Näen unia ex-appivanhemmistani ja exän sisaruksista :(

[Sukurakas]

Olen siis eronnut kohta 8v sitten. Välit ex-puolisoon ja hänen vaimoonsa eivät ole hyvät, vaikka olen parhaani tehnyt. Olin läheisissä väleissä hänen vanhempiensa ja sisarustensa kanssa ja he pitävät minusta edelleen. Minun vain ei exäni puolesta toivota olevan yhteyksissä, vaikka ex-sukulaiseni mielellään yhteyttä ottaisivatkin. Olen toiminut exäni toiveen mukaisesti ja siis ollut toki ystävällinen, mutta pitänyt matalaa profiilia. Olin osa tuota sukua jo teini-iästä asti ja yhteensa yli 15 vuotta. Nyt näen mukavista ex-appivanhemmistani ja muistakin unia, joissa on heitä ikävä ja itken. Ei ole kiva tällaisiin herätä. Minulla on uusi puoliso ja hänelläkin mukava, mutta pieni suku, jossa minuun suhtaudutaan lämpimästi. Tunnun silti kaipaavan noita aiempia sukulaisia. Yhdessä koettiin monia isoja ja tärkeitä asioita. Olenko aiNoa, joka suree eron lisäksi "eroa" sukulaisista - enimmäkseenhän näkee palstalla tekstiä siitä, miten helpotus oli esim. Ex-anopista irtautuminen. Minulle ei ollut. Olivat minulle tärkeitä ja läheisiä ihmisiä vuosikymmenen ja ylikin (nuorena ensin heitä jännitin ).

 

[onni löytyy arjesta]

Kun kerran olette eronneet, ei exäsi voi eikä saa vaikuttaa siihen, keneen pidät yhteyttä ja keneen et. Olisin itse yhteydessä läheisiini vaikka ex olisi mitä mieltä. Ei sinun kaiketi kaikessa tarvitse olla se kiltti osapuoli ja pitää matalaa profiilia.. Käsitin että myös exän perhe haluaa kanssasi tekemisissä olla, joten sekin puoli ok. Ja jos teillä yhteisiä lapsia, niin eihän ne isovanhemmat, tädit ja muut mihinkään katoa..

 

[Ap]

Kun kerran olette eronneet, ei exäsi voi eikä saa vaikuttaa siihen, keneen pidät yhteyttä ja keneen et. Olisin itse yhteydessä läheisiini vaikka ex olisi mitä mieltä. Ei sinun kaiketi kaikessa tarvitse olla se kiltti osapuoli ja pitää matalaa profiilia.. Käsitin että myös exän perhe haluaa kanssasi tekemisissä olla, joten sekin puoli ok. Ja jos teillä yhteisiä lapsia, niin eihän ne isovanhemmat, tädit ja muut mihinkään katoa..

Ex-puoliso ja hänen uusi vaimonsa ovat mustamaalanneet minua heille. Jostain syystä - ehkä pitkän tuntemisen pohjalta - eivät ole ottaneet näitä todesta. Olen yrittänyt olla niin maan perusteellisen kiltti ja antaa tälle uudelle vaimolle tilaa. Aikaa ainakin jo on kulunut paljon! Kuitenkin exän isä on halunnut pitää minuun yhteyttä. Olemme puhuneet hänen kuulumisistaan ja lapsista (äiti kuoli vuosia sitten ja sekin oli minullekin suuri suru - osanottoni toki lähetin ). Sisarusten kanssa olin ihan ystävä. Kaupungilla nähdään harvakseltaan. Silloin pitkään jutellaan. Päätellen exän siskon liikuttumisesta kyyneliin asti, oli ikävä ollut hänelläkin.

kamalia nämä erot. Halusin erota sovussa ja likimain ystävinä, kun pitkä liitto oli takana ja yhteisestä päätöksestä erottiin. Hyvin toimi, kunnes tuli uusi ihminen kuvioihin. Hän koki minut alusta asti uhkana. Mitä en ollut ja yritin kaikin tavoin ilmaista hyväksyntäni ja olla ystävällinen, asiallinen ja kaukainenkin... Äh! Inhottavia nämä erot - kaikki helposti repeää kahtia - joillakin ystäväpiiri, minun kohdallani ikävä on näitä kivoja ihmisiä - ex-sukulaisia.

mitään en aio tehdä asialle. Suren suruni ja niin se menee. Exän siskon tapaan työn vuoksi yksissä juhlissa ja siellä varmasti saamme jutella ja se tulee olemaan molemmille mieluisaa .