Ei pystynyt lukemaan koko juttua
13/2021
© OUTI KAINIEMI
Helppoa kuin sukan kutominen
Ohjelmointi oli alkujaan naisten työ. Sitten matalapalkkatyöstä haluttiin vetovoimaisempi.
NÄKÖKULMA 01.04.2021 06:00
SOFI OKSANEN
MERKITTÄVÄ osa maailman arvokkaimmiksi listatuista yhtiöistä, kuten Microsoft, Google ja Facebook, perustuvat osaamiselle, jota tovi sitten pidettiin sihteerikkötaitona.
Ohjelmoinnin, tuon neulomiseen ja päivällisten järjestämiseen verratun puuhan, katsottiin soveltuvan luontaisesti juuri naisille, olivathan he tarkkoja ja yksityiskohtiin paneutuvia. Silti it-ala on nykyään miesten tanner.
Julkisessa keskustelussa teknisen alan naistyöntekijöiden vähäistä määrää ihmetellään usein, mutta historiaan viitataan harvoin. Kenties olisi syytä muuttaa kysymyksenasettelua. Pitäisi kysyä, miksi naisvaltaisesta työstä tehtiin miesvaltainen. Mitään ”luonnollista” siinä ei ole.
TOISEN maailmansodan aika oli teknisen kehityksen voittokulkua, ja vuonna 1945 Yhdysvalloissa valmistunut uraauurtava
ENIAC-tietokone nosti sen suunnittelijamiehet julkisuuden valokeilaan. Konetta kuitenkin käyttivät pitkään anonyymeiksi jääneet, ensimmäisen polven naisohjelmoijat.
Matematiikan laitoksilta löytyi runsaasti opettajiksi suuntautuvia naisopiskelijoita. Heitä riitti myös ohjelmointityöhön, jonka myöhempää merkitystä ei vielä ymmärretty. Tilanne oli sama muuallakin maailmassa.
Kun miehet alkoivat palata sodasta kotiin, sotavuosina miesten töitä tehneiden naisten oletettiin luovuttavan työpaikkansa heille. Tietotekniikan parissa näin ei voitu tehdä, sillä veteraaneilla ei ollut kokemusta työstä, joka oikeastaan keksittiin sodan aikana.
Ohjelmoijanaiset puolestaan rohkaisivat toisia naisia alalle korostaen tietotekniikan soveltuvuutta heille. Koodi esiteltiin kuin neuleohjeena tai ruokareseptinä.
Koska tekninen kehitys oli huimaa, osaavaa työvoimaa tarvittiin lisää. Niinpä matalapalkkaisesta naisten työstä piti tehdä vetovoimaisempi ja 1960-luvulla ohjelmointi päätettiin lanseerata uudelleen insinööritaidoksi.
Ohjelmoinnin arvonnosto toteutui, kun alan laitoksia ryhdyttiin luomaan yliopistoille. Miesvaltaistuminen sai vauhtia. Insinööreille myös maksettiin enemmän.
Kotitietokoneiden rantautuminen 1980-luvulla poikien huoneisiin synnytti uuden ongelman: ala alkoi muuttua yhä saavuttamattomammaksi tytöille.
Kotikoneita oli markkinoitu aktiivisesti juuri pojille. Vaikka tyttöjä hakeutui opiskelemaan ohjelmointia, kotimikrojen kanssa jo vuosia touhunneet pojat olivat heitä edellä eikä opintoja enää aloitettu samalta viivalta.
Perhetaustan merkitys korostui, sillä värilliset perheet olivat usein valkoisia vähävaraisempia ja kone oli kallis hankinta. Tietotekniikka profiloitui valkoisten poikien kentäksi, ja vallalla oleva stereotypia nörttipojasta oli syntynyt. Se mielikuva on neromyytin ja hullun tiedemiehen tuorein manifestaamanifestaatio
IT-ALAN toinen sukupuoli on yhä kirjoittamatta modernin ajan historiaan. Kustantamot eivät ole Suomessa julkaisseet siitä populaareja historiikkeja.
Hämmästyin lukiessani
Janet Abbaten koodauksen naishistoriaa käsittelevän
Recording gender-kirjan (2012) kritiikkejä. Moni niiden kirjoittajista oli tietotekniikan parissa työskenteleviä naisia, jotka eivät olleet tienneet sukupuolensa panoksesta alalleen ennen teoksen lukemista.
Kulttuurin saralla neromyytin purkaminen aloitettiin aikapäiviä sitten ja taiteen toisen sukupuolen historiasta on julkaistu lukuisia suurelle yleisölle suunnattuja teoksia.
Jokainen niistä on osaltaan avannut kulttuurihistorian sukupuolivinoumaa ja tuonut esille rakenteita, jotka ovat joko estäneet naistaiteilijan ammatin harjoittamisen tai jättäneet heidät pimentoon. Kulttuurin kenttä kehittyy nojaten historiatietoisuuteen. Ilman sitä tasa-arvo on mahdotonta.
Historiatietoisuuden näkymättömyys it-alalla ylläpitää sukupuolivinoumaa. Ongelma ei kuitenkaan ole vain alan sisäinen.
Lapset tiedostavat jo muutaman vuoden iässä sukupuoliroolit. Siksi soisin populaarikulttuurin luovan enemmän tarinoita naisnörteistä. Ehkä it-ala voisi ottaa oppia siitä, miten muilla aloilla asiaa on ratkottu, ja kulttuuri puolestaan voisi kiinnostua enemmän it-alasta.
Missä viipyy tv-sarja ENIAC-tietokoneen ohjelmoijista?
Kathleen McNulty,
Jean Bartik,
Betty Holberton,
Marlyn Meltzer,
Frances Spence ja
Ruth Teitelbaum ovat aika kaukana ruudulta tulvivista koodareista. Ilman esikuvia sukupuolivinoumaa ei voi muuttaa.
Yleensä en kopioi koko tekstiä, mut sakot saa sit lähettää allekirjoittaneelle.