nahistelevat veljekset

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kolmen pojan äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kolmen pojan äiti

Vieras
Meidän kaksi poikaamme ovat jatkuvasti toistensa kimpussa. Ikää pojilla on 4 ja 6 (ikäeroa n. 1v 9kk). Viimeisen puolen vuoden aikana tilanne on vielä kärjistynyt. Varsinkin pienempi suuttuu herkästi ja mätkii sitten isoveljeään. Joskus ilman syytä, mutta usein isoveli ärsyttää. koko ajan he puolin ja toisin ärsyttävät toisiaan ja kilpailu on kovaa. Kantelu on myös mahdotonta. Välillä tuntuu, että jatkuvasti toinen tulee sanomaan, että nyt se löi ja nyt se rikkoi mun legoni ja nyt se sanoi, että se vihaa mua (siis veljeään). En ole vielä keksinyt, millä saisin tuon jatkuvan tappelun loppumaan. En välttämättä millään. Olen yrittänyt asiallisesti selvittää heille tilannetta, jolloin he ovat ehkä minuutin sovussa. Olen myös jättänyt reagoimatta tilanteeseen ja sanonut vain, että itse saatte selvittää sotkunne. Mutta siinä vaiheessa, kun toista tai molempia oikeesti sattuu ja mätkimisestä ei tule loppua, niin pakkohan siihen on puuttua. Yritän välttää turhaa karjumista, mutta olen huomannut, että se on monesti ainoa keino, mikä rauhoittaa tilanteen ehkä vähän pidemmäksi aikaa.

Olen kotona ja kuopus on vuoden vanha. Hoidan kaikki lapset kotona. Vanhemmat pojat käyvät pari kertaa viikossa kerhossa ja ovat samassa ryhmässä. He ovat todella paljon siis yhdessä. Kyläilemme melko paljon ja silloin pojat ovatkin yleensä kiltisti eivätkä ole toistensa kimpussa. Vaikka heillä on muitakin kavereita, niin aina he haluavat kuitenkin mennä joka paikkaan yhdessä. tällainen viha-rakkaus suhde siis. Sehän on selvää, että sisarukset tappelevat keskenään, mutta rajansa kaikella. Olisko kellään jonkinlaista rakentavaa tapaa käsitellä tällaisia riita-tilanteita?
 
Eipä ole neuvoja antaa, mutta eikös se ole lohduttavaa aina kuulla, ettei ole ainoa ongelmissaan pyöriskelevä mamma? ;) Meillä on eloisa tyttötrio (5v, 2v9kk ja 1,5v) ja nuo kaksi vanhinta on kuten teidän vesselit! Ja keinot on todellakin vähissä :( . Siskokset kyllä välillä leikkii hienosti yhdessä ja jopa palvovat toisiaan (ja puolustavat henkeen ja vereen, jos äiti suuttuu toiselle), mutta liian usein leikki päättyy kamalaan huutoon ja tappeluun. Onneksi tuo kuopus on vielä semmonen "herranenkeli"... :saint:

Meillä trio on kotona ja syksyyn mennessä toivonkin, että tilanne rauhottuu, kun ja jos lapset lähtee päivähoitoon...

Tsemppiä!
 
Voi kun kuulostaa tutulta! Mulla myös kolme poikaa vanhin 5v, keskimmäinen 3½v ja nuorin 2v. Ja lohdutukseksi sulle, että meilläkin pojat tappelee jatkuvasti. Ite oon ottanu sen linjan, että en puutu tappeluun muuta ko sillon, kun se alkaa muuttua tönimiseksi ja lyömiseksi. Silloin erotan riitapukarit ja laitan omiin huoneisiinsa vähän rauhottuun. Harras toiveeni ois, että pojat kasvaessaan vähän rauhottuis ja oppis olemaan sovussa keskenään. :hug:
 
Tutulta kuulostaa...meillä pojat 6ja 4-vuotta sekä neiti 3-vuotta...ja kaikkihan ne keskenään nahistelevat...vanhin käy jo eskaria ja se selvästi hieman hillitsee menoa,pitäisi ilmeisesti keksiä jokaiselle jotain omaa tekemistä,ilman sisaruksia...
 
Tuttua juu!!

Meilllä pojat 5v, 6v ja 1v ja isot veljet toistensa kimpussa vähän väliä..
erossa kun ovat on heti kova ikävä toista mutta kunhan toinen kotiutuu alkaa sama meininki taas.
Enpä siihen muuten puutu kuin sen etteivät riko tavaroita tai satuta toisiaan. Meillä toimii tuo "arestirappunen aika hyvin jta käytettiin kakkosen ohjelmassa super-nanny. Eli ensin varoitan huonosta käytöksestä ja sitten jos sama peli jatkuu vien lapsen halkolaatikon päälle istumaan 5minuutiksi ja myös vielä kerron miksi.
Älä huoli.. onhan se rankkaa..itse kirjoittelin pojistani aiemmin lapset ei tottele millään otsikon alla ja sain paljon ihania neuvoja ihanilta ihmisiltä.
Pienet pojat kun tekee paljon muutakin pahuutta kuin tappelee ;) :wave:
 
Olisko kuopuksen syntymä laukaissut tilanteen niin, että keskimmäinen on huomannut, ettei olekaan enää perheen vauveli ja purkaa sitten 'turhautumiaan' (?) isoveljeen?
Tämä oli tällainen pohdinta vaan. Kunpa joku keksisikin sivistyneen tavan käsitellä näitä tilanteita... tunnen itseni ihan primitiivi-ihmiseksi karjuessani kitarisani pihalle... :ashamed:
 
:hug: Biiiiiig Huuuuuuugs teille kaikille!!!
Täällä veljekset 4v ja 5,5v. Ovat päivähoidossa eri paikoissa, mutta illat, viikonloput ja varsinkin NUKKUMAANMENOT ovat melkomoisia.
Sen kummempia neuvoja ei oikein löydy, mutta varsinkin viikonloppuisin tappelun yltyessä käsirysyksi, ohjaan molemmat sellaisiin puuhiin, joissa mielenkiinto riittää siihen omaan tekemiseen. >Esim nyt vaikka vesivärit, muovailuvahat, kipsivalut... Ovatpahan ainakin vartin hiljaa.... :laugh:
p.s. Katjuska... älä turhaan tunne itseäsi primitiiviksi availlessasi äänijänteitä --> ET OLE YKSIN!!!!
 

Yhteistyössä