naapurin lapset - neuvoja?

["neuvoton"]

Miten asettaa tiettyjä yksityisyyttämme kunnioittavia rajoja naapuruston lapsille...? Kyseessä on 9-12-vuotiaista koostuva porukka tyttöjä ja poikia, jotka tuntuvat olevan todella kiinnostuneita perheestämme. Riesaa aiheuttavat seuraavat tapahtumat:

- lapset ovat illalla salaa katselleet meitä verhojen raosta; olin niin järkyttynyt tästä, että en yhtään tiedä mitä sanoa heille tai heidän vanhemmille.
- ovikello soi lähes päivittäin: kysyvät voiko meille tulla, haluammeko ostaa jotain tms.; vastaan aina kohteliaasti, että meillä on nyt ruoka-aika tai pitää siivota tms.
- heillä on ilmeisesti valtava tarve kertoa meille päivän tapahtumia; lasten jutut täytyy lähes poikkeuksetta keskeyttää, sillä muuten myöhästytään töistä tai muista tapaamisista. Loputon selittäminen on todella rasittavaa.
- poistuttaessa kotoa tai saavuttaeesa kotiin lapset kysyvät "mihin menet ja miksi" tai "missä te olitte ja miksi". lapset eivät ymmärrä käsitettä yksityisyys.
- pyrkivät kysymään henkilökohtaisia asioita alkaen "minkä ikäinen olet?" "minkäväriset alushousut sinulla on?" kieltäydyn vastaamasta luonnollisestikin
- jos lähdetään lenkille, porukka todennäköisesti seuraa mukaan; selitän, että aion tehdä nyt todella pitkän lenkin tms. mutta seuraavat silti mukaan "ei se haittaa kyllä me jaksetaan!"
- kertovat minulle mitä "pahuuksia" ovat joskus tehneet tyyliin näytettiin keskaria/heitettiin kiviä katolle/kuinka typerä joku tietty aikuinen on

Olen täysin hampaaton näiden lasten kanssa.

Aluksi lapset tuntuivat oikein mukavilta ja he "viihdyttivät" 1-v lastamme, kun oltiin pihalla leikkimässä. Tilanne on nyt kuitenkin riistäytynyt käsistä. kuvittelen, ettei tilanne lasten kotona ole kehuttava, kun viettävät koko vapaa-aikansa pihalla. Saman vaikutelman antaa se, että he haluauvat kertoa kaikki asiat meille. Tiedän että "It takes a village to raise a child" - en ole tähän valmis. Minulle riittää se, että pihalla tervehditään ja korkeintaan vaihdetaan kuulumiset. Olen tähän asti ollut sitä mieltä, ettei minun tehtäväni ole komentaa ja kasvattaa naapurien lapsia. Toki olen puuttunut tilanteeseen, kun olen esim. nähnyt heidän tutkien koko taloyhtiön asukkaiden postit.

Ongelman olen luonut kai minä - olen ollut liian ystävällinen ja vastaillut liikaa heidän jutusteluun. Tuntuu itseasiassa siltä, että porukka pitää meitä pilkkanaan. Pitäisikö tiukasti kieltää vai mitä ihmettä tämänikäisten lasten kanssa tehdään? Olisi tietysti mukava pysyä väleissä taloyhtiön muiden asukkaiden kanssa; lasten perheet ovat lievästi epävakaita, joten olen välttänyt menemästä suoraan vanhempien juttusille.

 

[LoveStreet]

Onko sinusta outoa että lapset viettävät kaiken vapaa-aikansa ulkona? Tai juttelevat naapureille? Suosittelen pitämään ystävällisesti kiinni siitä että et halua olla tekemisissä heidän kanssaan tai muuttamaan väljemmille vesille. Tuollaisesta ikkunoista kurkkimisesta voi jo sanoa lasten vanhemmille ja siitä että ovikelloa koko ajan pimpotetaan. Lapset eivät tosiaan välttämättä tajua yksityisyyden tärkeyttä vielä, mutta tietenkään kenenkään yksityiselle pihalle ei saa tunkea luvatta.

 

[maranooka]

Tuon ikäisille lapsille voi sanoa jo ihan suoraan, että jättävät teidän rauhaan. Välillä olla jopa tyly, en todellakaan ottaisi naapurien lapsia mukaani lenkille jos olisin muuten yksin menossa. Sanoisin, että haluan mennä yksin kiitos.. Ikkunasta kurkkimisesta voit sanoa lapsille ja vanhemmille, voivat kotonaankin vielä jutella asiasta ja toisten yksityisyyden kunnioittamisesta.

Loputtoman selittämisen saa kyllä loppumaan kun sanoo, että on kiire ja lähtee itse paikalta/ jatkaa matkaansa..

 

[p]

Sinun täytyy varmaan itse selittää lapsille, ettet halua heidän pimpottelevan ovikelloa ja olevan niin paljon läsnä, jos ei kerran vanhemmat sitä tee. Tai tietävätkö vanhemmat edes lastensa menoja?

Muistan itse lapsuudesta, kun eräs naapurin täti oli tosi mukava ja pyysi sisälle käymään. Mehän sitten innostuttiin kaverin kanssa ja mentiin eräänä pvnä ovikelloa soittamaan ja taasen käymään. Tuntui mukavalta, kun aikuinen huomioi (vaikka meillä kyllä riitti huomiota kotonakin). Mutta, kun kerroin kotona näistä kahdesta vierailusta, oli vanhempien kanta selvä: sinne ei mennä ovikelloa pimputtelemaan, eikä tontille notkumaan. Ihmisten pitää saada olla rauhassa. Silloin se tuntui kummalliselta säännöltä, mutta sitä noudatettiin. Nyt aikuisena sen ymmärtää, että meistä olis voinu tulla aikamoinen riesa sille tätsylle, ellei vanhemmat olis puuttuneet asiaan. Ystävällinen täti ei olis välttis kehannut sanoa, että älkää ihan noin usein tulko ja me lapset ei oltas tajuttu.

Jos siis sinun itse pitää kieltää lasten teille tulo, on varmaan parasta sanoa jotenkin selkeemmin se, ettet halua heitä oven taakse ollenkaan. Jos sanot, että just nyt ei sovi, niin he ovat siellä oven takan myöhemmin. Hankala tilanne. Olis kyllä helpompi, jos lasten vanhemmat puuttuis asiaan.

 

[käytöstavat]

Osa lapsista ei todellakaan tajua yksityisyyden suojaa. Meillä on lapsella eräs kaveri, jos ja tämä kaveri on meillä kylässä hän utelee jos puhelin soi
"kuka se oli? miksi et kerro, vastaa nyt kuka soitti" Sama jos joku tuttava käy oven raosta tuomassa vaikka jotakin, tunkee tämä lapsen ystävä siihen "kuka sinä olet miksi tänne tulet"
Ja todellakaan emme sano kiusallammekaan tälle ipanalle kuka soitti tai kuka kävin ovellani,
niin silloin kuuluu lapseni huoneesta supina "kerro sinä kuka se oli, et tiedä no mene kysymään minun on saatava tietää"
Olen sanonut näistä tämän lapsen vanhemmille jolloin he nauravat että lapsilta kun ei mitään voi salata,
ja heistä tämä on jokin vitsi
Nyt kun olen kieltänyt tämän lapsen kyläilyt meillä naurettavan yli uteliaisuuden takia on jopa lapsen vanhemmat suuttuneet.

Toisille ei vaan ole opetettu käytöstapoja kotona, nähtävästi suurimmalle osalle lapsista siis

 

["vieras"]

Älä avaa ovea, kun he pimpottavat ovikelloa. Vaikka pimpottaisivat koko illan, anna olla, kyllä he jossakin vaiheessa lannistuvat. Kun lähdet lenkille ja he seuraavat, palaa takaisin ja sano, ettet lähdekään, koska et saa mennä yksin. Älä vastaa heidän kysymyksiin, vaan ainoastaan tervehdit ja jatkat matkaa.
Kova kovaa vasten, älä anna periksi!!

 

[kokemus]

Tee selväksi ja sano ihan selkokielellä: meille ei tänään saa tulla, ei koko päivänä, ette saa soittaa ovikelloa.
Kun useampana päivänä on ei, he pikkuhiljaa tajuavat.

Sanot selkeästi: EI en halua tietä mukaan lenkille, menen yksin. Jos seuraavat, pysähdyt, ja sanot, että te ette tule mukaani, voitte mennä omien vanhempienne mukana, minun ei.

Älä jätä vastaamatta suoriin tai uteliaisiin kysymyksiin. Kaikki lapset ei tajua, että se tarkoittaa: ei kuulu sulle, en halua puhua asiasta, tuo on epäkohteliasta.
vastaa heille, että tuollaisia asioita ei kysellä, en aio kertoa. Jos inttäävät ja jankuttavat, katsot lapsia kohti, suoraan silmiin ja sanot, että on erittäin epäkohteluasta kysellä tommosia, asia ei kuulu teille.

Olen itse joutuntu laittamaan rajat tuollaisille suorille, välittömille, avoimille sisaruksille. Alkuun tuntui kivalta, että lapset tulevat niin "tykö", lähelle, ovat avoimia ja välittömiä. Mutta sitten se oma yksityisyys katosi. Oli pakko laittaa varsin selvät rajat.
Nyt homma toimii.

 

["vieras"]

Verhoista kurkkimiset ja muut on jo outoa, mikset sano lapsille suoraan mitkä rajat ovat? Kun ovikello soi, sanot ettei sovi täällä pimpotella ja huudat perään jos kurkkivat ikkunoista.

Mutta mihin menet kyselyyn yms. itse suhtaudun aika eri tavalla, ei minun yksityisyyttä ainakaan loukkaa jos lapset kyelevät Se nyt on aika luontaista heille muutenkin ja Suomessa on niin hirveän sulkeutunut kulttuuri, ettei haittaa yhtään jos vähän rupattelee lasten kanssa. Tykkään lapsista, jotka ottavat itse kontaktia ja suhtautuvat positiivisesti muihin ihmisiin, eivätkä varautuneesti ja sulkeutuneesti niin kuin monet tekevät. Ei minusta ole myöskään outoa, että lapset ovat koko päivän pihalla, niin on omakin lapsuus mennyt. Oudompaa olisi jos olisivat yksinään sisällä koko ajan.

Mutta siis rajoja vaan selvällä Suomella niin sujuu paremmin.