Näin se vuosi on vaan kulunut

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jybis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

jybis

Aktiivinen jäsen
18.12.2006
9 237
0
36
|O :'( :kieh: :snotty: :ashamed:

tänään on vuosi siitä kun isä ei jaksanut enää taistella syöpää vastaan.
kello 14.06 nukkui pois,ei ihan niin hirveän rauhallisesti :snotty:
omalla tavallaan sitä on kiitollinen siitä että sai pitää kädestä,yrittää rauhoittaa ja luvata että kaikki on nyt hyvin,älä pelkää.
mutta KOSKAAN en tule tätä paria minuuttia unohtamaan,sitä pakokauhua ja pekoa toisen silmissä.

tekis mieli vaan itkeä ja käpertyä johonkin nurkkaan ja oppia unohtamaan,en halua unohtaa isää vaan ne viimeset hetket jotka oli ehkä liiankin traumaattisia mulle.
 
Voi kauhistus! :( :'( :hug: Eikö ollut sitten mitään antaa, että ei olisi kokenut niin kovia tuskia? Sitä yleensä kuulee, että ne viimeiset hetket on rauhalliset ja ihminen usein unessa menee pois jne jne ja näin tahtoo uskoakin. Miksi jonkun pitää joutua kärsimään ne viimehetket. :'(
 
jäi kirjottelu kesken kun lähdettiin haudalla käymään.
isä sai kyllä kipulääkkeitä paljonkin mutta kivut tulivat läpi,koko aamupäivän odotettiin lääkäriä ja kipupumppua..eipä kerinny lääkäri käymään ennen kun isä kuoli |O
sillon kuolin aamuna oli kivut niin hirveät että tunnin välein sai pyytää lisää lääkettä,sitten kutusttiin lääkäri joka olis laittanu kunnon lääkkeet ja sen pumpun.(isä ei puhunut,oli suurimman osan ajasta niin ettei reagoinut enää mutta elehtimisestä näki kun kroppa vastasi kipuihin)

ja se lääkäri tuli vähän sen jälkeen kun isä oli kuollut ja sanoi että oli kyllä tulossa.
jäi vähän kaihertamaan se ettei lääkäri tullut jo aamusta mutta varmasti on ollut hänelläkin tekemistä.

me luultiin että isä nukkui,mutta "heräsi" varmaan siihen kun tukehtui .en oikeen itsekkään tiedä/muista miten se meni :snotty:
oli vettä ainakin keuhkoissa + keuhkokuume,veritulppa nivusten kohdalla tms.
Ja pahinta oli se kun isä kuoli niin tottakai sitä ekana ajattelee että pitää elvyttää,mutta eihäns iinä tietenkään elvytetty :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ProStroke:
:hug:
Se on raskasta aikaa, toipuminen. Voimia.
Mun isän lähdöstä on kulunut vasta 5kk... välillä tulee ihan hirvee ikävä!

:hug:
kiitos kaikille,tulee vaan semmone fiilis välillä että on niin pirun yksin näiden juttujen kanssa vaikka onkin tukiverkostoa ympärillä :|
 

Yhteistyössä