Nainen kuoli hätäsektioon

IS: Nainen kuoli hätäsektioon

Perjantai 26.4.2013 klo 09.51

Perusterve nainen kuoli hätäsektioon pääkaupunkiseudun sairaalassa toissavuoden helmikuussa, kertoo Ilta-Sanomat.

Synnytys alkoi normaalina alatiesynnytyksenä, mutta vaihtui hätäsektioksi asentovirheen ja sikiön hapenpuutteen vuoksi.

Poikavauva syntyi hyvässä kunnossa.

Pahoinvoiva äiti siirrettiin vuodeosastolle. Myöhemmin äidin huoneesta soitettiin hälytyskelloa. Nainen oli kalpea ja rinnassa tuntui kipua. Hengittäminen oli vaikeaa.

Nainen leikattiin, ja hänen sydämensä pysähtyi. Nainen oli saanut vatsaonteloonsa laajan verenvuodon.


Asiasta on tehty tutkintapyyntö poliisille. Omaiset syyttävät lääkäreitä ja hoitajia virheistä.

Naisen äidin mukaan teho-osastolla sanottiin, että on syytä epäillä hoitovirhettä.

 

No, onhan tästä ollut aikoinaan vaikka kuinka paljon juttua täällä.

 

Onkohan tää se yksi bloggaaja?

 

Eiköhän ole.

 

Kauheaa. Muistan kyllä sen kiireen ja hädän päästä leikkaussaliin ambumaski kasvoilla. En tajunnut pelätä, en hengittää, en mitään. Muistan kireät, kiireiset ilmeet, selkeät ja tehokkaat käskyt, paineen ja sitten meni filmi poikki. Minut leikattiin. Sitten minua oli elvytetty, viety teholle ja kahden päivän kuluttua tuosta minulla on jotain muistikuvia sairaalasta.

Voi siinä sattua. Se on täysin suunnittelematon ja nopea juttu.

 

Tässähän oli taustalla ilmeisesti sydänvika, jos tämä tuo henkilö on jota epäiltiin..
Myös vauva kuoli vähän myöhemmin samaiseen sydänvikaan.
;(

 

[QUOTE="vieras";28387586]Kauheaa. Muistan kyllä sen kiireen ja hädän päästä leikkaussaliin ambumaski kasvoilla. En tajunnut pelätä, en hengittää, en mitään. Muistan kireät, kiireiset ilmeet, selkeät ja tehokkaat käskyt, paineen ja sitten meni filmi poikki. Minut leikattiin. Sitten minua oli elvytetty, viety teholle ja kahden päivän kuluttua tuosta minulla on jotain muistikuvia sairaalasta.

Voi siinä sattua. Se on täysin suunnittelematon ja nopea juttu.[/QUOTE]

Hui! :/

Onneks kaikki meni lopulta "hyvin"

 

Oli tuttavani. En koskaan saanut kuulla tarkkoja yksityiskohtia tapahtumien kulusta, enkä halunnutkaan. Nyt sain lukea ne lehdestä.

 

[QUOTE="a.p";28387612]Hui! :/

Onneks kaikki meni lopulta "hyvin"[/QUOTE]

Jep. Terve lapsi syntyi ja me päästiin 11 vuorokauden kuluttua kotiin. Muistona kiero ja iso leikkausarpi. Taisteluarpeni.

 

semmosta se sektio voi olla
Itselläni meinasi myös tulla sydänpysähdys, minut leikattiin puuduttettuna, eli olin siis "tajuissani" viimeinen muistikuva kun yksi huutaa pää punaisena että
-nyt se lapsi äkkiä ulos, verenpaineen on enään 10/20 ja sen jälkeen ei mitään muistikuvaa.
seuraavaksi kun heräsin oli heräämössä pää alespäin ja koko seuraavan 24h tunnin välein kävivät verenpaineitani seuraamassa ja ehdoton kielto nousta yksin sängystä. Lapsenkin näin vilaukselta, edes ensimmäiseen vuorokauteen en saanut lastani hoitaa

Jälkikäteen kun kyselin mistä tämä johtui annettiin hyvin selkeästi ymmärtää että minulla on sydänvika mutta olin sen kuulemma heiltä salannut ja haukut sain päälleni.
Jännä kun minulla ei todellakaan ollut sydänvikaa, mutta pitihän se möhli jollakin peitellä.
Jälkikäteen vaadin saada nähdä papereita joita ei ensin meinannut löytyä ja sitten siellä oli erittäin paljon kaunisteltu asioita ja kun kerroin että minä muistan näin ja lapsen isäkin muistaa että mm en saanut vuorokauteen sydämeni vuoksi hoitaa lastani annettiin ymmärtää että me kaikki niin minä lapsen isä kuin isovanhemmatkin jotka siihen aikaan sai ainakin tulla osastoille muistamme väärin.
En jaksanut nostaa isompaa haloota kun selvisin hengissä ja lapsi voi hyvin ja onnekseni ei tarvi pelätä enään ikinä joutuvansa kyseiseen sairaalaan.

 

[QUOTE="vieras";28387633]Jep. Terve lapsi syntyi ja me päästiin 11 vuorokauden kuluttua kotiin. Muistona kiero ja iso leikkausarpi. Taisteluarpeni.[/QUOTE]

Niin ja lapsellakin on arpi otsassa. Pitkä, suora arpi. Häntä osuttiin päähän johtuen äidin rasvakudoksen vähyydestä ja kiireestä.

 

[QUOTE="minävaan";28387630]Oli tuttavani. En koskaan saanut kuulla tarkkoja yksityiskohtia tapahtumien kulusta, enkä halunnutkaan. Nyt sain lukea ne lehdestä.[/QUOTE]

no siitä saat syyttää tuttavasi omaisia, jotka ovat jutun tuoneet julkisuuteen.

 

semmosta se sektio voi olla
Itselläni meinasi myös tulla sydänpysähdys, minut leikattiin puuduttettuna, eli olin siis "tajuissani" viimeinen muistikuva kun yksi huutaa pää punaisena että
-nyt se lapsi äkkiä ulos, verenpaineen on enään 10/20 ja sen jälkeen ei mitään muistikuvaa.
seuraavaksi kun heräsin oli heräämössä pää alespäin ja koko seuraavan 24h tunnin välein kävivät verenpaineitani seuraamassa ja ehdoton kielto nousta yksin sängystä. Lapsenkin näin vilaukselta, edes ensimmäiseen vuorokauteen en saanut lastani hoitaa

Jälkikäteen kun kyselin mistä tämä johtui annettiin hyvin selkeästi ymmärtää että minulla on sydänvika mutta olin sen kuulemma heiltä salannut ja haukut sain päälleni.
Jännä kun minulla ei todellakaan ollut sydänvikaa, mutta pitihän se möhli jollakin peitellä.
Jälkikäteen vaadin saada nähdä papereita joita ei ensin meinannut löytyä ja sitten siellä oli erittäin paljon kaunisteltu asioita ja kun kerroin että minä muistan näin ja lapsen isäkin muistaa että mm en saanut vuorokauteen sydämeni vuoksi hoitaa lastani annettiin ymmärtää että me kaikki niin minä lapsen isä kuin isovanhemmatkin jotka siihen aikaan sai ainakin tulla osastoille muistamme väärin.
En jaksanut nostaa isompaa haloota kun selvisin hengissä ja lapsi voi hyvin ja onnekseni ei tarvi pelätä enään ikinä joutuvansa kyseiseen sairaalaan.

Mikä sairaala?

 

Mikä sairaala?

Sanotaanko näin että kymenlaaksossa Aikaa tuosta on jo vuosia mutta kivat traumat jätti sektiota kohtaan

 

Ei raskaus, synnyttäminen tai sektio ole vaarattomia ja turvallisia edelleenkään, vaikka mitä tutkimuksia ja keinoja on käytettävissä.

 

Kuolemantapaukset, jotka koskevat nuoria ja terveitä ihmisiä ja varsinkin uusia äitejä, ovat aina kauheita, mutta kun työskentelee erikoissairaanhoidossa kirurgialla niin näkee juuri tuollaisia tapauksia viikottain. Leikkaus on aina riski, vaikka siihen olisikin pakottava syy miksi se tehdään. Ikävää, ettei äitiä ehditty auttaa kuitenkaan, vuosittain kuitenkin useimmista näistä tapauksista selvitään säikähdyksellä ja saadaan korjattua vankalla ammattitaidolla. Omaiset ovat tietenkin katkeria, mutta tuskin tästä tulee hoitohenkilökunnalle seuraamuksia.

 

Sanotaanko näin että kymenlaaksossa Aikaa tuosta on jo vuosia mutta kivat traumat jätti sektiota kohtaan

No voihan kääk! Onko Kymelaaksossa montakin? Kiva ku itte sinne joskus joutuu kuitenkin synnyttämään...

 

Ja joku hullu vielä haluaa sektion.
Mulle jäi kivat traumat, kamala parantuminen ja se kivun määrä huh. Olisinpa saanut valita normaalin synnytyksen. Helpolla olisin todennäköisesti päässytkin.

 

Ensimmäisen kanssa jouduin hätäsektioon 1,5 vuorokauden synnyttämisyrityksen jälkeen. Muistan sen kun kolmennen imukuppirityksen jälkeen imukuppi irtosi, takaseinälle lensi veri ja sitten oli huone täynnä ihmisiä ja mentiin juosten leikkaussaliin. Sänky kolisi ja muistan kuinka lääkäri naputti hermostuneesti hississä sängyn laitaa. Oli ihme, että sekä minä että lapsi jäimme henkiin eikä lapselle tullut mitään vaurioita. Osastolla olin "nähtävyys" - aina kun tuli uusi hoitaja tämä sanoi "Ai sä olet se, saanko kurkata sun haavaa". Sitten katseltiin peiton alle; mulla oli revennyt sekä "alapää" ja siihen sektiohaava päälle - oli aika paska olo. Kyllä huvitti kuunnella kun joku normaalisti synnyttänyt valitti kuinka oli rankkaa istua renkaan kanssa ruokailussa. Itsellä oli paikat niin paskana, että ei ollut hyvä istua eikä seistä taikak maata

Kun menin lapsen kanssa tarkastukseen niin lääkärinä ollutr mies sai suorastaan raivarit... Hän puhisi kiukkua kun katsoi synnytyskertomustani ja sanoi, ettei tällaista voi enää tapahtua 90-luvulla - kertomus oli kuin 70-luvulta. Hän pyysi minulta koko sairaalan puolesta anteeksi ja sanoi, että synnytystä hoitanut lääkäri tulee pyytämään anteeksi vielä erikseen. No, tulihan se akka paikalle vielä samana päivänä ja kysyi, että onko minulla kysyttävää. Sanoin ettei minulla ole hänelle mitään puhuttavaa jolloin hän taputti minua polveen ja sanoi iloisesti; voi-voi, kyllä aika parantaa haavat... Synnytyksessä mukana ollut kätilöopiskelijakin kävi heti luonani ja hän oli todella pahoillaan. Hän alkoi itkeä ja sanoi ettei ole koskaan nähnyt mitään niin kauheaa.

Eniten v..tutti se, että kun synnytys oli jatkunut jo vuorokauden, tiesin etten pysty normaalisti synnyttämään ja melkein rukoilin häntä, että leikkaavat minut. Hän oli kuitenkin päättänyt, että kyllä se sieltä tulee alateitse. En ole luonteeltani hysteerinen enkä ruikuta pienestä kivusta joten hänen olisi pitänyt kuunnella minuakin. No, arvatkaapas vaan kuka muuten oli lääkärinä kun menin synnyttämään seuraavaa lastani... Se saatanan sama akka Se synnytys meni paremmin, mutta ilmoitin, että hänellä ei ole mitään asiaa osallistua siihen synnytykseen...

Tulipahan tilitettyä - nyt tuo synnytys on lähinnä huvittava muisto, mutta lählelä, todella lähellä oli ettei nyt jo iso, ihana lapseni kuollut siinä. Niin, ja olin kuulemma ollut lähelä kuolemaa itsekin...

 

Tässähän oli taustalla ilmeisesti sydänvika, jos tämä tuo henkilö on jota epäiltiin..
Myös vauva kuoli vähän myöhemmin samaiseen sydänvikaan.
;(

Ei ollut sydänvikaa, perusterve nainen. Naisen äiti kutsui häntä "sydänlapsekseen" ihan muista syistä. Eikä ollut siis vauvallakaan sydänvikaa.

 

Ja joku hullu vielä haluaa sektion.
Mulle jäi kivat traumat, kamala parantuminen ja se kivun määrä huh. Olisinpa saanut valita normaalin synnytyksen. Helpolla olisin todennäköisesti päässytkin.

On aivan eri asia joutua HÄTÄsektioon, kuin suunniteltuun sektioon. Myös alatiesynnytyksessä voi käydä vaikka ja mitä, kuten minulla ja täysin minusta riippumattomista syistä. Minulla jäi siitä kauheat henkiset ja fyysiset traumat, lapsi selvisi hengissä kuin ihmeen kaupalla. (Suunniteltu) sektio sen sijaan meni kuin unelma, ei jäänyt minkäänlaisia traumoja mihinkään päähän...

Monenko lapsen olet kuullut vammautuneet suunnitellussa sektiossa itse sektion vuoksi, siis että lapsi olisi vammautunut sektion takia? Entäpä alatiesynnytyksessä hapenpuutteeseen? Niinpä. Aina tää sektio/alatiesynnytyksen riskeja verratessa on mukana kaikki sektiot. On vähän eri meininki jos sektio tehdään siksi että sikiö kärsii jo hapenpuutteesta... En mä alatiesynnytystä vastaan ole, MUTTA ei pitäisi jäädä odottelemaan liian pitkään jos lapsen voinnin todetaan vähänkin olevan vaakalaudalla. Koska en itse luota siihen, että näin tehdään, en myöskään synnytä enää alakautta.

 

Sanotaanko näin että kymenlaaksossa Aikaa tuosta on jo vuosia mutta kivat traumat jätti sektiota kohtaan

KOKS

 

[QUOTE="vieras";28387586]Kauheaa. Muistan kyllä sen kiireen ja hädän päästä leikkaussaliin ambumaski kasvoilla. En tajunnut pelätä, en hengittää, en mitään. Muistan kireät, kiireiset ilmeet, selkeät ja tehokkaat käskyt, paineen ja sitten meni filmi poikki. Minut leikattiin. Sitten minua oli elvytetty, viety teholle ja kahden päivän kuluttua tuosta minulla on jotain muistikuvia sairaalasta.

Voi siinä sattua. Se on täysin suunnittelematon ja nopea juttu.[/QUOTE]

Kellään tietoa mikä sairaala?

 

Kätilöopistoko on taas mokaillu vai? Eipä olisi ensimmäinen kuolemaan johtanut moka, eikä varmasti viimmeinen!!!

 

Mun mielestä jokainen joka päättää alottaa elämän eli alkaa odottamaan lasta ja päättää sen synnyttää hyväksyy sen, että siinä on riskinsä. Hätäsektio on hätäsektio ja leikkaukseen liittyy aina riskejä. Ei voi mitään, kurja juttu.