naisen/miehen tunteenpurkaukset

Miksi yleensä on sallittua, jotta nainen saa käyttää sanansäilää ja jopa nyrkkejä paljon pahemmin parisuhteessa kuin mies?

Miehen pitää olla järkevä ja hillitty, nainen saa melskata tunteidensa vallassa niin paljon kuin sielu sietää.

Auta armias, jos mies erehtyy heittämään kukkapurkkeja tai jopa läpsäisemään.. Alkaa kauhea show.

Asia taitaa olla vähän :x

Rehellisesti moniko nainen on lyönyt miestään ja moniko mies lyönyt naistaan????

 

Se on vaiettu aihe. Naisten itsetunto ei taida riittä myöntämään sitä?

 

Olen lyönyt miestäni syystä että kun tavallinen puhe ei auta niin aivan hirveessä äkämyksissäni saatan huitasta. Meillä taustalla viikonloppu juopottelu isännällä jolle en näytä mahtavan mitään. Ei puhumalla, ei millään... :'( Tunnen itseni ääliöksi kun alennun moiseen. Voishan sitä pakata kimpsunsa ja lapset kainaloon vaan luonne ei anna periksi. Apua kait meikän on haettava että kestäisin miestäni. Tai sitten minussa on vikaa... :ashamed: Hävettäähän se.

 

Meillä on lyönyt molemmat. Ei sillä, ettäkö minulla olisi jotenkin oikeus lyödä, mutta painan 40 kiloa vähemmän, kuin mieheni.

Ollaan tehty molemmat kovasti hommia asian eteen ja kahden vuoden ajan on ollutkin jo ihan rauhallista ja mukavaa.

 

Minä kuulun ihmisiin, jotka kannattavat kunnon riitelyä ja provosoin vielä miestänikin päästämään ulos suustaan kaikki vi.tutukset, siis aivan kaikki...jos minä haukun sen pystyyn n.kerran kuukaudessa ,niin todellakin haluan kuulla saman itselleni! Sillon on taas ilma puhdistettu ja toinen tietää aina varmasti, että se toinen vihaa toista välillä,niin sairaasti! En koe sitä pahana asiana, päinvastoin...olen sitä mieltä,että ihminen ei koskaan ole niin rehellinen toiselle kun raivotessa! Molemmat meistä kestää rajunkin kritiikin, mut jos asioita ruvetaan keskustelemaan aikuismaisesti "riitelemään sivistyneesti" niin kumpikaan ei kuitenkaan anna tulla täydeltä laidalta ja jotain jää kuitenkin hampaankoloon.

Meillä ei lyödä, eikä heitellä tavaroita, huudetaan ja karjutaan senkin edestä! Miehelläni on onneksi yhtä hyvä sanallinen valmius kuin minullakin. "Voittajaa" ei tarvise hakea. Tasapeli se on joka kerta, yhtä k.usipäitä ollaan molemmat, molempien itsetunto kestää kyllä sen raivarin!

 

En itse kannata kenenkään väkivaltaista käytöstä, mutta myönnän kerran lyöneeni miestäni. Takana tempaus joka saa vieläkin niskavillani nousemaan pystyyn. Ei kohdistunut minuun vaan oli miehen hullu päähänpisto joka sai mut todella huolestuneeksi. Kun sain äijän kaverinsa kanssa kiinni niin risua tuli että ropisi. Toivottavasti oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun miestäni lyön. Muhun hän ei ole koskaan koskenut lyödäkseen.

 

[ Nainen kirjoitti"]
Olen lyönyt miestäni syystä että kun tavallinen puhe ei auta niin aivan hirveessä äkämyksissäni saatan huitasta. Meillä taustalla viikonloppu juopottelu isännällä jolle en näytä mahtavan mitään. Ei puhumalla, ei millään... :'( Tunnen itseni ääliöksi kun alennun moiseen. Voishan sitä pakata kimpsunsa ja lapset kainaloon vaan luonne ei anna periksi. Apua kait meikän on haettava että kestäisin miestäni. Tai sitten minussa on vikaa... :ashamed: Hävettäähän se.
[/quote]

Kuulostaa tutulle..... Meillä mies saattaa yhtäkkiä viikonloppuna esim. saunan jälkeen ilmoittaa lähtevänsä kavereille, baariin jne. Silloin yleensä alkaa riita. Muutaman kerran olen läpsäissyt miestäni, kun ensin olemme huutaneet ja haukkuneet toisemme. Kun en enää kestä tilannetta, läpsäisen. Se taas johtaa siihen, että mies antaa takaisin - tönii, puristaa käsistä tai kaulasta, läppää takaisin.....

Kun mies tulee kännissä kotiin ja olen nukkumassa, hän usein yrittää saada taas riitaa aikaiseksi. Jos vastaan miehelle ystävällisestikin, riita on valmis. Jos en vastaa, mies puhuu koko ajan kovemmalla ja kovemmalla äänellä, koska tietää että minun on silloin pakko reagoida ettei lapset herää.

Viime viikonloppuna mies oli taas kännäämässä ja alkoi sängyssä haastamaan riitaa. Läppäisin päälaelle, mies läppäsi kasvoihin. Siihen loppui riita. Nyt emme ole puheväleissä.

 

\

[ Nainen kirjoitti"]
Olen lyönyt miestäni syystä että kun tavallinen puhe ei auta niin aivan hirveessä äkämyksissäni saatan huitasta. Meillä taustalla viikonloppu juopottelu isännällä jolle en näytä mahtavan mitään. Ei puhumalla, ei millään... :'( Tunnen itseni ääliöksi kun alennun moiseen. Voishan sitä pakata kimpsunsa ja lapset kainaloon vaan luonne ei anna periksi. Apua kait meikän on haettava että kestäisin miestäni. Tai sitten minussa on vikaa... :ashamed: Hävettäähän se.

Kuulostaa tutulle..... Meillä mies saattaa yhtäkkiä viikonloppuna esim. saunan jälkeen ilmoittaa lähtevänsä kavereille, baariin jne. Silloin yleensä alkaa riita. Muutaman kerran olen läpsäissyt miestäni, kun ensin olemme huutaneet ja haukkuneet toisemme. Kun en enää kestä tilannetta, läpsäisen. Se taas johtaa siihen, että mies antaa takaisin - tönii, puristaa käsistä tai kaulasta, läppää takaisin.....

Kun mies tulee kännissä kotiin ja olen nukkumassa, hän usein yrittää saada taas riitaa aikaiseksi. Jos vastaan miehelle ystävällisestikin, riita on valmis. Jos en vastaa, mies puhuu koko ajan kovemmalla ja kovemmalla äänellä, koska tietää että minun on silloin pakko reagoida ettei lapset herää.

Viime viikonloppuna mies oli taas kännäämässä ja alkoi sängyssä haastamaan riitaa. Läppäisin päälaelle, mies läppäsi kasvoihin. Siihen loppui riita. Nyt emme ole puheväleissä.

[/quote]

Hui. Lopettakaa läpsiminen. Läpsimistä ja luömistä ei voi millään puolustella. vaikka toinen tekisi mitä, niin se ei pakota ketään aloittamaan läpsimistä. jos sua on kaulasta puristettu, niin ota jalat alle. kaikkea ei aina voi korjata, jos oikein pahaksi menee.