Naistenklinikalla IVF-hoidossa?

Hei,

Etsiskelen täällä kohtalonsisariani eli Helsingin Naistenklinikalla lapsettomuushoidoissa ja etenkin IVF-hoidoissa olevia.

Olen kohta 38 v. ja kärsin endometrioosista. Lasta on yritetty reilut 4 vuotta tuloksetta, ei yhtään plussaa. Meillä on parhaillaan menossa kolmas ja näillä näkymin viimeinen IVF-hoito julkisellapuolella.

Hoitohistoriaamme Naistenklinikalla;
Ensimmäinen hoitorumba oli lähes tasan vuosi sitten. Hoidon tuloksena saatiin yksi tuoresiirto (3 munasolua löytyi, kaikki hedelmöittyivät, mutta vain yksi oli normaali alkio siirtopäivänä)

Toinen rumba polkaistiin käyntiin kuluvan vuoden huhtikuussa josta tuloksena yksi tuore- ja yksi pakkassiirto elokuussa (8 munarakkulaa, joissa 4 munasolua, kolme hedelmöittyi, normaaleita alkioita 2).

Tämä kolmas hoito on edennyt nyt siihen vaiheeseen, että tänään sain yhden kyytiläisen matkaan mukaan (jälleen 8 munarakkulaa, joissa 3 munasolua, kaikki hedelmöittyivät normaaleiksi alkioiksi. Tuoresiirto tänään ja 2 pakkaseen).

Meillä on hoidot menneet yleensä hyvin tähän vaiheeseen asti. Kiinnittymistä vain ei tapahtu, ei edes yritystä. Toivoin kovasti, että olisivat siirtäneet kerralla kaksi alkioita, nyt kun kyseessä on viimein hoitokierroksemme, mutta ei. Ei tule kuulemma kyseeseen, kun alkiot ovat niin hyvä laatuisia. Harmittaa kovasti!

Muutenkin tuntuu välillä, että sitä kulkee kuin harmaana massana hoitokierroksen läpi. Lääkäri on eri melkein joka vastaanottokerralla ja kauheasti ei ole aikaa eikä ehkä kiinnostustakaan käydä läpi asioita. Hoidot menevät omalla painollaan "lukujärjestyksen" mukaan rutiinilla. Ainakin minulla on tälläiset fiilikset.

Samalla olen luonnollisesti todella kiitollinen siitä, että julkisinvaroin on mahdollista hoidoissa käydä. Hoidot kun yksityisellä puolella ovat julmetun kalliita. Tosin, mikäli nyt ei tärppää niin sinne on seuraavaksi siirryttävä.

Löytyykö täältä vertaistukea eli muita Naikkarin "potilaita".

 

Moi Tikru,

Kävimme muutamalla käynnillä mieheni kanssa Naistenklinikalla, mutta emme kumpikaan halunneet jatkaa hoitoja siellä ja jatkoimme suoraan julkiselle. Nyt olemme hoidossa Felicitaksessa, emmekä ole päätöstämme katuneet. Meille tuli noilla käynneillä juuri sellainen olo, että olemme vain nappuloita, joita siirretään liukuhihnalla eteenpäin, eikä kukaan oikeasti katso meitä.

Toivottavasti teillä kuitenkin hoidot onnistuvat nyt ja pikkuinen pysyy matkassa loppuun asti. db

 

Tikru sulle on yv:tä!

 

Hei,
Itse olen jonossa IVF hoitoon Naikkarille. Näillä näkymin alkaisi vasta maaliskuussa ja meidän toinen IVF. Ensimmäinen tehtiin yksityisellä sekä 6.passia joista 1 KU ja 1KM oli saldona
Mietimme vielä josko lähdemme edes tähän toiseen IVF_ään kun saimme niin negatiivisen kohtelun ensi käynnillä Naikkarilla syyskuussa.
Toivottavasti tämä on teidän SE hoito :flower: Olen hengessä mukana vaikka hoitotauolla olenkin.

:heart: Jannika

 

Myös me olimme alkuun Naikkarilla (ja ehkä sinne vielä joskus uudelleenkin) ja totta on, että paha mieli siellä usein vain tuli, kun hommat hoidettiin niin.. hm..kylmästi (oiskohan se oikea sana) . Sanoivat kyllä suoraan, että täällä meillä ei ole aikaa "henkiseen puoleen" . Mutta tuntui jotenkin oudolta, että jos kyyneleet joskus tuli silmiin niin lääkärit ei koskaan reagoineet mitenkään, mutta mukana olleet kätilöt/sairaanhoitajat oli aina empaattisia ja antoivat nenäliinaa yms.

Mua häiritsi kovasti se että aina oli kaikki vastaanottoajat myöhässä (siihen siis PITÄÄ varautua) Vaikka mulla olis ollut aamun ensimmäinen aika, niin silti oltiin myöhässä, käsittämätöntä. Ja siis myöhästymiset oli aina jotain vartin luokkaa. Tietty kerran lääkäri unohti tulla ja odotelttiin sitten tunti. Mistään näistä asioista ei olisi saanut olla millänsäkään (vaikka töihin olis ollutkin kiire yms. ), koska esimerkiksi mulle olivat kirjanneet (pyysin paperini ja luin ne läpi) että "potilas oli kiireinen". Tämä nootti tuli sen kerran kun oli sovittu, että tsekataan nopsaa follien kehitys, lääkäri sanoi että se ei vie kuin 5 minuuttia, että mun ei tarvii siirtää tärkeää esitystä, joka mun piti mennä töihin pitämään. Sinänsä hienoa tältä lääkäriltä, mutta kun aamulla vastaanotolle menin, se olikin buukannut jonkun toisen samaan aikaan ja niin mä sitten myöhästyin omasta jutustani ja se tuotti enemmän kuin harmia työpaikalla... Näihin hoitoihin kun vielä liittyy se, että niistä en ainakaan minä työpaikalla ryhtynyt tuossa vaiheessa kertomaan.

Toinen asia joka oli ikävää oli, että lähes jokaikinen kerta oli eri lääkäri - selvisi, että se johtuu kai siitä että nämä lääkärit ovat siellä erikoistumassa ja siksi vaihtuvuus on niin suuri. Ja siksi kai lääkärien osaaminen potilastyössä vaihtelee - eivät ehkä ole aiemmin hoitaneet meidänlaisia tapauksia.

Kun vihdoin pääsimme ivf-jonoon (kutsuisin sitä melkein tappeluksi, sen verran kovasti saimme vaatia että nyt lopetetaan nää inssit ja muut kevyemmät kokeilut ja ryhdytään jonottamaan ivf:ään) , olin aivan puhki. Se vaan vei niin energiaa. Pari kuukautta jonotin kunnes olin valmis siirtymään yksityiselle. Ajatus oli, että ekan ivf:n haluan tehdä sellaisessa ympäristössä, jossa mut oikeasti otetaan huomioon potilaana, jota hoidetaan yksilöllisesti. (Muun muassa yksi huolenaihe se, että Puregonin piikitys olisi aloitettu Naikkarilla samantien jollain 175iu määrällä tms. ja mä epäilin, että vähempikin vois riittää, kun olin reagoinut Puregoniin tosi hyvin jo aiemmissa pistoshoidoissa. Yksityisellä määrä olikin sit vaan 100 ja sillä saatiin 21 munarakkulaa ja 9 munasolu, eikä hyperiä)

Odotuksia mulla oli siis yksityiseltä puolelta se, että pystyisi valmistautumaan henkisesti paremmin Naikkarin ivf-hoitoihin. Mutta saimmekin paljon, paljon enemmän. Plussa tuli tästä ekasta ivf:stä yksityisellä. Kiitollinen olen ja tietysti yhä jännitän, että kaikki päättyy hyvin ja terve lapsi syntyy helmikuussa. Jos vain mitenkään on varaa niin onhan se sanottava että yksityisellä puolella asiat etenee nopeammin ja inhimillisemmin ja kannustavammin. Eikä jäänyt mitään punktio yms. pelkoja.

Onneksi on kuitenkin julkisen puolen hoidot tarjolla ja Naikkarin hoidoissa jaksaa paremmin kun varautuu siihen, että
a) asiat etenee hieman hitaammin (potilaita paljon ja jonot pitkätkin - onneksi on hoitotakuu 6kk! ) ja että aulassa voi joutua odottelemaan omaa aikaansa, vastaanotolle tullessa ei kannata olla kiire, ettei ala sillä stressaamaan suotta
b) lääkärit vaihtuu ja sille ei vaan voi mitään, jotkut lääkäreistä on kivoja - toiset ei lainkaan
c) joutuu tottumaan ajatukseen että samalla kaavalla hoidetaan kaikki läpi ja lapsettomuuden syytä ei välttämättä pohdita kovinkan syvällisesti (ei ainakaan meidän kohdalla -esimerkiksi sitä että endotapauksissa ivf-voisi toimia tehokkaammin) Ja tietty toi, että esim. kahta alkiota eivät kovin hanakasti siirrä, koittavat välttää viimeiseen asti tuplaraskauksia (itselläni siirrettiin kaksi yksityisellä, ja ehkä se osaltaan auttoi tätä yhtä kaveria kiinnittymään, kuka tietää) - itselläni meinasi huumoriloppua täysin kun ensimmäisen Naikkarin inssin kohdalla ehdottivat hoidon keskeyttämistä kun näytti siltä että kaksi follia tulossa. Että nyt on teoreettinen riski tuplaraskauteen (!!). Siitä sentään suostuttiin neuvottelemaan, mutta inssi sitten peruuntui viikonlopun takia.

Mutta summa summarum - mun pitkän tilityksen jälkeen - Naikkarilla jaksaa kun varautuu yllämainittuihin. Voimia kaikille hoitoihin ja plussapuhureita

 

moikka,

Olipas Meikulla tylsä kokemus tosiaan naikkarista =(.
Pakko tulla kertomaan omalta kannalta, vaikka ei vielä olla ivf:ssä saakka.

Me päästiin inssiin melko pian, ihan vaan parin kk odottelun jälkeen. Ajat toki on joskus myöhässä, mut olipa kerran sellanenkin kerta että pääsin inssiin 15min aikasemmin kun oli aika =).

Huomenna olis tarkoitus tehdä toinen ja viimeinen inssi (eikä lekuri yhtään rutissut kun ultrassa näkyi viimeks 2johtofollia). Selittämättömiä ollaan ja lääkäri oli sitä mieltä ettei kahta kertaa enempää yritetä. Meillä on ollut joka kerta sama lääkäri, aina oonv araillut aikaa samaan huoneeseen ja samalle lääkärille. Hyvin on toiminut. Lääkäri on tosi mukava. Mutta tottahan se on että kiire heillä siellä varmasti on kova, ei siellä paljon tuntemuksista tosiaan puhuta.

Jos ei nyt plussaa tule parin viikon päästä, niin sitten se on edessä ivf.. siihen on kuulemma se 6kk jono. Mut meinataan odotella se, eikä mennä tässä välissä yksityiselle.

Toivon alkuperäiselle plussaa oikein tosissani ja Meikulle onnea vielä loppuraskauteen. toivottavasti kaikki menee hyvin ja saatte sen oman ihanan nyytin syliin =).

 

Täällä myös vasta inssit meneillään ja Kättärillä muuten, mutta toimenpide aina Naikkarilla. Eka inssi oli elokuussa, toinen olis ollut lokakuussa, mutta otollinen aika meni viikonlopulle, nyt taas pakollista välikiertoa vietellään. Mulla koko ajan voimistuvat (endo?)kivut ja toivoisin pian pääsyä IVF-jonoon, mutta Kättärin viimeisimmän lääkärin mukaan 3-4 inssiä ehdoton minimi.. Tosin sanoi, että tämä viime kerta lasketaan mukaan kun pistelin Puregonit ja Pregnylin.

Minua myös ahdistaa joskus kiireen tuntu, vaihtuvat lääkärit ja liukuhihnamaisuus, etenkin kun koviin kipuihin ei kommentoida mitenkään.. Mutta mies haluaa pysyä julkisella puolella eikä halua hätäillä asian suhteen. Niinkuin nyt kovasti olisi hätäilty, kun huhtikuussa -06 on jätetty ehkäisy pois, eihän tässä ole lasta tehty kun vasta 2,5 vuotta :kieh: