Naiset: ikävuodet 20-25 ei ole vakavan seurustelun ja sitoutumisen aikaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Nuo ikävuodet on hauskanpidon, merkityksettömien yhden yön juttujen (seksiä mahdollisimman monen kanssa), pelien pelaamisen ja draamailun aikaa. Nuoruus jää elämättä, jos parikymppisenä ottaa rakkauden liian vakavasti.

Parikymppisenä ei pidä etsiä miestä joka kunnioittaa ja kohtelee hyvin, koska kuka parikymppinen tyttö edes ymmärtää miten parisuhteessa pitää toista kohdella?Sammakoita pitää suudella ennen prinssiä. Nuorena kuuluu sählätä hirveiden tapauksien kanssa eikä saa vaatia tai arvostaa itseään, koska muuten ei opi.

Kun kolmekymppiset lähestyy, sitä jo tietää että hei, haluan miehen joka esim. panostaa suhteeseen, ei petä, ei lyö eikä ryyppää joka viikonloppu ja kohtelee hyvin. Parikymppisenä ei tarvitse eikä kuulukaan tietää.
 
Hyi, ei todellakaan. Järkyttävää, miten 20-25-vuotias nainen muokkaa itselleen huoran maineen ja asennemaailman, jakelee vähän jokaiselle ja hankkii seksitauteja, eikä opettele olemaan tärkwä jollekin ja pidä keitään tärkeinä. Sellainen ansaitseekin lutkan maineen ja yksinäisen loppuelämän, ja sen sellainen huora saakin.
 
Hyi, ei todellakaan. Järkyttävää, miten 20-25-vuotias nainen muokkaa itselleen huoran maineen ja asennemaailman, jakelee vähän jokaiselle ja hankkii seksitauteja, eikä opettele olemaan tärkwä jollekin ja pidä keitään tärkeinä. Sellainen ansaitseekin lutkan maineen ja yksinäisen loppuelämän, ja sen sellainen huora saakin.
Entä 20-25v. miehet joilla on ollut paljon yhdenillanjuttuja?
 
Nuo ikävuodet on hauskanpidon, merkityksettömien yhden yön juttujen (seksiä mahdollisimman monen kanssa), pelien pelaamisen ja draamailun aikaa. Nuoruus jää elämättä, jos parikymppisenä ottaa rakkauden liian vakavasti.

Parikymppisenä ei pidä etsiä miestä joka kunnioittaa ja kohtelee hyvin, koska kuka parikymppinen tyttö edes ymmärtää miten parisuhteessa pitää toista kohdella?Sammakoita pitää suudella ennen prinssiä. Nuorena kuuluu sählätä hirveiden tapauksien kanssa eikä saa vaatia tai arvostaa itseään, koska muuten ei opi.

Kun kolmekymppiset lähestyy, sitä jo tietää että hei, haluan miehen joka esim. panostaa suhteeseen, ei petä, ei lyö eikä ryyppää joka viikonloppu ja kohtelee hyvin. Parikymppisenä ei tarvitse eikä kuulukaan tietää.
Ei se noin mene. o_O
 
Parikymppisenä ei pidä etsiä miestä joka kunnioittaa ja kohtelee hyvin, koska kuka parikymppinen tyttö edes ymmärtää miten parisuhteessa pitää toista kohdella?Sammakoita pitää suudella ennen prinssiä. Nuorena kuuluu sählätä hirveiden tapauksien kanssa eikä saa vaatia tai arvostaa itseään, koska muuten ei opi.

Kun kolmekymppiset lähestyy, sitä jo tietää että hei, haluan miehen joka esim. panostaa suhteeseen, ei petä, ei lyö eikä ryyppää joka viikonloppu ja kohtelee hyvin. Parikymppisenä ei tarvitse eikä kuulukaan tietää.
Mä tiesin millainen on hyvä mies, ilman että mun tarvitsi koeajaa miljoona äijää. :D
Sit vaan odottelin että se hyvä mies tulisi kohdalle, en tyytynyt vähäisempään.
 
  • Tykkää
Reactions: Isäpuoli
No kuulkaas.. Ikää oli 19v ku naimisiin menin. Ikää 23v, ja kolme lasta pyörii jaloissa. En koe tarpeelliseks suudella sammakoita, ja nuijia nuijapäitä. Tiedän myös mitä mieheltä haluan. Et jos vaan keskitytään taas omaan elämään.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Tuu kertoon 20 vuoden päästä miten meni.
Eikö 20 vuotta ole riittämiin?
Ex-rouvakultani oli 19 ja minä 21 kun parisuhde muodostettiin
Neljännesvuosisata onnea kesti. Sitten se vaan loppui.

Erotessani oli kumminkin mennyt yli puolet siihenastista elämääni.
Ja jos elinajanodotteita katsoo niin 25/75 on kolmannes elämää.

Jos pitää odottaa seiskaviiteen ja vasta sitten ettiä elämäänsä täydellinen puoliso jonka kanssa mennään tahdistimen, avannepussin ja viagran varassa ehkä huomiseen omaishoitajana niin siitä vaan.
Mä en kadu minuuttiakaan ensimmäisestä kahdestakymmenestä vuodesta.
Kaksi viimeistä oli aikamoista tuskaa.

Jos vain ne pitäis viettää niin menisin mielummin kaverien kanssa baariin.
 
On se kumma, että tämä yksi tyyppi on vuosien varrella tehnyt näitä samoja provoja tuhansia kappaleita tänne, Vauvalle ja monille muille palstoille ja silti ihmiset aina vaan jaksavat ruokkia kyseistä provoilijaa. Ei näköjään opita yhtään mitään, ja siitähän se provoilija innostuu.
 
Eikö 20 vuotta ole riittämiin?
Ex-rouvakultani oli 19 ja minä 21 kun parisuhde muodostettiin
Neljännesvuosisata onnea kesti. Sitten se vaan loppui.

Erotessani oli kumminkin mennyt yli puolet siihenastista elämääni.
Ja jos elinajanodotteita katsoo niin 25/75 on kolmannes elämää.

Jos pitää odottaa seiskaviiteen ja vasta sitten ettiä elämäänsä täydellinen puoliso jonka kanssa mennään tahdistimen, avannepussin ja viagran varassa ehkä huomiseen omaishoitajana niin siitä vaan.
Mä en kadu minuuttiakaan ensimmäisestä kahdestakymmenestä vuodesta.
Kaksi viimeistä oli aikamoista tuskaa.

Jos vain ne pitäis viettää niin menisin mielummin kaverien kanssa baariin.
No jos monta parisuhdette tahtoo elämä aikana käydä niin kai se sitten riittää. Jos lähtökohtaisestikin on liikkeellä että ei tän liiton tartte kestää kuolemaan saakka.

Jos taas etsii sitä loppuelämän kumppani, olis paras aikuistua eka. Ihmislapsihan kehittyy 25 vuotiaaksi saakka. Eli ei ihme, jis suhteissa jotka on aloitettu about 20 vuotiaina kasvetaan erilleen. Mut kai sekin on ok. Paskamaista muksuille. Mutta tartteeko niistä välittää...
 

Yhteistyössä