Minna
On joo, mutta siinä kävi kyllä nyt niin että ton miehen syvältä olevat näkemykset jäi täysin ton Mikkosen varjoon :/ Koko nainen teki vaan hallaa kaikille kotiäideille ja kotihoidon puolesta puhumiselleAlkuperäinen kirjoittaja millinka:
Öömh.. tuo aloitus Hitleristä ei ollut kovin vakuuttava ja ne varsinaiset perustelut jäivät heikoksi, vaikka itse todellakin kannatan kotihoitoa.
En kuitenkaan sellaista kotihoitoa, jossa lapsen kasvua ei kyetä turvaamaan ja sosiaaliset suhteet jää lapsella nollaksi. Vauva nyt ei vielä sen suurempia sos. suhteita kaivanne, mutta kyllä isompi taapero ja lapsi tarvitsee jo leikkiseuraakin.
En kuitenkaan sellaista kotihoitoa, jossa lapsen kasvua ei kyetä turvaamaan ja sosiaaliset suhteet jää lapsella nollaksi. Vauva nyt ei vielä sen suurempia sos. suhteita kaivanne, mutta kyllä isompi taapero ja lapsi tarvitsee jo leikkiseuraakin.
Mut noi mitä mies sanoi, että kaikki on päiväkoti lapsilla paremmin jne.. Huh heijaa... YKSILÖpohjaltahan noita asioita pitäis katsoo.Alkuperäinen kirjoittaja Minna:On joo, mutta siinä kävi kyllä nyt niin että ton miehen syvältä olevat näkemykset jäi täysin ton Mikkosen varjoon :/ Koko nainen teki vaan hallaa kaikille kotiäideille ja kotihoidon puolesta puhumiselleAlkuperäinen kirjoittaja millinka:
Naurettava toi akka, vaikka ei toi mieskään kovin vakuuttava ollut. Tosin ei saanut suunvuoroa, että olisi saanut omia argumenttejaan sanotuksi. Jo huonoa käytöstä tolta naiselta tollanen päälle huutaminen. Kotiäitinä ja päiväkotiin viedessä pitäisi muistaa ennen kaikkea se, että perheitä ja ennenkaikkea LAPSIA ON ERILAISIA.
Meidän poika meni juuri pari viikkoa sitten hoitoon (kohta 10kk) ja tosi hyvin on mennyt. On niin iloinen, vilkas ja sosiaalinen, että tuntuu että pystyvät antamaan paremmin siellä hänelle virikkeitä kuin minä kotona. Itse nautin kovasti kouluun palaamisesta, vaikka ikävä onkin kova, mutta helpottaa, että sinne saa soittaa päivän aikana
Jos kuitenkin olisi niin, että poika olisi syrjäänvetäytyväisempi ja ujostelisi kovasti, niin sitten olisi ollut eri asia. Nyt oli meidän perheelle ja pojalle hyvä aika aloittaa päiväkoti. Tietysti ihanne maailmassa voisi olla kotona pidempään ja olisi silti kontakteja muihin lapsiin ja voisi olla puolipäiväisesti jne. Mutta.
Mielestäni on hienoa, että jotkut ovat lastensa kanssa koko 3v kotona ja joillekin lapsillekin se sopii paremmin. Mutta ei ole mielestäni mitään järkeä tuomita myöskään päivähoitoon vieviä. Se ei tarkoita, ettei kukin normaali äiti ajattelisi silti jokaisessa päätöksessään ensisijaisesti oman lapsensa parasta.
Meidän poika meni juuri pari viikkoa sitten hoitoon (kohta 10kk) ja tosi hyvin on mennyt. On niin iloinen, vilkas ja sosiaalinen, että tuntuu että pystyvät antamaan paremmin siellä hänelle virikkeitä kuin minä kotona. Itse nautin kovasti kouluun palaamisesta, vaikka ikävä onkin kova, mutta helpottaa, että sinne saa soittaa päivän aikana
Jos kuitenkin olisi niin, että poika olisi syrjäänvetäytyväisempi ja ujostelisi kovasti, niin sitten olisi ollut eri asia. Nyt oli meidän perheelle ja pojalle hyvä aika aloittaa päiväkoti. Tietysti ihanne maailmassa voisi olla kotona pidempään ja olisi silti kontakteja muihin lapsiin ja voisi olla puolipäiväisesti jne. Mutta.
Mielestäni on hienoa, että jotkut ovat lastensa kanssa koko 3v kotona ja joillekin lapsillekin se sopii paremmin. Mutta ei ole mielestäni mitään järkeä tuomita myöskään päivähoitoon vieviä. Se ei tarkoita, ettei kukin normaali äiti ajattelisi silti jokaisessa päätöksessään ensisijaisesti oman lapsensa parasta.
Minna
Mä luulen, että ton miehen kannalta oli ihan hyvä, että EI saanut sanottua niitä argumenttejaan koska sekin tuntui olevan ihan pihalla.
Mutta Mikkonen veti alta lipan, teki kyllä mun mielestä enemmän hallaa kotihoidolle kuin hyötyä
Mutta Mikkonen veti alta lipan, teki kyllä mun mielestä enemmän hallaa kotihoidolle kuin hyötyä
Tähän voisin taas lisätä tämän referaatin aihetta koskien. Tässä on minusta hyvät perusteet kotiäitiyden puolesta puhumiselle:
Äitiys on merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä.
Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Anna Tuliharju on mm. tuota mieltä vuoden 2001 joulukuun Gloriassa.
Tuliharjun mielestä tärkeämpää on myös huolehtia alle yksi- ja kaksivuotiaista, jotka viedään kymmeneksi tunniksi päiväkotiin kuin koululaisista, jotka viettävät iltapäiviään yksin. Hän toteaa, että kahdeksanvuotiaalla on paljon paremmat valmiudet olla iltapäivä yksin kotona kuin vuoden ikäisellä totaalisesti uudessa maailmassa, missä aikuiset ja lapsiryhmät vaihtuvat.
Haastattelussa Tuliharju sanoo myös, että suurin osa äideistä nauttii pienen vauvan hoitamisesta, jaksaa herätä yöllä ja antaa jakamattoman huomionsa. On palkitsevaa olla täydellisen tarvittu, välttämätön. Mutta kun lapsukainen kasvaa ja ryhtyy tekemään asioita "itse", ei olekaan yhtä helppoa jaksaa olla hänessä kiinni kaiken aikaa. Kuitenkin lapsi tarvitsee äitiään yhtä paljon kuin ennenkin, vain eri tavalla. Monet nuoret äidit ovat ristiriitatilanteessa - pyydetään, jopa vaaditaan tulemaan töihin eivätkä he ehkä omasta mielestään saa toista tilaisuutta, jos nyt kieltäytyy. Tuliharjun mukaan asia, mistä varmasti putoaa pois töihin mennessä, on oman lapsen kehitys.
Nykyisin Tuliharjun mukaan lapsen paras on hukassa, ja sitähän useimmat vanhemmat lapselleen haluavat. Hänen mukaansa vanhemmat uskovat liian vähän omaan arvoonsa. Mikä tahansa muu asia tuntuu olevan tärkeämpää omalle lapselle: virikkeet, kaverit, ryhmä, harrastukset. Kuitenkin lapsi kehittyy lapsen ja vanhemman välisessä suhteessa. Ensimmäisellä, toisella ja kolmannella ikävuodella syntyy perusta itsetunnolle, arvoille ja vastuun kantamiselle. Pienen lapsen kehitys on riippuvainen lähimmästä ihmissuhteesta, jossa hän elää. Alle kolmivuotiaana lapselle päivittäinen ero ensisijaisesta hoitajasta on aina stressi. Sitä kautta se on riski kehitykselle.
Toki Tuliharjukin ymmärtää, että kaikilla vanhemmilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia hoitaa lapsiaan kotona kolmivuotiaaksi. Sen vuoksi hän on ollut mukana Auta lasta kasvamaan -hankkeessa, jossa tärkeimpinä pointteina on omahoitaja päiväkodissa, vanhempien pitäminen mielessä päiväkodissa esim. kuvia katselemalla, ikävän yllättäessä huomiota ei yritetä kääntää muualle, vaan lasta lohdutetaan.
Ikävä tunteena on tärkeä, sillä jos vanhemmat ajattelevat, että päivähoito on hyvä aloittaa aikaisin, kun lapsi ei vielä osaa ikävöidä. Jos lapsi ei vielä osaa ikävöidä, hänellä on kiintymyssuhteen kasvaminen vielä kesken. Ja kesken se voi jäädä, jos tätä asiaa ei ymmärretä.
Hän puhuu artikkelissa myös syyllisyydestä ja syyllistymisestä, josta tälläkin palstalla aika ajoin keskustellaan. Hän sanoo, että joka ikinen tekee virheitä. Semmoista äitiä tai isää ei ole, joka ei tekisi.
Hän muistuttaa tunnetusta termistä riittävän hyvä vanhemmuus, joka tarkoittaa sitä, että elämässä on enemmän rakkautta kuin vaikeuksia. Tiedetään myös, että yksi kehityksen edellytyksistä on se, että ei ole täydellistä. Jos lapsillamme olisi täydellinen palvelu, ei yksikään heistä kehittyisi. Täytyy olla myös jotain, mitä puuttuu Tuliharju toteaa. Ei lapsia pidä pitää pumpulissa, vaan auttaa vaikeuksien yli.
Hyvä vanhemmuus edellyttää kykyä myös syyllisyydentunteen kestämiseen. Jokainen kokee sitä joskus. Jos se kielletään, kipeät asiat eivät korjaannu. Sanotaan, että vanhempia ei saa syyllistää, mutta syyllistäminen on Anna Tuliharjun mukaan jo käsitteenä mahdoton. Syyllisyys on terveessä ihmisessä valmiina oleva tunne, sitä ei voi ulkopuolelta toiseen istuttaa. Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on sanonut, että ihminen ilman syyllisyydentunnetta on psykopaatti. Ja joku toinen on sanonut, että syyllisyys on rakkauden vartija. Terveen syyllisyydentunteen kestäminen on lapsen etu, silläkin voi tehdä lapselleen vahinkoa, että jää syyllisyyteen kiinni ja ajattelee, että mitään ei ole enää tehtävissä.
Tärkeää on myös eriytyminen aikanaan, joka on elämänkaaren keskeinen ja kipeä asia. Se on yhtä vaikeaa äidille kuin itseään haltuun ottavalle lapselle. Ja silti se on välttämättömyys. Mutta ei voi eriytyä, jos ei ole mistä eriytyä.
Äitiys on merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä.
Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Anna Tuliharju on mm. tuota mieltä vuoden 2001 joulukuun Gloriassa.
Tuliharjun mielestä tärkeämpää on myös huolehtia alle yksi- ja kaksivuotiaista, jotka viedään kymmeneksi tunniksi päiväkotiin kuin koululaisista, jotka viettävät iltapäiviään yksin. Hän toteaa, että kahdeksanvuotiaalla on paljon paremmat valmiudet olla iltapäivä yksin kotona kuin vuoden ikäisellä totaalisesti uudessa maailmassa, missä aikuiset ja lapsiryhmät vaihtuvat.
Haastattelussa Tuliharju sanoo myös, että suurin osa äideistä nauttii pienen vauvan hoitamisesta, jaksaa herätä yöllä ja antaa jakamattoman huomionsa. On palkitsevaa olla täydellisen tarvittu, välttämätön. Mutta kun lapsukainen kasvaa ja ryhtyy tekemään asioita "itse", ei olekaan yhtä helppoa jaksaa olla hänessä kiinni kaiken aikaa. Kuitenkin lapsi tarvitsee äitiään yhtä paljon kuin ennenkin, vain eri tavalla. Monet nuoret äidit ovat ristiriitatilanteessa - pyydetään, jopa vaaditaan tulemaan töihin eivätkä he ehkä omasta mielestään saa toista tilaisuutta, jos nyt kieltäytyy. Tuliharjun mukaan asia, mistä varmasti putoaa pois töihin mennessä, on oman lapsen kehitys.
Nykyisin Tuliharjun mukaan lapsen paras on hukassa, ja sitähän useimmat vanhemmat lapselleen haluavat. Hänen mukaansa vanhemmat uskovat liian vähän omaan arvoonsa. Mikä tahansa muu asia tuntuu olevan tärkeämpää omalle lapselle: virikkeet, kaverit, ryhmä, harrastukset. Kuitenkin lapsi kehittyy lapsen ja vanhemman välisessä suhteessa. Ensimmäisellä, toisella ja kolmannella ikävuodella syntyy perusta itsetunnolle, arvoille ja vastuun kantamiselle. Pienen lapsen kehitys on riippuvainen lähimmästä ihmissuhteesta, jossa hän elää. Alle kolmivuotiaana lapselle päivittäinen ero ensisijaisesta hoitajasta on aina stressi. Sitä kautta se on riski kehitykselle.
Toki Tuliharjukin ymmärtää, että kaikilla vanhemmilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia hoitaa lapsiaan kotona kolmivuotiaaksi. Sen vuoksi hän on ollut mukana Auta lasta kasvamaan -hankkeessa, jossa tärkeimpinä pointteina on omahoitaja päiväkodissa, vanhempien pitäminen mielessä päiväkodissa esim. kuvia katselemalla, ikävän yllättäessä huomiota ei yritetä kääntää muualle, vaan lasta lohdutetaan.
Ikävä tunteena on tärkeä, sillä jos vanhemmat ajattelevat, että päivähoito on hyvä aloittaa aikaisin, kun lapsi ei vielä osaa ikävöidä. Jos lapsi ei vielä osaa ikävöidä, hänellä on kiintymyssuhteen kasvaminen vielä kesken. Ja kesken se voi jäädä, jos tätä asiaa ei ymmärretä.
Hän puhuu artikkelissa myös syyllisyydestä ja syyllistymisestä, josta tälläkin palstalla aika ajoin keskustellaan. Hän sanoo, että joka ikinen tekee virheitä. Semmoista äitiä tai isää ei ole, joka ei tekisi.
Hän muistuttaa tunnetusta termistä riittävän hyvä vanhemmuus, joka tarkoittaa sitä, että elämässä on enemmän rakkautta kuin vaikeuksia. Tiedetään myös, että yksi kehityksen edellytyksistä on se, että ei ole täydellistä. Jos lapsillamme olisi täydellinen palvelu, ei yksikään heistä kehittyisi. Täytyy olla myös jotain, mitä puuttuu Tuliharju toteaa. Ei lapsia pidä pitää pumpulissa, vaan auttaa vaikeuksien yli.
Hyvä vanhemmuus edellyttää kykyä myös syyllisyydentunteen kestämiseen. Jokainen kokee sitä joskus. Jos se kielletään, kipeät asiat eivät korjaannu. Sanotaan, että vanhempia ei saa syyllistää, mutta syyllistäminen on Anna Tuliharjun mukaan jo käsitteenä mahdoton. Syyllisyys on terveessä ihmisessä valmiina oleva tunne, sitä ei voi ulkopuolelta toiseen istuttaa. Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on sanonut, että ihminen ilman syyllisyydentunnetta on psykopaatti. Ja joku toinen on sanonut, että syyllisyys on rakkauden vartija. Terveen syyllisyydentunteen kestäminen on lapsen etu, silläkin voi tehdä lapselleen vahinkoa, että jää syyllisyyteen kiinni ja ajattelee, että mitään ei ole enää tehtävissä.
Tärkeää on myös eriytyminen aikanaan, joka on elämänkaaren keskeinen ja kipeä asia. Se on yhtä vaikeaa äidille kuin itseään haltuun ottavalle lapselle. Ja silti se on välttämättömyys. Mutta ei voi eriytyä, jos ei ole mistä eriytyä.
Ahdistuin tuosta järjettömästä kiihkosta
No HUHHUH miten moukkamaista käytöstä kotiäidiltä. Harmittaa sanoa, mutta kyllä huomaa, että on kotiäiti. Miksi ihmisten pitää noin kiihkolla puolustaa omaa näkemystään, kun se on vain yksi monista. Ei ole kovin älykästä "keskustelua" tuollainen. Myötähäpeää tunsin aika voimakkaasti.
Ja kaikista eniten ärsytti kun rouva väheksyi tieteellisen tutkmuksen ja haukkui ruotsalaisen yhteiskunnan sammuvaksi yhteiskunnaksi.
Itse en ole kotihoitoa vastaan, enkä puolesta erityisesti. Ajattelen kuitenkin, että lapselle on päivähoito hyväksi. Lähipiirissä on monta lasta, jotka ovat hurjasti kehittyneet juuri päivähoidon ansiosta ja viihtyvät hoidossa ja ovat luoneet tärkeitä ja läheisiä suhteita. En näe, että lapsi kotihoidossakaan traumatisoituisi , mutta päivähoidolla on tiettyjä etuja verrattuna päivähoitoon. Mutta jokainen tekee totta kai siten kuin itse parhaaksi kokee, eikä muiden ratkaisuja tarvitse tuomita tai haukkua ainakaan.
Tekisi tämän rouvan puheenvuoron perusteella kääntyä kotihoidon totaaliseksi vastustajaksi. Ihan kuin taustalla olisi puolustelua siitä, että miksi on "vaan" kotiäiti. Näin ei pitäisi olla. Monilla äideillä kun kotiin jäämisen taustalla ei ole se, että se on lapselle parhaaksi, vaan syitä voivat olla myös mm. kouluttamattomuus yms. syyt. Mikä tämä rouva on koulutukseltaan, tietääkö joku?
Ja kaikista eniten ärsytti kun rouva väheksyi tieteellisen tutkmuksen ja haukkui ruotsalaisen yhteiskunnan sammuvaksi yhteiskunnaksi.
Itse en ole kotihoitoa vastaan, enkä puolesta erityisesti. Ajattelen kuitenkin, että lapselle on päivähoito hyväksi. Lähipiirissä on monta lasta, jotka ovat hurjasti kehittyneet juuri päivähoidon ansiosta ja viihtyvät hoidossa ja ovat luoneet tärkeitä ja läheisiä suhteita. En näe, että lapsi kotihoidossakaan traumatisoituisi
, mutta päivähoidolla on tiettyjä etuja verrattuna päivähoitoon. Mutta jokainen tekee totta kai siten kuin itse parhaaksi kokee, eikä muiden ratkaisuja tarvitse tuomita tai haukkua ainakaan.Tekisi tämän rouvan puheenvuoron perusteella kääntyä kotihoidon totaaliseksi vastustajaksi.
Ihan kuin taustalla olisi puolustelua siitä, että miksi on "vaan" kotiäiti. Näin ei pitäisi olla. Monilla äideillä kun kotiin jäämisen taustalla ei ole se, että se on lapselle parhaaksi, vaan syitä voivat olla myös mm. kouluttamattomuus yms. syyt. Mikä tämä rouva on koulutukseltaan, tietääkö joku?
kotiin vaan
Kylläpä oli nainen paikallaan!
Aivan varmasti kasvun ja kehityksen paras paikka on koti!
Ja se on ÄITIT ja ISÄT teistä itsestä kiinni,miksi ette HALUA tarjota parhaita eväitä elämään.
Lapsi tarvii sinua,ei päiväkodintätiä!
Aivan varmasti kasvun ja kehityksen paras paikka on koti!
Ja se on ÄITIT ja ISÄT teistä itsestä kiinni,miksi ette HALUA tarjota parhaita eväitä elämään.
Lapsi tarvii sinua,ei päiväkodintätiä!
äiti
LAPSEN puolesta se äiti puhui ja voi kuinka osasi tuoda asiat esiin!Alkuperäinen kirjoittaja Ahdistuin tuosta järjettömästä kiihkosta:No HUHHUH miten moukkamaista käytöstä kotiäidiltä. Harmittaa sanoa, mutta kyllä huomaa, että on kotiäiti. Miksi ihmisten pitää noin kiihkolla puolustaa omaa näkemystään, kun se on vain yksi monista. Ei ole kovin älykästä "keskustelua" tuollainen. Myötähäpeää tunsin aika voimakkaasti.
Ja kaikista eniten ärsytti kun rouva väheksyi tieteellisen tutkmuksen ja haukkui ruotsalaisen yhteiskunnan sammuvaksi yhteiskunnaksi.
Itse en ole kotihoitoa vastaan, enkä puolesta erityisesti. Ajattelen kuitenkin, että lapselle on päivähoito hyväksi. Lähipiirissä on monta lasta, jotka ovat hurjasti kehittyneet juuri päivähoidon ansiosta ja viihtyvät hoidossa ja ovat luoneet tärkeitä ja läheisiä suhteita. En näe, että lapsi kotihoidossakaan traumatisoituisi
Tekisi tämän rouvan puheenvuoron perusteella kääntyä kotihoidon totaaliseksi vastustajaksi.
Oliko sinusta hyvää keskustelutaitoa tuollainen, että huutaa toisten puheen päälle aivan koko ajan?Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
Minna
Mä toivon todella, että mun lapsista ei tule noin ilkeitä ja huonotapaisia, kuin Mikkosesta. Kotona hekin on, minun hoidossani, mutta opetan heitä kunnioittamaan muita ihmisiä.Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
vierailija
Vaikka minulla ei olisi asiasta mitään mielipidettä, en voi muuta kuin hämmästellä tuota esitystapaa. Kotiäiti Mikkonen sanoi osuvasti, että häntä on 'joku toimittaja EREHTYNYT kutsumaan sosiaalisesti kyvykkääksi'. Epäilemättä erehtynyt, käytös oli huonoa ja esiintyminen tehnee asialle enemmän hallaa kuin hyödyttää. Lapset tuossa seurassa kotona 7-vuotiaiksi asti (tai miksei siihen 18 vuoden ikäänkin, jos opettaa itse) niin on hyvät tavat opittu...
Kysyjä
Kuinka niin päivänselvästä asiasta??Alkuperäinen kirjoittaja KYRSÄ:kamalaa tappelua päivänselvästä asiasta
Kaupallinen yhteistyö: Storytel