N
Nightmare
Vieras
Kohta pitäisi töihin lähteä asiakaspalveluhommiin mutta koko aamun olen välistä saanut kyyneliä kuivata kun uni vaan pitää otteessaan... Näin siis unta jossa pieni poikamme oli sairastunut leukemiaan (ei siis sairasta oikeasti), minä menin töistä sairaalaan jossa mies odotti itkusena. Lapsen huone oli tyhjä ja siivooja raivasi lakanoita pesuun. Minä kysyin että "tänäänkö se sitten tapahtui?" Ja mies vaan että "joo". Lapsi oli kuollut päivän aikana. Iski hirveä epäusko ja syyllisyys siitä että en ollut paikalla. Mies yritti lohduttaa, että ainakin saimme hetken pitää lapsemme ja tiesimme kuitenkin että näin voi käydä, ja minä vaan itkin että niin mutta en silti oikeasti uskonut siihen, ja että tämän on pakko olla pahaa unta. Ei voi oikeasti olla ettei lastamme enää ole. Sitten aloin miettiä että pitäisi ilmoittaa isovanhemmille ja muille läheisille, mutta minä en ainakaan pysty soittamaan ja tekstiviesti taas on aika karu tapa ilmoittaa kuolemasta. Aloin miettiä mitä puen lapselle arkkuun, ja että kai tästä pitää facebookissakin kertoa, ja sitten taas iski kamala syyllisyys että tien voin miettiä jotain vaatteita ja Facebookia vaikka lapsi on vasta kuollut...
Mies herätti kun lähti töihin ja minulla oli kasvot ihan märät itkusta. Hyi olkoon, mikä uni ja miten todentuntuinen. Onneksi se oli vaan uni, mutta ei sitä vaan silti saa helposti mielestään... Onko muilla vastaavia unikokemuksia?
Mies herätti kun lähti töihin ja minulla oli kasvot ihan märät itkusta. Hyi olkoon, mikä uni ja miten todentuntuinen. Onneksi se oli vaan uni, mutta ei sitä vaan silti saa helposti mielestään... Onko muilla vastaavia unikokemuksia?
