Harvasta naisesta on tekniikan alalla pärjäämään. Suurin osa harvoista insseistäkin menee muunlaisiin tehtäviin kuin ihan sinne "hard coreen". Näin se vaan on. Ja se on se sektori mikä rahan tuottaa.
Se on vähän niinkuin kivikaudella. Naisten rooli oli hoitaa kotikolo. Ansiokas ja tärkee työ johon ei monesta miehestä ees olis. Miehen työ oli sitten kaataa se mammutti. Mut se oli sitä erityisosaamista. Se oli se ratkaiseva homma.
Ja toki naisen piti sitten hoitaa se oma kotikolonsa, että miehillä oli illalla kiihdykettä ja viikdykettä.
Liberaalidemokraatit ja intersketionaaliset femakot yrittää kiistää tämän ikiaikaisen faktan, mutta sitä ei käy murtaminen.
Minusta kyse ei ole niinkään pärjäämisestä kuin kiinnostuksen kohteista. Naisia kiinnostaa yleensä enemmän ihmiset, miehiä laitteet. Tästä syystä naiset hakeutuvat helpommin hoitoalalle ja miehet tekniikan pariin.
Minusta on hiukan paradoksaalista ajatella, että tekniikka tuottaa. No juu, kyllä se tuottaa niin kauan, kun siellä on tervettä ja työkykyistä työvoimaa. Sitä taas on vähemmän, ellei sairaanhoito ole tukemassa tekijöitä. Jos kerran sairaanhoito mahdollistaa sen, että toiset voi olla todella tuottavassa työssä. Miksi tämä ei näy sairaanhoitajien palkoissa? He ovat kuitenkin julkisella puolella yhteiskunnan palkkaamia henkilöitä, joiden vastuulla on ihmisten terveys. Mitä terveempi yhteiskunta, sen hyödyllisempää se on kaikille muille.
On totta, että tietyt alkukantaiset vietit ja ominaisuudet ohjaavat meitä edelleen, muttei se tarkoita sitä, että kehityksen täytyy pysähtyä eikä muutos olisi tervetullut. En itse erityisemmin nauti muiden hoivaamisesta ja huolehtimisesta. Siksipä mieheni joutuu osallistumaan oman kotinsa ylläpitoon, sillä olemmehan molemmat työssäkäyviä ihmisiä, jotka hankkivat elannon niin itselleen kuin lapsilleen. Lapsistani pyrin kasvattamaan omatoimisia yksilöitä, jotka oppivat selviytymään elämässä erilaisista haasteista, kuten itsensä ruokkimisesta.