Ihmisen evoluutio
Ihmisen evoluutio tarkoittaa
ihmisten suvun (
Homo) eriytymistä ihmisten ja muiden
apinoiden tai apinaihmisten yhteisestä kantamuodosta sekä
nykyihmisen (
Homo sapiens) kehittymistä. Ihmisen evoluutiossa voidaan käsitellä myös
kädellisten lahkon kehitystä sekä muita
hominideja kuten suvun
Australopithecus apinaihmisiä.
Ihmisten suku kehittyi noin 2,0–2,5 miljoonaa vuotta sitten. Varhaisin sukuun sijoitettu laji oli
Homo habilis, joskin sitä voidaan myös pitää vielä vasta esi-ihmisenä. Ensimmäiset kiistattomat ihmiset olivat
pystyihmiset. Niistä kehittyi
heidelberginihminen, josta puolestaan kehittyi
Afrikassanykyihminen sekä
Euroopassa neandertalinihminen ja
Aasiassa denisovanihminen.
Ihmisten, apinaihmisten ja ihmisapinoiden kehitystä kuvaavat sukupuut näyttivät vielä jokin aika sitten varsin selkeiltä. Uusimpien löytöjen myötä sukupuu on muuttunut ”kehityspensaaksi”, johon ei toistaiseksi ole saatu mahtumaan lukemattomia viime vuosina löydettyjä sukulaisia.
Monet aiemmat käsitykset ovat osoittautuneet liian yksinkertaisiksi: Ihminen ei ole suoraan kehittynyt nykyisenlaiseksi ihmisapinoista, vaan kehityslinjassa on ollut useita haaroja.
Maapallolla on yleensä elänyt samanaikaisesti useita eri ihmis- ja apinaihmislajeja. On uskottu, että neandertalinihmisen kuoltua sukupuuttoon 40 000 vuotta sitten syntyi nykyinen tilanne, jossa maailmassa on vain yksi ihmislaji, nykyihminen. Vuonna 2003
Indonesian Floresin saarelta tehdyn löydön perusteella on kuitenkin esitetty, että vielä huomattavasti neandertalinihmisen sukupuuttoa myöhemmin maapallolla eli nykyihmistä paljon pienikokoisempi todennäköisesti oma ihmislajinsa,
floresinihminen.
Merkittävimpiä kehitysaskeleita ja näkyvimpiä muutoksia ihmisen evoluutiossa ovat olleet kahdella jalalla kävelyyn siirtyminen, karvapeitteen väheneminen, puhe-elimistön kehittyminen puheelle sopivaksi sekä aivojen kasvua seuranneen älykkyyden kehityksen aikaansaama kulttuurin synty.