Aidosti, vaikka pienesti. =) ja onnellinen on vaimo ja onnellinen on mies, ja vatsassa varmaankin onnellinen vaavi kun on samalla nimellä koko perhe! No joo... Menimme vähin äänin naimisiin kirkossa, paikalla vanhemmat, sisarukset, siskon mies ja lapsi, niin ja me,sekä pappi, kanttori ja suntio. Kaikki perinteisen kaavan mukaan, ihan oikealta tuntui, vaikkei ollut suvut ja ystävät asiaa todistamassa (pettyneitä ovat olleet, mutta viisaat heistä ymmärtävät, että tärkeintä meidän kahden avioliitto).
Kustannukset suurimmista lähtien... minun juhla-asu 90e, kampaus 40e, miehellä olemassa ollut tumma pukunsa, kengät osti.n 30e, kukat: kimppu, viehe ja kampauskukat 25e... Hääauton hommasi ystävä yllärinä. Tarjottaviin meni muutamia kymmeniä euroja. Vihkimisen jälkeen oli kahvit hääväelle ja pitkin kesää tarjottu kahveja kävijöille. Omilla kameroilla otettuja kuvia teetettin paljon muistoksi itselle ja laitettu kaikille, jotka olisi kutsuttu jos olisi pidetty isot häät, suurennokset perheenjäsenille ja itselle. Kuviin mennyt ehkä 30e. Mitä tuosta nyt yhteensä tulee.... Alle kolmesataa euroa kuitenkin.
Naimisiin menoa ei kannata lykätä ja lykätä ainakaan rahan takia, niinkin olen monen kuullut tekevän. Meilläkin lykättiin välillä siitä syystä, välillä kun toinen meistä ei halunnut isoja häitä... lopulta pidettiin itse asiasta kiinni! Mutta tottakai jokaisen pitää saada sellaiset häät, joista itse pitää ja että se hetki on ikimuistoinen, eikä pettymysten sumentama! =)