää siinä, enkä uskaltanut "häipyä". Mutta nyt myöhemmin olen mietinyt, että olisi ehkä kannattanut ottaa se mahdollinen paska niskaansa, ja kasvattaa omaa itsetuntoa. Minulla tilanne meni siihen, että itsetunto romahti ja sitä korjattiin terapiassa, olin niin nuori.

Meillä onneksi "eron ottaminen" oli sikäli helppoa, että olimme nuoria ja oli luonnollista pätyä lopulta ihan eri ympyröihin. Nykyään tämä hlö asuu keskieuroopassa ja hyvä niin. Hän loukkaantui kn lopulta lopetin yhteydenpidon mutta siinä vaiheessa olin ollut jo vuoden taas itse ulkomailla, joten sieltä palatessani päätin, että nyt se on loppu.

Tarvitset nyt vahvistusta sille, että omat valintasi ovat arvokkaita ja saat tehdä sellaisen valinnan, ystävyytenne suhteen kuin haluat, olipa hän siitä miten kitkerä tahansa.

Kyllä minäkin näin, miten tämän ihmisen muut ystävät liudentuivat kauemmas ja sain siitä itse voimaa, etten ole hullu kun en jaksa tai edes ymmärrä häntä. Mutta siihen tarvitsin silti ammatti-ihmisen apua, mutta olin siis aika nuori silloin.

Tämä ystävä oli sellainen, ettei halunnut millään kautta rantain annetuista vinkeistä ymmärtää, etten halua enää tavata. Se on ollut elämäni rankin eroprosessi. Itsesyytöksiin ei ole kuitenkaan mitään syytä!

Ainoa mitä kadun oli se, että hyvin valheellisesti jatkoin hänen mukaystävänään pitkään. Mutta kun pelotti se arvostelu. siitä opin, että sekään ei ole oikein, että valehtelee itselleen ja toiselle, että "kaikki ihan hyvin juu"